Toinen kertoo rakkaudestaan tamppaamalla matot, toinen kaipaa korvaan kuiskittuja lemmensanoja. Itseään ja kumppania ymmärtää paremmin, kun tunnistaa rakkauden eri kielet.

Lumen kolaaminen. Vatkaimen ostaminen joululahjaksi. Ruuasta kiittäminen. Nätiksi kehuminen. Whatsapp-viesti ilman mitään asiaa. Lasten vieminen pesäpallotreeneihin. Halaus. Elokuvaillan ehdottaminen. Suosikkijugurtin tuominen kaupasta.

Näitä kaikkia asioita yhdistää se, että ne saattavat kertoa rakkaudesta, sanovat parisuhderyhmien ohjaajat Minna ja Risto Jyrkkä.

Heidän mukaansa rakkaudella voidaan ajatella olevan viisi kieltä. Se, mitä rakkauden kieltä kumppani puhuu, kertoo siitä, minkä hän kokee rakastavaksi eleeksi.

"Parit puhuvat harvoin samaa rakkauden kieltä. Olemme suhteessa erilaisia ja arvostamme eri asioita. On tavallista, että toimimme tavalla, joka meille merkitsee rakkautta, mutta jonka kumppani voi ymmärtää eri tavalla", Minna Jyrkkä kertoo.

Rakkauden kieliä puhuessaan kumpikaan ole toista enempää oikeassa tai väärässä, tärkeämpi tai merkityksettömämpi.

Rakkauden viisi kieltä

1. Myönteisten sanojen kieli.

Jollekin puhuminen on helppoa, toiselle ei. Myönteiset sanat tukevat kumppanin itsetuntoa ja kokemusta omasta erityislaatuisuudesta. Sanat voivat liittyä omaan persoonaan, siihen, kuinka ihana on toisen silmissä. Yhtä hyvin ne voivat olla vaikkapa kehuja ja kiitosta tehdystä työstä.

2. Lempeiden palvelusten kieli.

Joidenkin on helpompi tehdä kuin puhua. Vessan siivoaminen, saunan lämmittäminen tai pyykkien ripustaminen voi olla rakkauden teko. Joskus voi olla vaikeaa nähdä jokin kotityö palvelukseksi toista kohtaan – ennen kuin muistaa rakkauden eri kielet.

3. Yhteisen ajan kieli.

Yhteisen ajan löytäminen ja siitä sopiminen on yksi yleisimmistä haasteista parisuhteen tai puolisoiden iästä ja elämänvaiheesta riippumatta. Useimmiten aikaa löytyy, kun vain tarpeeksi sinnikkäästi sumplitaan. Aika voi olla juuri teille sopivaa: sohvaoleilua, treffiviikonloppu, iltakahvit tai jotain ihan muuta.

4. Rakkauden lahjojen kieli.

Pieni muistaminen voi onnistua luonnostaan tai olla opeteltava taito muiden joukossa. Lahja osoittaa saajalleen, että toinen on ajatellut häntä ja pitää häntä tärkeänä. Lahjan ei tarvitse olla suuri, se voi olla vaikka kaupasta tuotu lempisuklaapatukka. Joskus yhteinen aika voi olla kaikkein arvokkain lahja.

5. Fyysisen kosketuksen kieli.

Sille, joka puhuu kosketuksen kieltä, fyysinen kosketus voi merkitä paljon enemmän kuin sanat. Kosketuksella on paljon eri vivahteita: hipaisu arjessa ihan ohimennen, enemmän kipinää sisältävä hyväily.

Entä, jos puhumme eri kieliä?

Vanha tarina kertoo naisesta, joka motkotti miehelleen: ”Etkö sinä rakasta minua enää?”

Mies totesi rauhallisesti: ”Miten niin en rakasta, rakensinhan meille talonkin!”

Minna ja Risto Jyrkän mielestä tarina on osuva esimerkki tilanteesta, jossa rakkauden kielet eivät kohtaa.

Jokainen osoittaa rakkauttaan siten kuin on oppinut.

”Jos itse kaipaat kuulla rakkauden sanoja, kerrot niitä todennäköisesti myös kumppanillesi. Jos kumppani kaipaakin tekoja, puhe voi tuntua pelkältä sanahelinältä", Risto Jyrkkä toteaa.

Luulet osoittavasi toiselle rakkautta, mutta toinen ei kuule tai ymmärrä.

Jokainen osoittaa rakkauttaan siten kuin hän on oppinut – eikä aina siten kuin kumppani toivoisi. Jos jäät toistuvasti paitsi toivomistasi ja tarvitsemistasi rakkaudenosoituksista, voit tuntea, että sinua ei rakasteta.

Toisen kieltä oppii kuuntelemalla

Ymmärtääkseen kumppania paremmin kannattaa ensin kuvitella tilanne, jossa toinen puhuu täysin tuntematonta kieltä.

Emme saa selville, mitä hän tarkoittaa. Puhuja ei saa viestiään perille. Syntyy väärinkäsityksiä.

Voimme olla monikielisiä. Elämäntilanne vaikuttaa siihen, mitkä kielet ovat käytössä.

”Voimme kuitenkin yrittää ymmärtää toisen kieltä, jos olemme avoimia. Älä oleta asioita, vaan kysy ja keskustele asiasta kumppanisi kanssa. Tärkeintä on halu oppia”, Minna Jyrkkä sanoo.

Saatko viestisi perille? Jos toimit näin, kokeeko kumppanisi itsensä rakastetuksi? Toimiiko sama toisinpäin? Mikä on kumppanisi tapa kertoa rakkaudesta?

”Yhtä tärkeintä kieltä ei välttämättä ole. Esimerkiksi elämäntilanne vaikuttaa siihen, mitkä kielet ovat vahvimmin käytössä. Voimme olla siis monikielisiä.”

Yksi ihmisen perustarpeista on tulla hyväksytyksi ja parisuhteessa vielä erityisesti: tulla rakastetuksi.

Siksi kannattaa kuulostella tarkkaan, mitä kumppani oikeasti sanoo, jos hän raivaa tiskipöydän sinä iltana, kun olet väsynyt.

Asiantuntijoina parisuhderyhmien ohjaajat Minna ja Risto Jyrkkä.

”Jos hän on se oikea, hän lukee ajatuksiani, tiskaa kuten haluan ja pitää minut tyytyväisenä” – niinkö?
”Jos hän on se oikea, hän lukee ajatuksiani, tiskaa kuten haluan ja pitää minut tyytyväisenä” – niinkö?

Rakkauteen liittyy väärinkäsityksiä, joihin olisi ihana uskoa. Harmi vain, että ne eivät ole totta. 

1. ”Rakkaus parantaa.”

Tämä on väite, jota toistellaan vuosituhannesta ja rakkauslaulusta toiseen – niin kovasti me haluamme siihen uskoa.

Valitettavasti se ei kuitenkaan ole totta.

”Rakkaus ei paranna. Suhteen alussa tosin siltä tuntuu. Rakastunut tuntee itsensä terveeksi ja onnelliseksi, ja kaikki ongelmat tuntuvat yhtäkkiä kadonneen”, pariterapeutti Marjo Ehn sanoo.

”Alkuhuumassa tuntuu, että rakastettu on vastaus kaikkeen. Kunhan vain saa pitää tuon ihanan tyypin, huolet ovat loppuelämäksi poissa.” 

Juuri se on rakastumisvaiheen tarkoitus:  poistaa ihmiseltä hetkeksi kaikki traumat, jotta hän uskaltaa pariutua.

”Parhaimmillaan rakkaus voi sysätä toipumisen alkuun, mutta varsinainen toipumistyö jokaisen on tehtävä itse.”

Ongelma on se, että alkuhuuma menee ohi noin 1–5 vuodessa. Sen jälkeen palaavat myös omat, käsittelemättömät ongelmat. 

”Kukaan ei voi esimerkiksi raitistua rakastumalla. Alkoholistia ei voi parantaa, vaikka rakastaisi häntä kuinka hienosti ja hyvin. Parhaimmillaan rakkaus voi sysätä toipumisen alkuun, mutta varsinainen toipumistyö jokaisen on tehtävä itse.”

2. ”Parisuhteen tavoite on symbioosi.”

Vastaanotollaan Marjo Ehn on huomannut, että monet parit puhuvat pelkästään ”meidän elämästä”.

Meidän elämä on harhaa. Tasapainoinen parisuhde ei synny yhdestä, yhteensulautuneesta elämästä vaan kahdesta erillisestä. Parhaimmillaan suhteessa on kaksi itsenäistä ihmistä, jotka elävät omaa elämäänsä – rinnakkain ja toistaan tukien.”

”Kaksi ihmistä ei riitä koskaan toistensa elämänsisällöksi.”

Itsenäistyminen ei ole suhteen uhka vaan pelastus. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kumpikin hankkii itselleen mahdollisimman kiinnostavan oman elämän: toisin sanoen harrastaa, tapaa ystäviään ja tekee mieleistään työtä.

Jos eletään vain ”meidän elämää”, lopputulos on yleensä se, että toinen määrää ja toinen alistuu.

”Kaksi ihmistä ei riitä koskaan toistensa elämänsisällöksi. Rakkaus kestää vain, jos molempien elämään kuuluu tarpeeksi muuta”, Ehn sanoo.

”Pari ei kasva erilleen itsenäistyessään, vaan eläessään väkisin venytetyssä tekosymbioosissa. Silloin roikutaan haavekuvassa, joka ei ole totta.”

3. ”Tiedän, mitä kumppanini ajattelee.”

Olisi mahtavaa, jos rakkaus antaisi kyvyn lukea toisen ihmisen ajatuksia.

Mutta ei se anna. Kumppanin ajatuksia ei voi tietää, vaikka olisi elänyt hänen rinnallaan 50 vuotta.

”On tervettä luottaa toiseen. Luottamus on suhteen edellytys. Mutta on vaarallista takertua lapsenomaisiin ajatuksiin, kuten 'tiedän mitä kumppanini ajattelee' tai 'hän ei koskaan tekisi minulle mitään pahaa'”, Marjo Ehn sanoo.

”Suhteessa on hyvä säilyttää tietty nöyryys ja realismi. Toisen ajatuksia ei voi tietää, jos niitä ei kysy.”

4. ”Puolison on oltava paras ystäväni.”

Puoliso voi olla myös paras ystäväsi. Mutta pakko ei ole.

Parisuhdetta kannattaa hiukan suojella omilta tarpeilta ja vaatimuksilta.

Marjo Ehnin mielestä kumppanilta ei kannata vaatia kaikkea, vaan parisuhdetta kannattaa hiukan suojella omilta tarpeilta ja vaatimuksilta.

Puoliso voi olla vain puolisosi. Hänen ei tarvitse olla myös paras kaverisi sekä kaikkien harrastustesi ja intohimojesi jakaja.

5. ”Onnellisuuteni riippuu kumppanistani.”

Kuka sinun mielestäsi on vastuussa onnellisuudestasi? Sinä itse? Vai kumppanisi?

”Epäitsenäinen ihminen kuvittelee, että hänen onnellisuutensa on puolison vastuulla, vaikka eihän niin ole: puolison tehtävä on vain rakastaa. Onnellisuudestaan vastaa jokainen itse”, Marjo Ehn sanoo.

”Suurin virhe on elää puolisonsa kautta ja kuvitella onnellisuutensa riippuvan hänestä.”

”Epäitsenäinen ihminen kuvittelee, että hänen onnellisuutensa on puolison vastuulla.”

Jos uskot, että toisen ihmisen velvollisuus on täyttää kaikki tarpeesi ja tehdä sinut onnelliseksi, ajattelet kuin lapsi. 

Ehnin mukaan onkin yleistä, että ihminen etsii puolisostaan hyvää vanhempaa – sitä turvallista äitiä tai isää, jota ei koskaan saanut.

6. ”Vaihtamalla paranee.”

On totta, että vaihtamalla ei aina parane. Esimerkiksi siinä vaiheessa, kun ensihuuma katoaa ja olisi aika itsenäistyä, erotaan Marjo Ehnin mukaan turhankin helposti.

”Se on surullista, sillä erillistymisvaiheen yli voi päästä myös yhdessä.”

Yhtä totta on sekin, että joskus vaihtamalla paranee. Jos parisuhteeseen liittyy esimerkiksi henkistä tai fyysistä väkivaltaa eikä kumppani ole kiinnostunut parantamaan suhdetta, on yleensä viisainta erota.

