Tunteeton robotti, jolta voi udella mitä tahansa? Uutuuskirjan mukaan vapaaehtoinen lapsettomuus herättää yhä negatiivisia tunteita, jopa vihaa.
Tunteeton robotti, jolta voi udella mitä tahansa? Uutuuskirjan mukaan vapaaehtoinen lapsettomuus herättää yhä negatiivisia tunteita, jopa vihaa.

Vapaaehtoinen lapsettomuus yleistyy jatkuvasti, mutta asenteet muuttuvat hitaasti. Siksi monet joutuvat kuuntelemaan tökeröitä kysymyksiä ja tekemään tiliä henkilökohtaisesta elämästään ikään kuin lapsen haluaminen olisi jokaisen velvollisuus ja hyvän elämän ehto.

Vaikka vapaaehtoinen lapsettomuus on kaksinkertaistunut Suomessa viimeisten kymmenen vuoden aikana, nähdään se usein kielteisenä asiana, ongelmana, joka vaatii ratkaisua. Vaikka yhä useampi ”kieltäytyy” äitiydestä, sitä pidetään vieläkin epätavallisena, jopa moraalisesti vääränä tapana elää.

Espoolainen psykologi Nefertiti Malaty haastatteli vapaaehtoisesti lapsettomia eli veloja tietokirjaansa Ei äitimateriaalia. Hänen mukaansa vapaaehtoinen lapsettomuus voi olla yhteiskunnassamme viimeinen tabu. Osaltaan negatiivista suhtautumista lietsoo myös yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa poliitikot patistavat synnytystalkoisiin. Ikään kuin synnyttäminen olisi jokaisen naisen velvollisuus ja velat uhkaisivat perinteisiä perhearvoja!

”Vanhemmuuden tulisi olla aidosti vaihtoehto – ei velvollisuus, itsestäänselvyys tai automaattinen oletus”, kuuluu Malatyn pääteesi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näistä asenteista johtuen moni vela on kohdannut ennakkoluuloja. Listasimme yhdeksän yleistä lausetta, jotka ovat heille tuttuja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

1. ”Kyllä mielesi vielä muuttuu.”

Tämä on varmasti yleisin kommentti, jonka lisääntymisiässä olevat vapaaehtoisesti lapsettomat kuulevat. Väitehän on sillä tavalla nollatasoa, että mitään varmuutta asiasta ei ole. Yhtä hyvin kysyjän oman mieli voi muuttua tai olla muuttumatta.

2. ”Miksi ihmeessä et halua lasta, en voi ymmärtää?” 

Kommentti paljastaa vain sanojansa rajoittuneisuuden. Ihmisillä on usein tapana tulkita maailmaa omasta suppeasta näkökulmastaan käsin. Silloin voi olla vaikea ymmärtää, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla ja tavoittele samoja asioita.

Voiko toista ylipäänsä vaatia perustelemaan henkilökohtaisen elämänsä asioita? Miksi ihmeessä hän olisi tilivelvollinen?

Kullakin voi olla omat syynsä vapaaehtoiseen lapsettomuuteensa, mutta hyvin usein mitään yhtä selkeää, helposti selitettävää syytä ei edes ole. Vapaaehtoinen lapsettomuus voi toki olla pitkään harkittu järkipäätös, jonka voi perustella esimerkiksi maapallon kantokyvyllä. Mutta useammin se on tunneasia tai selviö, joka tuntuu synnynnäiseltä ominaisuudelta, kuten vaikkapa vasenkätisyys.

3. ”Oletko ihan varma, ettet tule katumaan valintaasi?”

Mistä elämässä nyt voi olla täysin varma? Ja onko kyseessä edes valinta?

Monille äitiys on tuntunut luonnolliselta ajatukselta teini-iästä asti – vastaavasti toisille ajatus on voinut tuntua aina vieraalta.

Malatyn kirjassa eräs vela kuvaa vapaaehtoista lapsettomuuttaan hyvin: ”Se ei ole päätös, valinta eikä ideologia. Se on vain hiljainen ja rauhallinen tietoisuus asiasta.”

Jos toisen ihmisen elämään ylipäänsä pitää ottaa kantaa, niin ymmärtämättömän ihmettelyn sijaan voisi vaikka ihailla toisen tyyneyttä ja itsetuntemusta.

Kuten Malaty muistuttaa: Se, että valitsee toisin kuin muut, vaatii vahvaa itsetuntoa ja -tuntemusta. Kun toimii vastoin muiden odotuksia, joutuu usein miettimään toimintaansa ja tavoitteitaan tarkemmin.

Ja elämässä saa tietysti myös epäröidä ja vatuloida päätöksiään! Monesti epäröinnin jälkeen mieli asian suhteen entisestään vahvistuu.

4. ”Turha sitten on surra vanhana, kun kukaan ei käy katsomassa!”

On ihan ok pelätä yksinäistä vanhuutta – lapset eivät ole tässä mielessä mikään sataprosenttinen vanhuudenturva tai takuu.

Voi myös yrittää elää niin, että sukulaisista ja ystävistä tulee niin läheisiä, että heistä saisi lohtua ja seuraa läpi elämän. Itse asiassa veloilla voikin olla keskimäärin laajemmat ja tiiviimmät sosiaaliset verkostot kuin yhdinperhe-elämää viettävillä. Heillä on usein enemmän halua ja aikaa panostaa muihin ihmissuhteisiinsa.

Ystävät voivat tuntua hyvinkin tiiviiltä perheeltä, joten ulkopuolisuus tai yksinäisyys ei ole velan vääjäämätön kohtalo. Esimerkiksi yhteisöllisestä asumisesta povataan isoa trendiä lähitulevaisuudessa.

5. ”Etkö pidä lapsista – vihaatko heitä jopa?”

Vaikka vanhemmuus ei houkuttele, moni vela nauttii ystävien ja sukulaisten lasten seurasta. Velat eivät lähtökohtaisesti ole yhtään sen vähemmän lapsirakkaita kuin lisääntyneet lähimmäisensä. Eihän moni isä tai äiti ole erityisen kiinnostunut muiden lapsista!

6. ”Haluatko viettää maailman tappiin asti itsekästä elämää?”

Malatyn mukaan voidaan puhua jopa velavihasta. Siitä kumpuaa myös ajatus, että velat elävät itsekästä, hedonistista ja materialista elämää.

Kuka voi sanoa, kumpi on lopulta itsekkäämpää: haluta lasta vai se, ettei halua? Vastakkainasettelu on siis täysin turhaa. Todennäköisesti useimmat velat elävät ihan yhtä tylsää ja tavallista arkea kuin monet lapsiperheetkin.

7. ”Onko omassa lapsuudessasi jotain, minkä takia et halua lapsia?”

Malatyn tekemän kyselyn mukaan valtaosa veloista kokee, ettei omalla lapsuudella ole merkitystä heidän lapsettomuuteensa. Todennäköisesti heillä on ollut ihan tavallisen onnellinen lapsuus. Osa kertoo, että lapsuudenkodissa kannustettiin omannäköiseen elämään eikä painostettu perheen perustamiseen.

8. ”Et tiedä todellisesta rakkaudesta mitään ennen kuin sinulla on omia lapsia!”

Tämäkin väite kertoo lähinnä sanojansa ajatusmaailmasta. Hänelle äitiys tai isyys on varmasti mullistava ja kaikenkattava tunne, jolloin voi olla vaikea ymmärtää, miksi joku haluaa siitä kieltäytyä.

Jos määrittelee itsensä vahvasti äitiyden tai isyyden kautta ja pitää vanhemmuutta elämänsä tarkoituksena, ei ehkä tajua, ettei se ole mikään absoluuttinen totuus hyvästä elämästä.

Eikö todellista rakkautta voi olla nimenomaan myös se, jota tuntee toista kohtaan täysin vapaaehtoisesti, vaikka tämä ei olisikaan verisukulainen?

9. ”Äitiys on maailman paras ja tärkein tehtävä.”

Varmasti sanoja kokee näin. Se ei silti tarkoita, että äitiyden pitäisi olla ainoa tehtävä naiselle.

Jos ajattelee, että lisääntyminen on ihmisenä olemisen perustehtävä, näkee lapset hyvän ja onnellisen elämän ehtona ja elämän tarkoituksena. Tämä ajatettumalli ainoana mahdollisena on kuitenkin murtumassa.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan vapaaehtoisesti lapsettomat naiset ovat usein korkeasti koulutettuja kaupunkilaisia. Merkityksellinen työ on heille elämässä tärkeää, vaikka he eivät olisikaan varsinaisia uraohjuksia. Moni vela voi olla esimerkiksi taiteilija. He arvostavat tasa-arvoa ja hyvää parisuhdetta. He viihtyvät myös yksin ja antavat omalle ajalle ja rauhalle arvoa.

Eräs Malatyn haastateltavista toteaa kauniisti: Elämän tarkoitus on elämä itsessään.

Jokaisella on oikeus löytää itse elämälleen tarkoitus. Elämän tarkoitus voi olla myös se, että yrittää parhaansa mukaan elää itsensä näköistä elämää ja olla kiva myös toisille.

Lähteenä Nefertiti Malatyn kirja Ei äitimateriaalia sekä vapaaehtoisesti lapsettomien haastattelut.

Milla

Se että tehdään lapsia, muttei huolehdita /välitetä niistä (ja lapset voi pahoin) on moninkertaisesti pahempi asia kuin se, että on vapaaehtoisesti lapseton.

Sisältö jatkuu mainoksen alla