Jos ihminen ei siedä pettymyksiä tai huonommuuden tunnetta, hän voi turvautua toisen alentamiseen.
Jos ihminen ei siedä pettymyksiä tai huonommuuden tunnetta, hän voi turvautua toisen alentamiseen.

Onko ilkeilystä tullut sinulle tapa? Kun ymmärrät, miksi loukkaat muita, voit kouluttaa itsesi eroon piirteestä.

Piikki työkaverille, koska tämä epäonnistui työtehtävässä. Tiuskaus miehelle siitä, miten hyödytön hänestä on tullut. Kuittaus eronneelle sisarelle siitä, mikä hänessä on vikana, kun parisuhteetkaan eivät kestä.

Harva voi väittää, ettei ole koskaan päästänyt suustaan loukkausta. Kaikki ovat varmasti joutuneet myös kokemaan ilkeilyä.

Ilkeys voi olla tahatonta tai tahallista. Kevyimmillään se on kiusoittelua, jolloin ei olla ihan tosissaan. Silloin kumpikin osapuoli ymmärtää, että kommenttien tarkoitus ei ole loukata. Joskus ilkeys taas karkaa huulilta tarkoittamatta ja kaduttaa tavallisesti heti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Varsinaisen ilkeyden tavoite on haavoittaa henkisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Usein ilkeily kohdistuu toisen ihmisen ominaisuuksiin tai kykyihin. Yksi ilkeyden pahimmista lajeista on kiusaaminen, joka on pahansuopaa, tarkoituksellista ja toistuvaa.

Ilkeys versoo kaunaisessa ympäristössä.

”Tahallinen ilkeys on narsistista käytöstä, ja sen tavoite on asettaa toinen huonompaan asemaan, pienentää hänet. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki joskus ilkeilevät olisivat narsisteja. Meissä jokaisessa on kuitenkin pahuuden itu, joka versoo kaunaisessa ympäristössä”, sanoo sosiaalipsykologi ja kirjailija Janne Viljamaa. Hän on perehtynyt tuhoavaan vallankäyttöön muun muassa kirjassaan Narsistin lapsena.

Kilttikin voi piikitellä

Kuka tahansa voi olla joskus ilkeä, myös tavallisesti hyvin käyttäytyvä. Viljamaa uskoo, että ilkeys on enemmän ympäristön vaikutusta kuin synnynnäistä.

Ilkeys on katkeruuden lähisukulainen. Jos ihminen on kokenut elämässään pahaa, hän voi kostaa laittamalla ilkeyden kiertoon.

”Ihmisen ilkeys nousee esiin, kun jaetaan valtaa, huomiota tai vaikka rahaa. Jotkut ihmiset eivät siedä pettymystä tai huonommuuden tunnetta, vaan turvautuvat toisen alentamiseen. Sillä he pyrkivät viemään huomion pois omasta heikkoudestaan”, Viljamaa sanoo.

Ilkeilijöillä on heikko tunneäly.

Myös menestynyt ja päällisin puolin onnellinen ihminen voi olla ilkeä. Silloin ilkeydellä haetaan ihailua tai valta-aseman säilyttämistä. Ilkeä voi viritellä suunnitelmiaan pidempäänkin. Tarkoituksena on tuhota heikompi, ja taustalla voi olla huono itsetunto.

”Ilkeilijöille yhteistä on se, että he ovat impulsiivisia ja sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja. Ilkeilyn tarve liittyy heikkoon tunneälyyn”, Viljamaa sanoo.

Tunneäly tarkoittaa omien tunteiden tiedostamista ja hallitsemista sekä muiden tunteiden ymmärtämistä.

Tunneäly kehittyy lapsuudesta lähtien sen mukaan, millaisia asioita ihminen oppii arvostamaan. Ilkeyskin voi olla opittua, jos se on ollut perhepiirissä normaalia käytöstä.

Sehän oli vitsi!

Oletko sinä ilkeä? Moni vastaa kieltävästi. Viljamaa huomauttaa, ettei omaa ilkeyttään aina huomaa.

”Joskus ilkeys kätkeytyy sarkasmiin tai ironiaan. Ilkeä kommentti kuitataan sanomalla, että sehän on vain vitsi. On ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa rehellisiä, kun paukauttavat kaiken päin naamaa. Jos kohde suuttuu, hän on muka liian herkkä.”

Omaa ilkeyttä on vaikea tunnistaa.

Muiden käytöksestä ilkeyden tunnistaa helposti, omasta ei. Siksi ilkeydestä olisi tärkeää saada palautetta.

Ilkeilijällä ei ole oikeutta päättää, milloin hänen sanansa satuttavat. Harva haluaa olla ilkeä, mutta piirre on ensin myönnettävä, jotta siitä pääsisi eroon.

”Ilkeydestä irrottautuminen vaatii hyvää itsetuntemusta. Omaa tunneälyään voi valmentaa tutustumalla erilaisiin ihmisiin”, Viljamaa vinkkaa.

Tunneäly kehittyy, kun miettii miten toimii ja tuntee. Sen jälkeen voi suunnitella, miten käytöstään muuttaisi.

Ilkeydellä voi hetkellisesti saavuttaa ylemmyyden tunnetta, mutta lopulta se tuhoaa ihmissuhteita.

Vaikka ihminen olisi paljon muutakin kuin ilkeä, ilkeys muistetaan aina. Sellaista jälkeä ei itsestään kannata jättää.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 7/2016.

 

 

perhopaimen

Olen saanut lapsesta asti kokea ilkeilyä ja pahansuopaisuutta, yleensä aikuiset ovat asialla, kotona, koulussa, järjestötyössä, naapurustossa. Mittani on tullut täyteen kuunnellut tähän asti ja nieleskellyt, mutta nyt vasta olen kasvanut henkisesti isommaksi ja uskallan laukaista takaisin. Puolustusmekanisimia tulisi käyttää
itsensä oikeudenmukaistamiseksi.

Vierailija

Eivätkö sarjamurhaajat olekaan psykopaatteja tai sosiopaatteja? Ei heitä impulsiivisuudesta voi syyttää vaan harkinnasta ja suunnitelmallisuudesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla