Kun keho pysähtyy, mielellä on tilaa työskennellä. ”Aivot siirtyvät kehittyneemmän ajattelun tilaan”, sanoo psykologi Nina Pyykkönen.
Kun keho pysähtyy, mielellä on tilaa työskennellä. ”Aivot siirtyvät kehittyneemmän ajattelun tilaan”, sanoo psykologi Nina Pyykkönen.

Löhöily ruokkii luovuutta ja säätelee ruuansulatusta. Psykologi kertoo, miksi kannattaa joskus vain olla.

Milloin viimeksi löhösit sohvalla vailla huonoa omaatuntoa? Tuijotit kattoa tai maisemaa. Et räplännyt kännykkää, suunnitellut vatsatreeniä tai listannut tekemättömiä töitä. 

Toivottavasti ihan hiljattain.

Löhöilystä on paljon hyötyä, tietää psykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen. Hänen mukaansa länsimaisessa kulttuurissa on aina korostettu tekemistä ja ihailtu aktiivisia ihmisiä, jotka saavat työssä ja vapaalla paljon aikaan. Digiaika on vain lisännyt painetta reagoida kaikkeen välittömästi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Kaikkien pitää olla koko ajan saatavilla, innostuneita kaikesta yötä päivää”, Pyykkönen sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Aikaansaamisen arvostus on mennyt niin överiksi, että on unohtunut kokonaan se, että jotta voimme olla aikaansaavia ja luovia, sitä toista puolta, olemista, pitää olla tasan saman verran.”

”Tauoista ja kaikesta hengittämistilasta nipistetään. Nähdään, että se on vain tyhjää tilaa, joka pitää täyttää työtehtävillä.”

Kolme syytä nollata

Pyykkösen mielestä nykypäivän työelämässä on liian vähän luppoaikaa, ideointia ja ”luovaa märehtimistä”, jota mieli tarvitsee toimiakseen.

”Tauoista ja kaikesta hengittämistilasta nipistetään. Nähdään, että se on vain tyhjää tilaa, joka pitää täyttää työtehtävillä, koska täällä ei lusmuilla.”

Ajatus heijastuu vapaa-aikaankin. Aktiivisuutta pidetään herkästi hyvän ihmisen merkkinä, vaikka tutkimukset todistavat muuta.

1. Tutkimusten mukaan ihminen tarvitsee taukoja ja tyhjää tilaa ollakseen luova.

”Luovuus voi parhaimmillaan johtaa vaikka maapallonpelastamisideoihin. Sillä on hirveä parantava potentiaali”, Nina Pyykkönen sanoo.

”Olemista, sitä, että rentoudutaan, hengitetään, kävellään luonnossa, katsotaan ulos ikkunasta ja silitellään koiraa, pidetään laiskuutena, vastuiden välttelynä. Olemme unohtaneet, mikä on todellisen luovan ja tuottavan työn tai harrastamisen edellytys.”

2. Joutokäynti laskee stressitasoja.

Oleminen on tärkeää myös elimistölle. Kun ihminen pysähtyy, hermosto ja aivot saavat viestin: ei ole mitään hätää. Stressitasot ja vireystila laskevat, ja parasympaattinen hermosto aktivoituu. Se palauttaa rasituksesta ja säätelee esimerkiksi immuniteettia ja ruuansulatusta.

”Jos on jatkuvassa stressitilassa, elimistö ei pääse korjaamaan itseään.”

”Jatkuva stressitila johtaa siihen, että sellaiset toimenpiteet jäävät tekemättä. On univaikeuksia ja infektioita, joka paikkaan särkee ja lihakset eivät palaudu. Elimistö ei pääse korjaamaan itseään.”

3. Ajattelu ei suju kiireessä.

Kun ihminen on tekemättä mitään, aivot siirtyvät taistele, pakene -tilasta kehittyneemmän ajattelun tilaan. Ne pystyvät esimerkiksi käsittelemään abstrakteja asioita, tutkimaan merkityksiä ja tulkitsemaan vihjeitä. Se on tärkeä taito.

”Taistele, pakene -aivot eivät pysty käsittelemään esimerkiksi sitä, miltä jokin asia toisista tuntuu. Maailmasta tulee mustavalkoinen.”

Hirvien ystävä

”Luovuus voi parhaimmillaan johtaa vaikka maapallonpelastamisideoihin. Sillä on hirveä parantava potentiaali”, Nina Pyykkönen sanoo.

Miksi hirvieläimet tarvitsevat parantamista?
Onko kukaan oikolukenut tätä juttua?
Pahimmat puhekielisyydet voisi jättää asiajutuissa pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla