Jos kotiasioita ja työasioita on vaikea sovittaa yhteen, ole vähän itsekäs.
Töissä ajattelen: Muistinko kurahousut? Näyttikö kuopus surulliselta jäädessään päiväkodin pihalle? Ehdinkö kotimatkalla kauppaan?
Kotona ajattelen: Muistinko vastata tärkeään sähköpostiin? Onko huomenna palaveri, mihin aikaan ja missä? Koska tämän jutun pitää olla valmis (tämän, jota juuri luet)?
Ajatukset harhailevat. En osaa keskittyä. Toisinaan tuntuu syylliseltä. Olen huono äiti, joka ei ole läsnä lapsilleen. Eikä työaikaa pitäisi käyttää kurahousujen miettimiseen.
”Huono omatunto on tutkimusten mukaan yleinen tunne lapsiperheissä. Työssä käyvien vanhempien on kyettävä hallitsemaan ajankäyttöään, työmääräänsä ja kuormittuneisuuttaan sekä kotona että työpaikalla. Se on haastavaa”, lohduttaa kehittämiskonsultti Anna Vanhala Työterveyslaitokselta.
Haastavaa, oi kyllä. Tämän oikeastaan jo tiesinkin, sen verran olen äitikavereiden kanssa jutellut. Mutta miten arjesta saisi edes vähän helpompaa? Ettei koko ajan tarvitsisi tuntea olevansa riittämätön?
Sano ei, jos väsyt
Jokaisen jaksaminen rakentuu omien hyvinvoinnin palikoiden varaan, omien rajojen puitteissa.
Anna Vanhala korostaa itsetuntemuksen merkitystä. Mitkä asiat saavat sinut voimaan hyvin? Vaali niitä. Kuinka paljon sinä jaksat? Pidä rajoistasi kiinni.
”Jotakuta stressaavat sellaiset työmäärät tai -haasteet, jotka työtoveria päinvastoin innostavat. Henkilökohtaisen hyvinvoinnin rajat voivat olla aivan erilaiset. Siksi omansa on hyvä tuntea.”
Kaikki eivät jaksa ja ehdi tehdä yhtä paljon. Mielenkiintoisetkin työt ja harrastukset voivat muuttua rasitteeksi, jos niitä on liikaa.
Vaali asioita, jotka saavat juuri sinut voimaan hyvin.
Ensin pitää siis huolehtia siitä, että työmäärä on itselle sopiva. Vanhempana ei välttämättä veny samaan kuin ennen. Eikä tarvitse.
”On tärkeää opetella kieltäytymään. Ihmiset työssä ja muussa elämässä toivovat meidän venyvän eri suuntiin, mutta vain itse tietää, missä on jo mukana.”
Ajatus voi tuntua yllättävän vaikealta.
”Ehkä silloin voisi lohduttautua sillä, että vaikka luopuminen tuntuu ikävältä, karsimisen ja selkiyttämisen myötä voi olla aidosti tehokkaampi kuin asiasta toiseen sählätessään.”
Mitä jos työtä on kohtuullisesti ja se on mieluista, mutta silti ahdistaa?
Rajan ylitys sallittu
Viimeistään vanhempana on aika myöntää: Kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti. Ei töissä eikä kotona. Itseään kohtaan täytyy olla armollinen.
Lapsen arki on onnellista, vaikka aikuinen vilkaisisikin työsähköposteja vielä kotona. Työt edistyvät, vaikka kesken päivän pitää soittaa kotiin ja muistuttaa välipalasta.
Työn ja vapaa-ajan välille ei tarvitse vetää ehdotonta rajaa, jonka ylitys on kaikissa tilanteissa kielletty. Itse asiassa raja on nykyään monella alalla häilyvämpi kuin koskaan ennen.
Saakin olla. Kunhan muistat pitää jaksamisestasi huolta.
Pane asiat perspektiiviin, Anna Vanhala muistuttaa. Riittämättömyyden tunne ei välttämättä katoa koskaan, mutta sen kanssa oppii elämään. Kaikesta ei tarvitse luopua ikuisesti.
Lohtuajatus voi kuulua: Muutaman vuoden päästä lapset ovat vanhempia. Sitten opiskelen lisää, sitten harrastan enemmän, sitten kiire vähenee. Mahdollisuudet eivät karkaa, ne odottavat.
Harhailevien ajatusten hallitsemiseen ei ole ihmekonsteja. Vanhalan mukaan harhailuun ei kannata suhtautua kovin vakavasti.
”Lenkillä tai leikkipuistossa voi saada lennokkaan, työhön liittyvän idean. Työpöydän äärellä voi haaveilla hetken vaikka lomasuunnitelmista. Pieni tauko elvyttää, palauttaa ja antaa etäisyyttä. Sen jälkeen jaksaa taas keskittyä.”
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 2/2015.
Mietintätehtävä: Mihin voimasi kuluvat?
Pohdi: Kuinka henkiset voimavarasi jakautuvat neljän elämänalueen kesken: 1) työ 2) parisuhde, perhe ja suku 3) vapaa-aika ja harrastukset 4) sinä itse.
Seuraa: Kirjoita muistiin, mihin aikasi kuluu. Kuinka paljon käytät töihin, kuinka paljon muuhun?
Mieti: Onko voimiesi jakautuminen sellaista kuin toivot vai pitäisikö jonkin muuttua? Millaiseksi tilanteen pitäisi kehittyä? Miten se konkreettisesti onnistuu?
