Kaiken pitäisi olla hanskassa niin töissä kuin kotonakin. Kun kontrollinhalu muuttuu kyttäämiseksi ja päsmäröinniksi, asiaan on puututtava.
Jokainen tuntee tyypin, joka haluaa pitää langat koko ajan käsissään ja päteä niin työpaikalla kuin kotonakin. Hommat hoituvat, vaikka sitten marttyyriasenteella.
Kun ihmisten ja asioiden hallitseminen menee liialliseksi, se uuvuttaa paitsi kontrolloijan myös läheiset. Tossun alla oleva tuntee huonommuutta ja riittämättömyyttä. Kontrolloija sen sijaan uskoo tekevänsä vain hyvää.
Tarve hallita kumpuaa ihmisen epävarmuudesta. Jo päivähoitoikäisessä voi näkyä piirteitä siitä. Kun lapsi jättää kaverin leikin ulkopuolelle, hän ymmärtää voivansa vaikuttaa teollaan ihmissuhteisiin.
Alistaminen ei sovi mihinkään ihmissuhteeseen.
"Aikuinen kontrolloija on voinut jäädä lapsuudessaan vaille riittävää huomiota ja yrittää aikuisena parantaa itseään niin, että hallitsee muita. Myös ympäristö, temperamentti ja aiempien parisuhteiden mallit vaikuttavat tämän piirteen kehittymiseen", Väestöliiton perheverkon perheneuvonnan koordinaattori, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa sanoo.
Alistaminen tai sairaalloinen kontrollointi kertovat välittömästä avun tarpeesta eivätkä sovi mihinkään ihmissuhteeseen.
"Kun kontrollin tarve ei tunnu itsestä enää hyvältä, ja se muuttaa elämän ehdottomaksi ja mustavalkoiseksi, asiaan on puututtava", Minna Oulasmaa muistuttaa.
Jos itse ei kykene muuttamaan toimintaansa, on hyvä hakea apua ammattilaiselta.
Höllää tavoitteita
Ihmisten roolit vaihtelevat. Töissä kollegojaan kyttäävä ei aina päsmäröi kotona. Töissä hän tarkkailee työtovereidensa työpanosta ja jopa kellokortin käyttöä. Hänen pitää jatkuvasti olla ajan tasalla kaikesta, vaikka asiat eivät hänelle kuuluisikaan.
Kotioloissa kontrolloija tuntee, ettei kukaan muu yllä vaikkapa siivouksessa yhtä täydelliseen tasoon kuin hän itse. Silloin on helppo syytellä läheisiä, että te muut ette tee ikinä mitään. Tyytymättömyys itseen ajaa etsimään virheitä muista.
Aina toisen tavoitteet eivät ole yhtä kunnianhimoisia kuin omat, mutta miksi kaiken pitäisikään olla täydellistä?
Mutta mitä kontrollifriikki voi tehdä muuttuakseen? Kompromissien opettelu on yksi keino. Aina toisen tavoitteet eivät ole yhtä kunnianhimoisia kuin omat, mutta miksi kaiken pitäisikään olla täydellistä? Saatat vaatia itseltäsikin liikaa.
"Kontrollointi johtuu usein myös lapsuudenkodin malleista. Kotonakin kannattaa tehdä kompromisseja ja luoda yhteisiä sääntöjä pelkästään yhden perheenjäsenen sääntöjen sijaan", Minna Oulasmaa neuvoo.
Sopiva kontrollointi on hyödyllistä
Kontrollointi voi kohdistua vain itseen. Työelämässä kunnianhimoinen nainen saattaa yksityiselämässään suunnitella tulevan synnytyksensä täydellisesti. Mutta kaikkea ei voi kuitenkaan käsikirjoittaa. Silti asioiden sujuminen omista suunnitelmista poikkeavasti aiheuttaa pettymystä ja häpeää.
Jos oma elämäntilanne on sekava, kontrolloija etsii arjestaan alueen, jonka hän kykenee hallitsemaan. Tämä voi olla esimerkiksi ruoka ja syöminen, ja kontrollointi saattaa johtaa syömishäiriöihin.
Sopiva kontrollointi auttaa päämäärien saavuttamisessa.
Jos taas kontrollin alla on oma työ eikä ikinä ole tyytyväinen tekemäänsä, nurkan takana vaanii työuupumus. Merkittävissä muutoksissa, kuten vanhemmaksi tulossa tai läheisen menetyksessä itsestä voi kuoriutua esiin täysin uusia piirteitä, kuten pakonomaista tarvetta hallita elämää. Suuri vastuu tai huoli saavat muutoksen aikaan.
Sopiva kontrollointi sen sijaan auttaa päämäärien saavuttamisessa: laihduttaja pidättäytyy herkuista. Itsensä hallitseva ihminen on pidetty kollega: luotettava organisoija, aikatauluissa pysyvä ja laadukasta jälkeä tuottava tekijä.
Kohti muutosta
Muiden kommentit omasta kontrollintarpeesta voivat ärsyttää. Ennen kuin voi muuttua, asia on kuitenkin pakko tiedostaa, ja usein palautetta tulee läheisiltä.
Onko toimintani sellaista, että se tekee hyvää itselleni tai muille?
Halu erilaiseen käyttäytymiseen lähtee itsestä. Itseään voi motivoida kysymällä, mikä kaikki muuttuu paremmaksi, jos vähennän kontrollointia. Kannattaa pohtia, onko oma toiminta juuri nyt sellaista, että se tekee hyvää itselle tai muille.
Jos kontrolloija kykenee vastaanottamaan palautetta ja asettuu mielessään niiden asemaan, jotka hänen käytöksestään kärsivät, voi hän niinkin huomata toimintansa haitallisuuden.
