Harrastukset ovat ihania, kunhan niitä ei ole liikaa.
Harrastukset ovat ihania, kunhan niitä ei ole liikaa.

Pitääkö harrastuksiin patistaa, jos lapsi valittaa jatkuvasti olevansa väsynyt? Kasvatustieteiden professori Katariina Salmela-Aro kertoo, mistä tunnistaa lapsen uupumuksen.

1. Lapsi ei jaksaisi lähteä harrastuksiin.

”Jos lapsi valittelee väsymystään eikä jaksaisi lähteä treeneihin tai soittotunnille, häntä kannattaa kuunnella tosissaan. Tutkimusten mukaan lapset, jotka kärsivät vakavasta uupumuksesta, myös usein harrastavat paljon. Heidän kalenterinsa on ihan täynnä. Harrastuksia on monta, ja ne vievät lähes jokaisen illan. Vapaa-aika on pelkkää suorittamista.

Yksi tai korkeintaan kaksi harrastusta on yleensä hyväksi, mutta yhtä tärkeää on myös kiireetön aika. 

Totta kai lapsen on opittava myös pitkäjänteisyyttä. Harrastusta ei kannata lopettaa heti ensimmäiseen väsymyksen tunteeseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta jos lapsi sanoo jatkuvasti olevansa väsynyt, hän todennäköisesti myös on. Aikuisen ei pidä vähätellä tunnetta tai leimata sitä laiskuudeksi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kannattaa siis tarkistaa kalenteri ja miettiä: Montako harrastusta on? Ovatko kaikki tarpeellisia? Jääkö vapaata iltaa? Onko harrastus tärkeä ja mieleinen lapselle, vai onko se tärkeä ja mieleinen vain meille vanhemmille?”

”Jos poika uupuu, hän syyttää helposti muita. Jos tyttö uupuu, hän syyttää itseään.”

2. Lapsi nukkuu mutta on silti väsynyt.

”On tervettä olla välillä väsynyt. Terveen väsymyksen tunnistaa siitä, että se menee ohi nukkumalla.

Uupumuksen taas tunnistaa siitä, että lapsi nukkuu kunnon yöunet, mutta on silti väsynyt.

Hälytysmerkki on sekin, jos lapsen unirytmi menee sekaisin tai hän ei saa iltaisin unta. Jotkut taas nukkuvat hirveästi, pitkälle iltapäivään, mutta eivät virkisty silti.

Uupumuksen voi tunnistaa myös siitä, että lapsi on jatkuvasti huolissaan. Uni ei tule, koska hän murehtii ja märehtii kouluasioita iltaisinkin.

Jos lapsen uupumusta ei hoida, se voi johtaa masennukseen.”  

3. Koulu ei enää huvita. 

”Uupumus voi näkyä lapsessa kyynisyytenä. Läksyjä ei enää huvita tehdä, koulu on turha paikka ja opettajat tyhmiä.

Kyynisyys on yleisempää pojilla kuin tytöillä. Erityisesti monista kuudesluokkalaisista pojista tuntuu, ettei koululla ole mitään merkitystä.

Nämä pojat ovat usein erittäin taitavia digitekniikan käyttäjiä. He turhautuvat, koska kokevat, etteivät pääse näyttämään erityistaitojaan koulussa. 

Jos koulu ei innosta, lapsi uppoutuu netti- ja pelimaailmaan herkästi kokonaan. Samalla kasvaa riski digiriippuvuuteen.  

Vanhemmat eivät aina muista, että koulunkäynti on lapselle aika rankkaa. Jo toisen ja kolmannen luokan vaihteessa koulu muuttuu vaativammaksi, ja lapsissa saattavat näkyä ensimmäiset uupumisoireet.

Vaativimpia ovat siirtymät luokka-asteelta toiselle. Silloin lapsi tarvitsee vanhemmiltaan erityistä tukea.

Pojat uupuvat herkimmin yhdeksännellä luokalla, tytöt lukiossa. Uupumus on viime vuosina lisääntynyt selvästi: noin viidennes lukiolaistytöistä kokee uupumusta.”

4. Lapsi moittii itseään.

”Uupumuksen voi tunnistaa myös riittämättömyyden tunteesta. Lapsi ehkä vähättelee itseään, eristäytyy ja kokee olevansa muita huonompi oppilas.

Eroja sukupuolten välillä on tässäkin: Jos poika uupuu, hän syyttää siitä helpommin muita, esimerkiksi koulua tai ymmärtämättömiä opettajia. Jos tyttö uupuu, hän syyttää herkästi itseään.

Lapselle kannattaa tehdä selväksi, että tunteella on aina jokin viesti. Väsymyksen tunne on arvokas, sillä se paljastaa, että jokin on pielessä. Uupumus ei ole luonteenpiirre vaan kokemus, josta voi selvitä. Uupumus liittyy usein vaikeaan tilanteeseen, ja tilannetta voi muuttaa.”

5. Kaveripiiri muuttuu yhtäkkiä.

”Jos lapsen kaveripiiri muuttuu yhtäkkiä, vanhempien kannattaa valpastua. 

Hyvät ystävyyssuhteet suojaavat lasta uupumukselta, mutta huonot lisäävät sitä. Jos lasta ei esimerkiksi kiinnosta koulunkäynti, hän saattaa hylätä vanhat kaverinsa ja hakeutua seuraan, jossa ihaillaan lintsaamista.

Vanhempien kuuluu tietää, kenen kanssa lapsi aikaansa viettää. Onko hänellä ystäviä, minkä nimisiä? Mitä he yhdessä tekevät, miltä yhdessäolo tuntuu?

Lapsen voi olla vaikea tunnistaa tunteitaan, ne tuntuvat vain epämääräisiltä möykyiltä mielessä. Siksi aikuisen on autettava. Tunteille on annettava nimet. Lapselle voi sanoa: Sinun tunteesi on uupumusta, eikä siinä ole mitään pelättävää. Me autamme sinua, ja vaikea tunteesi menee ohi.”

Asiantuntijana Helsingin yliopiston kasvatustieteiden professori Katariina Salmela-Aro

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla