”Kosketus on usein sanaton viesti kiintymyksestä tai rakkaudesta”, sanoo Väestöliiton psykologi Jaana Ojanen.
”Kosketus on usein sanaton viesti kiintymyksestä tai rakkaudesta”, sanoo Väestöliiton psykologi Jaana Ojanen.

Onnellisissa parisuhteissa pyydetään apua, pyritään iloon ja riidellään rakentavasti. Väestöliiton psykologi Jaana Ojanen kertoo, mikä onnellisia, kestäviä parisuhteita yhdistää.

1. Onnellisten parien suhteessa on myönteinen ilmapiiri ja pyrkimys iloon.

Tuliko taas motkotettua pyykkivuoresta? Jos tutkimuksia on uskominen, seuraavalla kerralla kannattaisi laskea kymmeneen.

”Jatkuva nalkuttaminen luo kumppanille tunteen, ettei hän ole hyväksytty sellaisena kuin on”, sanoo Väestöliiton psykologi Jaana Ojanen.

”Kuvittelemme, että koska kumppani on turvallinen ja läheinen, se pehmentää häneltä tulevaa palautetta. Se näyttääkin olevan päinvastoin. Kumppanin arvostelu koetaan uhkaavampana kuin ystävän, koska hän on se kaikkein läheisin.”

Siksi on tärkeää kiinnittää joskus huomiota siihen, miten puolisolle puhuu – silloinkin, kun on pettynyt tai kiukkuinen. Rakentava keskustelu on usein tehokkaampi tapa muuttaa asioita kuin jatkuva valitus.

”Jatkuva nalkuttaminen luo kumppanille tunteen, ettei hän ole hyväksytty sellaisena kuin on.”

”Nyrkkisääntö on se, että sanoo asiat mieluummin minä- kuin sinä-muodossa, siis kertoo, mitä tunteita itsessä herää. Silloin ne on helpompi vastaanottaa”, Ojanen sanoo.

”Jos aloittaa kommunikoinnin syyttämällä, toinen nousee puolustuskannalle ja on vaikea löytää yhteistä agendaa.”

2. Onnelliset parit osoittavat rakkautta ja sitoutumista sanoilla ja teoilla.

Arkiset teot ja rutiinit lujittavat suhdetta. Siksi on tärkeää koskettaa ja muistaa kysyä, mitä toiselle kuuluu.

”Lähtösuukot ja vuosipäivien vietot ylläpitävät rakkauden ilmapiiriä. Ei kannata odotella spontaania fiilistä vaan tehdä lähtösuukosta rutiini, jonka tekee säällä kuin säällä. Niin osoittaa toiselle, että olet minulle rakas joka hetkessä”, Jaana Ojanen sanoo.

”Jos tunteita ei ilmaise, toinen voi alkaa pohtia, rakastaako tuo minua edelleen.”

3. He ovat avoimia. Kumpikin uskaltaa kertoa omista mietteistään.

Suhteen tilasta on Ojasen mukaan hyvä keskustella säännöllisesti, esimerkiksi vuoden tai puolen vuoden välein. Ovatko molemmat tyytyväisiä? Mihin toivotaan muutosta?

”On tärkeää kertoa toiselle, mikä suhteessa on hyvin ja mihin toivoisi muutosta. Myös avoin keskustelu seksielämästä on tärkeää”, Ojanen sanoo.

”Avoin keskustelu seksielämästä on tärkeää.”

Jos puhuminen on ylivoimaisen vaikeaa, apua voi saada esimerkiksi pariterapiasta. Kumppania voi rohkaista puhumaan olemalla itse avoin ja kärsivällinen.

”On tärkeää, ettei loukkaannu, vaikka toinen vastaisi lyhyemmin. Ihmisillä on erilaiset taustat. Toisissa perheissä on totuttu puhumaan, toisissa ei.”

4. He vaalivat yhteistä aikaa.

5. He viettävät aikaa toistensa perheiden ja ystävien kanssa.

”Se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lujittaa sidettä toiseen. Yhtä tärkeää on, että kummallakin on omaa aikaa”, Jaana Ojanen sanoo.

Kun kumpikin saa toteuttaa omia intohimojaan, suhde pysyy kiinnostavana.

6. He nauravat yhdessä.

7. He jakavat kotityöt tasan tai molempia tyydyttävästi.

Jos kotityöt aiheuttavat riitaa, Ojanen kehottaa miettimään, mistä ärtymys kumpuaa. Miksi hoitamattomat tiskit eivät ärsytä joka päivä yhtä paljon? Onko kiukun todellinen syy jokin muu?

Miksi hoitamattomat tiskit eivät ärsytä joka päivä yhtä paljon?

”Tutkimusten mukaan suhteen rapautuminen alkaa usein siitä, että jää ilman tukea ja yhteyttä puolisoon. Riidan aiheet ovat usein pieniä, mutta niiden takana on muita tarpeita.”

8. He tarjoavat ja pyytävät tukea ja apua.

9. He ratkaisevat riidat rakentavasti ja ovat kärsivällisiä ja anteeksiantavia toisiaan kohtaan.

Joskus tulee sanottua pahasti, ja se on ihan normaalia. Olennaista on, pystyykö pyytämään ja antamaan anteeksi.

”Ja kiukustuuko kerran päivässä, vuodessa vai viikossa. Vaikeistakin asioista voi puhua monella eri sävyllä.”

Kun kuuntelee ja yrittää ymmärtää toista, ei mykkäkouluakaan tarvita.
Kun kuuntelee ja yrittää ymmärtää toista, ei mykkäkouluakaan tarvita.

Kokeneet riitelijät kertovat, miten he ovat oppineet riitelemään rakentavasti. Oman tunnekuohun hillitseminen on ensimmäinen opeteltava asia.

”Valittuja lauseitaan voi käyttää tai suojella”, laulaa Samuli Putro kappaleessa Älkää unohtako toisianne. Lause toimii hyvänä ohjeena riitoihin: mieti, mitä sanot.

Tunnekuohussa tulee helposti sekä loukattua että loukkaannuttua, mutta rakentavaksi riitelijäksi voi opetella. Tässä seitsemän oivallusta, joiden sisäistämiseksi kannattaa ponnistella.

1. Älä intä ja oleta vaan anna toiselle puheenvuoro

Toitotamme usein, kuinka ”minä ajattelen näin” tai ”minä olen tätä mieltä”. Usein on pakko päästä sanomaan se viimeinen sana. Loukattuna on vaikea kuunnella, saati ymmärtää toista. Omaa näkemystään juntatessaan toisen sanoja myös ylitulkitsee tunteiden vallassa. 

Riidan aikana kannattaakin ponnistella sen eteen, että antaa toiselle puheenvuoron. Älä keskeytä ja puhu päälle, vaan anna toisen kertoa oma näkemyksensä rauhassa.  

Eräs kokenut riitelijä vahvistaa:

”Usein riidat puolison kanssa raukeavat, kun alamme keskustella siitä, mitä toinen on milläkin sanomisellaan tarkoittanut. Yleensä selviää, että olemme molemmat ymmärtäneet toisemme ihan väärin.

Olemme vain olleet niin tuohtuneita, että ei ole tullut mieleen kysyä, että tätäkö tarkoitit.”

2. Laske kymmeneen – tai juo kuppi kahvia

Riitelyssä vaikeimpia ovat juuri ne yksinkertaisimmat säännöt: älä puhu toisen päälle, hengitä, laske kymmeneen ennen kuin sanot. Tarkkaile siis itseäsi riitatilanteissa ja muistuta itseäsi maltista.

Kun syytöstä tai haukkua ei päästäkään suustaan ulos heti, vaan odottaa pari hengenvetoa, tunnekuohu ja siten myös haukun pahin terä ehtii laantua.

Joskus aikaa kannattaa ottaa vähän enemmänkin:

”Aika toimivaa on juoda ensin kuppi kahvia ja päättää vasta sen jälkeen, revinkö pelihousuni vai en. Tulikin juotua aika monta pannullista päivässä niinä vuosina, kun lapset olivat murrosiässä.”

3. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole hiljaa

”Olen temperamenttinen ja lauon helposti kaiken, mitä sylki suuhun tuo. Puolisoni sanoo minulle usein lauseen ’Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole hiljaa’.

Olen oppinut, että joskus ei todella kannata sanoa yhtään mitään, vaikka toisen naama ärsyttää. Sillä on selätetty monta potentiaalista riitatilannetta.”

4. Muista: minä en ole sinä

Mieti, miksi toinen itse asiassa saa sinussa aikaan tunnekuohun. Kun oman ärsyyntymisen juurisyyn ymmärtää, sitä on helpompi käsitellä järjellä. Voisitko vain hyväksyä sen, että olette erilaisia eikä toinen toimi aina juuri niin kuin sinä haluaisit?

”Olemme äitini kanssa todella samanlaisia. Siksi ärsyynnyn helposti siitä, jos hän tekee jonkin asian eri tavalla kuin minä.

Välillä täytyy muistuttaa itselleni, että vaikka olemme läheisiä ja samasta puusta veistettyjä, emme ole sama ihminen. Siksi minun ei tarvitse stressata tai ärsyyntyä siitä, jos äitini tekee jotain mielestäni väärin. Enhän ole tekemässä sitä asiaa itse.”

5. Pyydä ensin itse anteeksi

”Olen riitelijänä sellainen, että suutahdan nopeasti ja lepyn yhtä nopeasti. Puolisoni taas on mököttävää tyyppiä.

Olen kokenut parhaaksi tulla itse vastaan ja pyytää ensin anteeksi. Kun myöntää omat virheensä ja tyhmät sanomisensa, toisenkin on helpompi leppyä ja tulla vastaan.”

6. Katso peiliin – oikeasti

”Riita tyrehtyy melko usein siihen, jos tohtii katsahtaa peiliin. Siis ihan konkreettisesti. Kun näkee, miten hölmöltä oma vihainen naama näyttää, alkaa nolottaa ja halu jatkaa riitaa hiipuu huomattavasti.”

7. Unohda mykkäkoulu

Jos riita kaikesta huolimatta on leimahtanut liekkeihin, kysy itseltäsi: kannattaako tätä todella pitkittää? Muistuta itseäsi, että mykkäkoulua pitämällä vain tuhlaat aikaa ja lisäät pahaa mieltäsi.

”Ennen pidin mykkäkoulua, mutten nykyisin enää jaksa, menee aikaa hukkaan. Parempi riidellä riita pois ja jatkaa sitten elämää.”

Voi sen sanoa näinkin.
Voi sen sanoa näinkin.

Kysyimme lukijoilta, kuinka usein sanotte ääneen: ”Minä rakastan sinua”? Jotkut kertovat sanovansa lauseen joka päivä, jotkut eivät koskaan – mutta lähes kaikki haluaisivat kuulla sen useammin.  

  1. ”Uudenvuodenaattona mieheni sanoi: ’Kulta, mää rakastan sua yli kaiken.’ Sitten hän meni katsomaan televisiota. Seuraavana päivänä löysin hänet kuolleena olohuoneesta. Sydän oli pettänyt, ja minä suistuin pimeyteen. Noista viimeisistä sanoista olen kuitenkin onnellinen. Mieheni lähti minun rakkauteni mukanaan.”
  2. ”Näytän joka aamu rakkauteni keittämällä miehelleni kahvia ja nostamalla kengät verannalta sisään ennen kuin hän lähtee töihin. Teen eväät ja laitan kassiin yllätyksen joka päivä. Teot puhuvat silloin, kun minä en.”
  3. ”Mies tuli armeijasta vapaille, joi muutaman vodkapaukun, katsoimme leffaa ja hän sanoi rakastavansa. Kirjoitin ylös, että hän oli sanonut niin, koska välttämättä hän ei aamulla muistaisi. Muisti kuitenkin ja toisti sanansa selvinpäin.”
  4. ”Yhteiseen aamiaiseen kuuluvat kahvi, paahtoleipä ja vierekkäin istuminen. Olen lakannut kuulemasta sanoja, koska tiedän, että poikaystäväni tarkoittaa ’rakastan sinua’ kaataessaan kahvini.”
  5. ”Viimeksi sanoin lauseen koiralleni. Miehen kanssa ei ole 30 vuoteen sanottu rakkausjuttuja.”
  6. ”Poikaystäväni sanoi auton takapenkillä rakastavansa minua muutaman viikon tuntemisen jälkeen. Vastasin: Kiva.”
  7. ”En sano miehelleni että rakastan, koska hänkään ei sano sitä minulle. Toivoisin kyllä, että hän sanoisi.”
  8. ”Viimeksi kuulin lauseen, kun 13-vuotias poikani tuli luokseni, halasi ja sanoi rakastavansa minua.”
  9. ”Enpä muista, koska olen tuon lauseen ääneen sanonut. Mietteissäni olen kyllä niin ajatellut puolisostani, ja tilanteen mukaan kehun.”
  10. ”Pikkulapsiarjessa on vähän sellaisia hetkiä, jolloin saisi olla puolison kanssa kahden. Jotenkin lause hukkuu arjen alle, eikä sitä tule sanottua niin helposti toiselle. Harmillista, kun sen nyt huomaa.”
  11. ”Näin lapseni silmissä tyhjän, kovan ja vihaisen katseen. Yritin koskettaa olkaa ja sanoin anelevan epätoivoisesti: ’Minä rakastan sinua.’ Kuulikohan hän? Tuli sentään kotiin, tuo teini.”
  12. ”Poika, 6, sanoi tänään ruokapöydässä: ’Äiti, mä rakastan sua.’ Siihen perään sanoi tyttö, 4: ’Äiti, mäkin rakastan sua.’ Ja siihen perään vielä tyttö, 13: ’Äiti, mäkin rakastan sua ja tartten muuten uusia vaatteita.’”
  13. ”En koskaan lähde töihin sanomatta perheelleni, että rakastan heitä.”
  14. ”Tyttäreni yllättää minut usein tekstarilla, jossa hän sanoo, että rakastaa.”

Vastaukset perustuvat Kodin Kuvalehden nettikyselyyn. 82 prosenttia vastaajista toivoi, että kuulisi Minä rakastan sinua -lauseen useammin.

Vierailija

”Mieheni viimeiset sanat: Kulta, mää rakastan sua yli kaiken” – lukijat kertovat, milloin viimeksi kuulivat ne kolme pientä sanaa

Surullinen ja tuttu tuo ”En sano miehelleni että rakastan, koska hänkään ei sano sitä minulle. Toivoisin kyllä, että hän sanoisi.” Taitaa olla arkea monelle. Miestä tilanne ei vaivaa, mutta itseäni vaivaa. Mutta eipä se pakottamalla sanottu rakkaudentunnustus ole myöskään minkään arvoinen.
Lue kommentti