Liikkua voi vaikka minuutti kerrallaan. Kun pappi Meri Ala-Kokolla, 41, on puheluiden välissä tauko, hän kiepahtaa lankkuasentoon toimiston lattialle.
"Kun päivystän työssäni pappina, seurakuntalaisten puheluiden välillä voi tulla odottelua. Silloin jumppailen ja saatan vaikka lankuttaa: menen vatsalleni toimiston lattialle, jännitän käsivarret ja keskivartalon, kohottaudun ja pidän asennon. Yritän pysyä siinä, kunnes polttaa kunnolla. Kun puhelin soi, tietenkin keskeytän.
Tauko töiden lomassa on sopiva hetki liikkumiseen.
Työkaverit ovat tottuneet siihen, että palaverien aikana hytkyttelen jumppapallon päällä. Välillä nousen seisomaan ja venyttelemään selkää, kylkiä ja käsiä.
Saarnoja valmistelen usein seisten ja kävellen. Kotona telkkaria katsoessa teen peppu- ja vatsalihasliikkeitä.
Usein olen saapunut pyörällä hautajaisiin papinpuku goretex-asun alla.
Pyöräilen kaikki mahdolliset matkat, kun menen seurakuntalaisen kotiin ristiäisiä tai häitä suunnittelemaan. Talvella pyörässäni on nastarenkaat. Olen hankkinut kitaran, joka on niin pieni, että voin kuljettaa sitä mukanani pyörän päällä.
Usein olen saapunut pyörällä hautajaisiin papinpuku goretex-asun alla."
Pää ja selkä kuntoon
"Päivittäisistä pienistä hetkistäni kertyy viikossa viidestä kymmeneen tuntia liikuntaa. Jaksamiseni kannalta liike on välttämätöntä. Liikunta myös helpottaa luovaa työtä. Sen avulla saan aivot toimimaan.
Selkäni alkoi oireilla parikymppisenä. Välilevyn pullistuma, kuului diagnoosi. Se oli saanut alkunsa remppahommista, kun asensin kotiin laminaattilattiaa.
Selkä leikattiin. Muistoksi jäi selän ajoittainen oikuttelu ja hermokipu, joka uhkaa, jos en liiku tarpeeksi.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/000p31c5.jpg?itok=IfiK2u2h)
Hyötyliikunnan lisäksi vesijuoksen ja harrastan Suomessa kehitettyä terveysliikuntaa asahia. Lisäksi hiihdän, käyn salilla ja sauvakävelen sekä teen kickbikella eli potkupyörällä hikipyrähdyksiä."
Apostolin kyydillä
"Näin keski-iässä kiireettömyys ja hyvinvointi ovat alkaneet kiinnostaa aiempaa enemmän. Teen läsnäoloharjoituksia, mindfulnessia. Kun elämä tuntuu raskaalta, kuvittelen itseni sketsihahmoksi oman elämäni komediassa. Se helpottaa.
Kaksi vuotta sitten sairastuin. Sain komplikaatioita päiväkirurgiassa tehdystä rutiinitoimenpiteestä ja tuli paha jälkitulehdus. Jouduin olemaan pitkiä aikoja sairaalassa, ja olin sairauslomalla monta kuukautta.
Töihin palatessani olin niin huonossa kunnossa, että hengästyin sadan metrin kävelystä.
Yritän olla vatvomatta asioita enkä enää rutise huonosta säästä. Olen myös hyvä nauttimaan ruuasta.
Tervehdyttyäni olen opetellut katsomaan maailmaa vähän rennommin. Yritän olla vatvomatta asioita enkä enää rutise huonosta säästä. Olen myös hyvä nauttimaan ruuasta. Muutama kilo olisi hyvä saada pois, polvet rasittuisivat vähemmän.
Uusi arkiliikunta-ajatukseni liittyy työhön. Olisi hienoa voida liikkua töitä tehdessä myös seurakuntalaisten kanssa. Olen suunnittelut Apostolin kyydillä -ryhmää, jossa tehtäisiin yhdessä pieni kävelylenkki ja juteltaisiin asioista maan ja taivaan välillä. Saippuaa ja sielunhoitoa -ryhmä voisi olla avantosaunassa."
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 4/2017.
Merin päivä
- Lapsen kanssa kävellen päiväkotiin, rappuja ylös alas. Liikuntaa 30 minuuttia.
- Töitä tietokoneella ja pyörällä uimahallille. Ideoimme lasten kirkkohetkiä työkaverin kanssa harrastaen samalla 40 minuuttia vesijuoksua.
- Kokouksen lomassa venyttelyä noin 10 minuuttia.
- Lounas kirkolla.
- Vierailu koulussa, neljä kilometriä pyöräilyä.
- Kahvia ja pullaa kirkolla, rupattelua.
- Kastekeskustelu seurakuntalaisen kotona. Kävelyä 20 minuuttia.
- Pyörällä päiväkotiin ja taas hikoilua rappusissa.
- Lapsen kanssa lumitöitä ja pihan hiekoitusta.
- Soitto äidille, kävelen puhuessani ympyrää.
- Sohvalla makoilua, kun mies tekee ruokaa.
- Sielunhoitopuhelu seurakuntalaiselle, kävelen puhuessani 20 minuuttia.
- Pyykinpesua, vatsalihasliikkeitä, lankutusta ja venyttelyä tv:n edessä.