”Huonoon suhteeseen jääminen ei ole mikään arvo. Eroaminen voi olla vaivalloista ja tuskallista, mutta se vaiva on silloin vain nähtävä.”

joyce

Terapeutti paljastaa: 6 suurinta harhaluuloa, jotka pilaavat parisuhteen

The story of how I got my husband back. My world and my life have come back! After a broken relationship, my husband told me the reasons. I felt that my life was running out, I almost committed suicide did, I felt down for a long time. (Thanks to the NHAGA whore) I met on the web. One faithful day when We sailed through the Internet, I saw this great woman's testimony. Some have stated that he brought his former boyfriend, some acknowledged that he was recovering from the uterus, healed cancer...
Lue kommentti
Myös kumppanin hyvistä puolista kannattaa puhua ääneen, sanoo Väestöliiton psykologi Jaana Ojanen.
Myös kumppanin hyvistä puolista kannattaa puhua ääneen, sanoo Väestöliiton psykologi Jaana Ojanen.

Puolison nälviminen selän takana voi murentaa luottamusta. Mutta milloin parisuhteen vaikeuksista ja itseä ärsyttävistä asioista kannattaa puhua ulkopuolisille?

Kyllä ärsyttää! Tuntuu, ettei kumppani koskaan vie roskia ulos tai huomioi tarpeeksi.

Kun tältä tuntuu, oloa saattaa purkaa ystävälle. Samalla voi tulla herjanneeksi kumppania tai kertoneeksi hänen henkilökohtaisia asioitaan.

Tuohtuneenakin kannattaa miettiä, millaiseen sävyyn puolisostaan puhuu, sanoo Väestöliiton Parisuhdetiimin psykologi Jaana Ojanen. Jos puolisosta puhuu muille pahaa tai hänen asioitaan kertoo eteenpäin ystäville, se voi olla suhteelle haitaksi, koska kumppanien välinen luottamus ei pidä.

”Herää kysymys, mikä ajaa ihmisen tekemään niin. Jos rakastaa toista, onko rakkautta se, että puhuu selän takana?”, Ojanen kysyy.

Toimi niin kuin toivoisit puolisosikin toimivan.

Hän kannustaisi käyttäytymään ystävien seurassa samalla tavoin kuin toivoisi puolisonsa käyttäytyvän omien kavereidensa kanssa.

”Itsehillintä on myös osa rakkautta, oli tunne mikä tahansa. Selän takana puhuminen, kuten kaikki muutkin loukkaavat teot, vievät kohti rakkaudettomuutta. Pitkällä aikavälillä ne syövät puolisoiden välistä kunnioitusta.”

Ojanen muistuttaa, että tapa, jolla puhumme, ohjaa myös ajatteluamme. Jos puhumme jatkuvasti puolisomme huonoista ja ärsyttävistä puolista, alamme kiinnittää niihin myös erityisesti huomiota. Sama käy positiivisten asioiden kanssa.

”Jos puhumme kumppanista kauniisti, se ohjaa huomiotamme hyviin asioihin.”

Kaikkea ei kannata paljastaa ystävällekään

Kumppanista naljailemiseen muille psykologi Jaana Ojanen ei kannusta. Joskus kuitenkin se, että parisuhteen asioita käsittelee ystävän kanssa, voi olla hyvää vertaistukea. Tilanteisiin voi saada erilaisia näkökulmia.

Jotkin asiat Ojanen kuitenkin kannustaisi pitämään parisuhteen sisällä – ainakin, jos niiden jakamiseen ei ole kumppanin lupaa. Esimerkiksi puolisoiden välinen seksielämä on sellainen.

”Ajattelen seksuaalisuuden olevan niin henkilökohtainen asia, että kannustaisin pitämään siihen liittyvät vaikeudet parisuhteen sisällä.”

Myös partnerin henkilökohtaiset asiat, kuten terveydentila, kuuluvat niihin, joiden jakamista parisuhteen ulkopuolisille kannattaa miettiä.

Ojanen tietää, että paljon on kiinni myös luonteista ja siitä, mitkä asiat parisuhteen osapuolet kokevat yksityisiksi.

Sopikaa, mistä toisille voi puhua. Voiko sairauksista? Voiko seksistä?

”Jotkut voivat olla asioidensa suhteen avoimempia. Riippuu ihmisestä, kuinka arkoina eri asiat koetaan. Jos puolisolla on esimerkiksi sairautta, joka vaikuttaa parisuhteeseen, silloin on ihan ymmärrettävää, että siitä saattaa puhua hyvälle ystävälle.”

Ojanen kannustaisikin parisuhteen osapuolia keskustelemaan siitä, mistä on ok puhua muille – ja kenelle.

”Kumppanista voi olla ok, jos toinen puhuu asioista hyvälle ystävälle, mutta jollekin toiselle hän ei ehkä halua asioiden menevän.”

Kovin kiihtyneessä tilassa Ojanen ei suosittelisi puhumaan juuri kenellekään. Puolisolle voi olla taakka, jos omaa raivoaan purkaa aina hänelle, ja kaverillekin saattaa tulla kiihdyksissään sanoneeksi asioita, joita ehkä myöhemmin katuu.

Ärtymyksen pahin terä voi lieventyä esimerkiksi kävelylenkillä.

”Vaikka kuinka tekisi mieli purkaa sydäntä, on myös hyvä miettiä muita keinoja.”

Ärtymyksen pahin terä voi lieventyä esimerkiksi kävelylenkillä. Mieltä painavia asioita ei kuitenkaan kannata lakaista maton alle – niistä vain on helpompi puhua rauhoittuneena.

Joskus ratkaisu löytyy ammattilaisen luota

Ojanen muistuttaa, että jos mieltään purkaa ystäville, isojen ja vaikeiden asioiden kohdalla kannattaa muistaa, että hyvä ystävä on usein itsekin aika lähellä tilannetta. Silloin asia, vaikkapa eropäätöksen pohtiminen, saattaa koskettaa myös hänen tunteitaan.

”Joskus voi olla, että ystävällä hämärtyy se raja, mikä on toisen elämää ja mikä omaa. Jotkut tilanteet voivat koskettaa hänenkin elämäänsä, ja silloin ohjeet voivat olla värittyneitä.”

Vaikeiden asioiden kohdalla onkin joskus viisainta kääntyä ammattilaisen puoleen. Ammattilainen on myös neutraali keskustelukumppani.

”Ammattilaisen kanssa keskustelu voi olla hyödyllisempää, koska hänellä on vaitiolovelvollisuus. Silloin on tilaisuus kertoa kipeimmätkin kumppaniin liittyvät asiat, jotka ehkä vaikuttavat tilanteeseen. Eikä tarvitse pelätä, että ne leviäisivät ystäväpiirissä.”

1. Opettele tuntemaan toinen

Kun kumppaninsa tuntee hyvin, myös vaikeista asioista on helpompi puhua. Silloin on helpompi arvioida esimerkiksi sitä, millaisessa tilanteessa hankalat asiat kannattaisi ottaa puheeksi.

Toisen oppii tuntemaan ajan kanssa, mutta sitä voi myös edesauttaa olemalla itse kiinnostunut rakkaastaan. Häneltä voi kysyä, miten päivä on mennyt tai mitä toinen toivoo tai pelkää.

2. Aloita keskustelu pehmeästi

Jos aloittaa pehmeästi, yleensä keskustelu myös jatkuu ja päättyy pehmeästi.

Jos taas keskustelun aloittaa hyökkäävästi, ääntään korottaen, yleensä keskustelu jatkaa samoilla raiteilla. Silloin asioista voi olla mahdotonta puhua rakentavasti.

3. Puhu minusta, älä sinusta

Rakentavassa keskustelussa on hyvä pitää minä-muoto: sanoa, että ”minusta tuntuu pahalta, kun sanot noin” tai ”minusta tuntuu valtavan hyvältä, kun teet näin”. Jos puhuu jatkuvasti, kuinka ”sinä teet aina näin”, toinen asettuu helposti puolustuskannalle. Silloin keskustelu ei välttämättä etene syyttelyä pidemmälle.

Lähteet: vaestoliitto.fi/parisuhde, Jaana Ojanen