Siivoamisesta tulee helposti parisuhteen ikuisuusongelma, jonka kätköön jää isompia kysymyksiä.

Kuulostaako tutulta?

Puoliso X tulee töistä, riisuu hikiset sukat lattialle ja jatkaa matkaa keittiöön tyytyväisenä huokaisten.

Puoliso Y tulee töistä. Hän huomaa heti eteisen lattialla lojuvat sukat. Ja nuudelikiemurat sohvalla, jossa nuoriso on syönyt välipalaa. Ja pöydälle auki jääneet lehdet. Ja sohvan alta pilkistävät kaukosäätimet.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Puoliso X ei jaksa ymmärtää, miksi puoliso Y on taas niin äkäinen ja alkaa heti siivota suu mutrussa. Eihän kotona edes ole likaista. Rentoutuisi jo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mikä on riittävän siistiä?

Toinen ei välttämättä sotke pahuuttaan eikä toinen koeta tahallaan syyllistää muita siivousvimmallaan. Joskus pariskunnalla vain on hyvin erilainen käsitys kodin siisteydestä.

”Jos näin on, asia kannattaa ottaa puheeksi. On hyvä silloin tällöin pohtia, onko meillä yhteinen visio kodista ja siitä, mitkä asiat siellä ovat tärkeitä”, psykologi Mikael Saarinen sanoo.

Arvostatko minua? Tuetko, kun tukea tarvitsen?

Siivoamisesta näet tulee helposti ikuisuusongelma, jonka kätköön jää isompia kysymyksiä. Huomioitko sinä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä? Oletko kiinnostunut niistä ollenkaan? Arvostatko minua? Tuetko, kun tukea tarvitsen?

”Jos puolisolla on tarve järjestykseen ja sotkuisuus ahdistaa häntä, totta kai sinä otat sen huomioon, jos olet hänestä kiinnostunut.”

Hyvää siivottomuuspäivää!

Kodin järjestystä voi lähestyä toisinkin, ei pelkästään taisteluna siitä, kenen mielen mukaan kotona siivotaan.

Mitä jos siisteyttä kaipaava ei enää jankuttaisikaan sottapytyille siitä, miten hän aina joutuu raivaamaan toisten jälkiä? Sen sijaan hän kertoisi, että kodin harmonia on hänelle tärkeää. Sen takia hän ahdistuu, jos tavarat eivät ole paikoillaan.

”Silloin kysymys ei enää ole siitä, kuka päättää siivoamisesta. Kyse on toisen tarpeiden huomioonottamisesta”, Mikael Saarinen sanoo.

”Vaikka astiat jäisivät pöydälle aterian jälkeen, ei niille heti matoja sikiä.”

Kun näin pitkälle on päästy, on aika muistaa vastavuoroisuus. Tuntuisi jokseenkin epäreilulta, jos vain siisteyttä arvostava osapuoli saisi päättää kodin järjestyksestä.

”Voihan kotona viettää myös siivottomuuspäivää, ottaa vaikka huumorin mukaan peliin ja sotkea vähän tahallaan”, Mikael Saarinen ehdottaa.

”Vaikka astiat jäisivät pöydälle aterian jälkeen, ei niille heti matoja sikiä. Ainoastaan seuraavan aterian kattaminen vaikeutuu, kun pöytä on valmiiksi täynnä.”

Imuri käteen arkena, ei viikonloppuna

Parhaimmillaan siivoaminen toimii parin tai perheen yhteisenä hetkenä. Kukin huolehtii omasta osuudestaan ja koettaa tehdä työstä niin miellyttävää kuin voi. Luukuttaa vaikka kuulokkeista lempimusiikkiaan samalla, kun imuroi ja pyyhkii pölyjä.

Siivoaminen on urakka, joka vain tehdään. Sitten se on viikoksi ohi.

”Kannattaa valita siivouspäiväksi jokin muu kuin perjantai-ilta, lauantai tai sunnuntai. Silloin siivous sijoittuu samaan kalenteriin kuin muutkin työasiat, ja viikonloppu jää oikeasti vapaa-ajaksi”, Mikael Saarinen vinkkaa.

Jokaista lasta pitää pakottaa, jos haluaa antaa hänelle edes jonkinlaisia kotitaloustaitoja.

Joskus mikään vippaskonsti ei auta, ja pelkkä ajatus siivoamisesta etoo. Syy voi olla siinä, että työhön on joskus liittynyt nöyryyttäviä kokemuksia.

Kenellepä ei olisi. Jokaista lasta pitää pakottaa, jos haluaa antaa hänelle edes jonkinlaisia kotitaloustaitoja.

”Yksivuotiaat kyllä ovat innoissaan imurista, mutta 12–13-vuotiasta ei viikkosiivous voisi vähempää kiinnostaa. Sama on aikuisten kanssa. Jos jotain on pakko tehdä, heti alkaa stressata.”

Olen sotkuinen, siis luova? Ei ihan niinkään

Sotkuisuudessa voi olla mukana myös kotini on linnani -ajatusta. Koti on minun reviiriäni. Jos satun olemaan sellainen yksilö, jonka kotipesä on sikin sokin, niin entäs sitten? Se on minun identiteettiäni.

Järjestelmällisyyden puutteesta sotkut eivät välttämättä kerro.

”Tätä on tutkittu. Jos ihminen on tottunut tarkkaan arkistointijärjestelmään, hän voi olla aivan hukassa, jos etsitty tavara ei olekaan täsmälleen omalla paikallaan. Joku toinen taas säilyttää kaiken sekavissa pinoissa ja tietää täsmälleen, miltä kohdalta tarvittavaa paperia pitää ryhtyä kaivelemaan”, Mikael Saarinen kertoo.

Ehkä olen luova nero, koska en saa tavaroitani pysymään paikoillaan.

Niinpä! Ehkä sotkuisuus onkin luovuutta. Ehkä olen luova nero, koska en saa tavaroitani pysymään paikoillaan.

Ikävä kyllä niin ei ole asian laita, Mikael Saarinen sanoo. On boheemeja, jotka pitävät nurkkansa järjestyksessä, ja insinöörejä, joilta tavarat jäävät siihen, mihin ne kädestä putoavat.

”Sotkuisuus liittyy enemmän persoonallisuuteen ja siihen, millainen merkitys siisteydellä ihmiselle on elämässään syntynyt. Jonkun lapsuuskodissa on ollut vähemmän siistiä, ja se on ollut ihan ok.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla