Ennen kuin voi irrottautua suhteesta, pitää voida nähdä myös kaikki hyvä, mitä siinä oli, sanoo psykoterapeutti Sanna Aavaluoma. ”Se edellyttää surua. Onko valmis luopumaan hyvästä, mitä oli? Jos kaiken hyvän kieltää, on vielä keskellä kriisiä.”
Ennen kuin voi irrottautua suhteesta, pitää voida nähdä myös kaikki hyvä, mitä siinä oli, sanoo psykoterapeutti Sanna Aavaluoma. ”Se edellyttää surua. Onko valmis luopumaan hyvästä, mitä oli? Jos kaiken hyvän kieltää, on vielä keskellä kriisiä.”

Eropäätöstä ei pitäisi tehdä tunnekuohun vallassa, sanoo psykoterapeutti.

Mitä jos sittenkin?

Eroprosessi on myllerrys, jossa tunteet heittelevät laidasta laitaan. On pettymystä, syyllisyyttä, kiukkua, huonommuuden tunnetta, helpotusta – joskus myös katumusta.

Yritimmekö varmasti kaikkemme? Teinkö oikean päätöksen? Mitä jos hätiköimme?

”Tunnekuohussa ei pitäisi tehdä ratkaisuja suuntaan eikä toiseen. Silloin ei usein ole voimavaroja tai kykyä pysähtyä tarkastelemaan koko tilannetta. Lähdetään toimimaan ennen kuin on katsottu tilanne rauhassa”, sanoo pari- ja perhepsykoterapeutti Sanna Aavaluoma.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hänen mielestään olisi tärkeää puhua erosta yhdessä – ja tilanteessa, jossa molemmat kykenevät näkemään asiat sekä itsen että toisen näkökulmasta. Pitäisi pystyä miettimään, mikä suhteessa on toiminut, mikä ei. Millä tavalla toinen vaikuttaa itseen ja millä tavalla itse vaikuttaa toiseen? Millaisen elämän tai suhteen haluaisimme?

Kun eroa pystyy suremaan, on jo pitkällä.

Toiveista ja tulevaisuudesta on vaikea päättää tunnekuohussa, kiukun ja loukkaantumisen vallassa. Kun eroa pystyy suremaan, on jo pitkällä.

”Niin kauan kuin ihminen näkee hankaluuden vain toisessa ja odottaa sitä, että toisen pitäisi olla toisenlainen, hän ei ole kohdassa, jossa näkisi kokonaisuuden.”

Vielä yksi mahdollisuus?

Joskus katumuksessa on kyse pelosta. Tuttu ja turvallinen vetää puoleensa ja vieras tuleva pelottaa. Jos suhde on ollut pitkä tai ihminen ei ole koskaan elänyt aikuisuutta yksin, yksinolo tai vastuun ottaminen voi tuntua ylivoimaiselta.

Yksinolon pelon voi tunnistaa pohtimalla, tekeekö asioita koskaan itsekseen. Iskeekö turvaton olo heti, kun on yksin yön tai viikonlopun? Onko suhteessa tehty aina kaikki kaksin? Onko toinen kantanut vastuun päätöksistä?

”Joskus ihmisellä on vain niin iso toive ja tarve, että joku huolehtisi, että hän antaa toiselle vastuun elämästään”, Sanna Aavaluoma sanoo.

”Jos ei ole itse ottanut vastuuta arkisista tai isommista asioista, on tosi pelottavaa ottaa sitä yhtäkkiä. Jotta ihminen voi hyvin, hänen pitää pystyä jossain määrin toimimaan yksikseen.”

”Usein paine eroon on sitä, että kaivataan enemmän omaa tilaa ja aikaa. Erillisyyttä, ei eroa.”

Eron kannalta olennainen kysymys on, voiko yksinoloa kaihtava ihminen itsenäistyä suhteen sisällä. Saako kumpikin tarpeeksi omaa tilaa ja vastuuta? Takertuuko jompikumpi liikaa?

”Usein paine eroon on sitä, että kaivataan enemmän omaa tilaa ja aikaa, erillisyyttä, ei eroa. Ne sekoittuvat ihmisten mielissä kauhean usein”, Aavaluoma sanoo.

”Kun suhteesta tuntuu loppuvan hengitystila, ollaan liian tiiviissä vuorovaikutuksessa. Silloin ihmiset saattavat repäistä itsensä kokonaan irti, lähteä suhteesta. Kun itsekseen oloa ja aikaa pysähtyä tulee, kirkastuu, että oikeasti ei olisikaan halunnut luopua toisesta.”

Milloin yhdessäoloa sitten kannattaa vielä yrittää? Aavaluoman mukaan silloin, jos molemmat ovat sitä mieltä ja valmiita tarkastelemaan myös itseään.

”Ei kuulosta hyvältä, jos syy on koko ajan toisessa: yritetään nyt vielä, jos sinä kykenet siihen ja tähän. Suhteen toimiminen edellyttää sitä, että molemmilla on siihen halua ja että molemmat näkevät oman osuutensa vaikeuksissa. Silloin suhteella on mahdollisuudet kehittyä.”

Vierailija

Voi eron syy olla myös se, että haluaa lisää läheisyyttä, ei vain että kaipaa jotain omaa aikaa ja tilaa. Kaikilta ei läheisyyttä puolisolle liikene.

surullinensurullinensurullinen...

Voi olla, että läheisyyttä ei liikene, kun sanonut sanat, syytökset, haukkumiset, osoittelut, väheksymiset yms ovat jo kasvattaneet niin korkean muurin, että läheisyyteen ei kädet riitä.. :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla