Et edes tiennyt kaipaavasi, kun yhtäkkiä olet kuolemaisillasi ikävään. Vanha suola on alkanut janottaa. Mitä pitäisi tehdä?
Entinen ihastus on joskus kuin prinssin sadunvalkea ratsu: sen selässä voi viilettää auringonlaskuun, pois omasta tylsäksi käyneestä elämästä.
"Haikailu ei kerro nykyisestä elämäntilanteesta välttämättä mitään. Mutta voi olla, että kun käännät katseesi taaksepäin, haluat väistää tämänhetkisiä haasteita", kertoo kouluttaja ja eroasiantuntija Marika Rosenborg.
Vanhojen hyvien aikojen ikävöiminen on luonnollista. Teemme niin, kun jokin asia hiertää ja kyllästyttää. Vanhoille poluille vaeltava mieli etsii menneisyydestä ratkaisua tilanteeseen, joka on käsillä nyt.
Puolisolle ei ehkä kannata kertoa ajatuksiin ajautuneesta entisestä rakkaasta, mutta parisuhteen tilan ja omat toiveet voi ottaa puheeksi.
"Kumppanillasi on oikeus tietää, jos olet suhteeseen tyytymätön. Hän ei lue ajatuksiasi, joten niistä kertominen on ainoa keino saada tilanteeseen muutosta", Rosenborg kannustaa.
Ristiriidat ovat aina tilaisuus oppia tuntemaan itseään syvemmin. Mikä tunne minussa nousee, miksi, ja mitä sille pitäisi tehdä? Mistä tämä kaipuu kumpuaa? Mikä on minun vastuuni?
Voimakas vanhan suolan janotus voi kertoa myös katumuksesta. Kumppani ei sittenkään vaihtamalla parantunut. Ehkä asiat olisivat olleet korjattavissa ja ero vältettävissä. Ero on pitkä prosessi. Siinä ei voi oikaista kulkemalla lähtöruudun kautta.
"On syytä muistaa, että palatessaan yhteen entisen rakastettunsa kanssa ei palaa samaan suhteeseen, josta lähti. Suhteen sisäinen dynamiikka on muuttunut, eikä sitä voi jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Säännöt on kirjoitettava uudelleen. On puhuttava yhdessä tulevaisuuden toiveista ja mietittävä, mitä erosta opittiin."
Yleensä eroon on syy. Oli asioita, jotka saivat kantapäänne vastakkain. Mikä nyt olisi muuttunut? Mitkä ongelmanne olisivat ratkenneet?
Tunteita ei voi valita, tekoja voi
Tunnet puolisosi jo niin hyvin, että tiedät hänen yllätyksensäkin ennalta. Tiedät, mitä hän aikoo seuraavaksi sanoa, arvaat, minkä ruuan hän ravintolassa valitsee.
Parisuhteen harmaantuessa houkutus hypätä ihastumisen värikylpyyn voi olla voimakas, ja entinen kumppani on helppo kohde.
"Ihminen ei ole tunteidensa armoilla. Tunteet eivät tuo vastuuvapautta. Tekoihimme voimme vaikuttaa, vaikka tunteita emme voikaan valita", muistuttaa Rosenborg ja kehottaa katsomaan tunnettaan hyväksyvin silmin.
"Vanhan ihastuksen pauloissa voi miettiä, olisiko tunteesta mahdollista nauttia, vaikka se ei saisikaan täyttymystä. Miksi kaiherruksen pitäisi johtaa tekoihin ja ehkä laittaa koko elämä uusiksi?"
Kun hyväksyy tunteensa sellaisinaan, niiden valta vähenee.
"Mitä enemmän tunnettaan pakenee, sitä suuremman otteen se ajatuksista ottaa."
Poltetta peiton alle
Menetetty tai saavuttamaton rakkaus saattaa jäädä ihon alle. Rakkauden muisto koteloituu sydämeen ja ihminen kantaa sitä mukanaan osaamatta irrottaa.
Se, mitä ruokimme, kasvaa. Mahdottomasta rakkaudesta voi kehittyä pakkomielle. Ihastuksesta irti päästäminen voi olla vaikeaa etenkin, jos suhde katkesi ennen aikojaan. Ajatus menetetystä elämän rakkaudesta voi tuntua katkeralta vielä vuosikymmenien päästä.
"Sitkeä ajatus siitä oikeasta, josta joutui luopumaan, on fantasia. Ihminen, jonka kanssa emme elä arkeamme, on aina jossain määrin mielikuvitusolento", muistuttaa Rosenborg.
Joskus jano on seksuaalista kipinää. Sinkkuelämässä tai nykyisessä parisuhteessa saattaa kaivata sitä, mitä entisen kumppanin kanssa vällyjen välissä koki. Siinä on riskinsä.
"Jollekin seksi entisen kumppanin kanssa on tuttuudessaan turvallista, mutta joku toinen hajottaisi itsensä. Ei ole olemassa oikeaa ja väärää. Tärkeää on vain olla rehellinen itselleen."
71%
Kodin Kuvalehden lukijakyselyyn vastanneista myöntää, että vanha suola on joskus janottanut.
75%
vastaajista kertoo, että entinen kumppani on eron jälkeen haikaillut takaisin.
Lähde: Kodin Kuvalehden nettikysely
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 12 / 2016.
