Koulukiusattu Mari oppi vasta aikuisena ajattelemaan, että kelpaa sellaisena kuin on. Asiantuntijan mukaan ihmisiä, jotka unohtavat oman hyvinvointinsa miellyttääkseen muita, on liian paljon.

Puoliääneen perään mutistuja nimityksiä. Outo, haisee, idiootti. Satunnaisia tönäisyjä. 

Vältteleviä katseita, kun opettaja kysyi, eikö kukaan tosiaan halua ryhmätyöhön vielä yhtä jäsentä.

Kutsutaan häntä, joka tämän koki, vaikkapa Mariksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Marin koulukiusaaminen kesti yhdeksän vuotta, peruskoulun päättymiseen asti. Se oli sitä tavallista (sitä, jonka ei koskaan eikä kenenkään kohdalla pitäisi olla tavallista).

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kymmenen vuotta myöhemmin, ihan vähän aikaa sitten, Mari istui kirjailija ja valmentaja Anna Taipaleen vieressä sohvalla.

Kun itseään yritti muuttaa väkisin, koko ajan oli surkea olo.

”Mari oli kehittänyt selviytymiskeinokseen uskomuksen, että hänen pitää olla joku muu tyyppi kuin se, jota kiusattiin”, Anna Taipale sanoo.

Erilainen. Parempi. Sellainen, joka ei ärsytä muita, vaan miellyttää.

Mutta erilaisena oleminen ei tuntunut Marista hyvältä. Koko ajan oli surkea ja väärä olo, kuin itseään yrittäisi vääntää väkisin.

En pärjää, en osaa – tai entä jos osaankin?

Mari oli tahtomattaan kuluttanut energiaansa itsensä vähättelyyn ja kiusaamisesta selviämiseen, Anna Taipale sanoo

Mari ei ole ainoa. Suuri osa ihmisistä toimii samoin.

Taustalla ei tarvitse olla rankkaa kiusaamiskokemusta, kuten Marilla, mutta jossain vaiheessa, usein lapsena, omat tarpeet ovat jääneet muiden varjoon.

Silloin alkaa uskoa esimerkiksi näin: en pärjää, tämä tunne on väärä, en saa olla heikko, en koskaan tule nähdyksi omana itsenäni, olen olemassa toisia varten, minun pitää olla aina iloinen.

Energian tuhlaaminen johtaa helposti turhaan marmatukseen ja odotteluun. 

Energian tuhlaaminen johtaa helposti myös uhriutumiseen, muiden syyttelyyn sekä turhaan marmatukseen ja odotteluun. 

Kaikki muuttuu, kun on enemmän aikaa, rakkautta, terveyttä, mahdollisuuksia, lottovoitto, sitten joskus. 

”Tai sitten suoritamme hulluna, emmekä osaa sanoa ei. Kannamme vastuuta, olemme jatkuvasti selvittämässä muiden pulmia, loihdimme herkut pöytään ja sosialisoimme silloinkin, kun emme jaksaisi.”

Järjestä treffit itsesi kanssa

Oman elämänsä energiaa pitää vaalia. Muuten uupuu. Samat ongelmat toistuvat. Ihmissuhteet muuttuvat velvollisuuksiksi.

”Tästäkin voi saada hirveät paineet, että hitsi kun en nyt osaa tämän paremmin elää tätä elämää”, Anna Taipaletta alkaa naurattaa.

”Mutta ei tarvitse osata mitään erityistä. Kaikki lähtee siitä, että tiedostaa: Saat kokea olon hyväksi itsesi kanssa. Olet sen arvoinen, riippumatta, mitä elämässäsi on tapahtunut tai on nyt.”

Voisin mennä saunaan ja sytyttää kynttilän.

Mari juoksee iltaisin aina saman lenkin, viisi kilometriä metsätietä, sitten sillan kautta kotiin. Vasta viime aikoina hän on alkanut miettiä, miksi oikeastaan. Hän ei ole koskaan pitänyt juoksemisesta.

"Jotta elämän energiaa alkaa saada omaan käyttönsä rakentavalla tavalla, itselleen on uskallettava suoda asioita, joista nauttii."

”Itsensä kanssa voisi aluksi vaikka kerran viikossa järjestää treffit, edes 20 minuuttia. Treffeillä voisi kuulostella, mitä tarvitsee, mikä tuntuisi hyvältä juuri nyt.”

Mitä kaipaan? Rauhaa. Mitä voisin tehdä kokeakseni enemmän rauhaa? Mennä saunaan ja sytyttää kynttilän.

On helpompi porskuttaa kuin pysähtyä

Kun Anna Taipale ja Mari istuivat sohvalla, he alkoivat kuunnella ensin Marin sisällä olevaa pientä lasta. Häntä, joka jäi koulussa yksin.

Mitä lapsi olisi tarvinnut? Millaista lohtua ja näkemistä, kun aamulla koulumatkalla pelko puristi kurkkua?

Sellaisten ajatteleminen itketti.

Energian käyttäminen myös itseensä ei tarkoita, että tuntuu koko ajan hyvältä.

”Kun emme murjota, suorita ja syyttele, kaikki kokemukset ja tunteet, joita olemme yrittäneet peitellä, nousevat kohdattaviksi”, Anna Taipale sanoo.

Juuri siksi itsensä hyvänä pitäminen ja oman energian vaaliminen on aluksi vaikeaa. Olisi helpompi porskuttaa eteenpäin entiseen malliin.

"Ja sitten ihmettelemme, miksi tuntuu koko ajan hankalalta. Mutta kaiken maailman itsensä hemmottelu ja joogat eivät auta, jos itseään ei tietoisesti arvosta ja kuuntele.”

Olen oikeastaan aika ihana

Mari opettelee nauttimaan lueskelusta ilman sen suurempia tarkoituksia, minttuteekuppi käden ulottuvilla, ihan vain, koska se tekee hänet onnelliseksi.

Samalla hän käy läpi suruaan – ja  tutustuu siihen, millainen ihminen Mari oikeastaan on, mitä haluaa, miten ihana onkaan.

Elämän energian käyttäminen myös itseensä ei tarkoita, että kriisit loppuvat tai tuntuu koko ajan hyvältä.

”Se tarkoittaa sitä, että meillä on elämän isossa kuvassa levollinen ja onnellinen olo.”

Silloin meissä on niin paljon omaa sisäistä turvaa –  aikuisuutta – että kykenemme huolehtimaan itsestämme myötätuntoisesti.
 
Asiantuntijana Sydänjuttu-kirjan (Otava 2017) kirjoittaja ja valmentaja Anna Taipale.

Sisältö jatkuu mainoksen alla