Koomikko Eeva Vekki: ”Kun minulla menee miesten kanssa hermot, ystäväni Anna sanoo, että hengitä”
Anna Dahlman näki kovaäänisen ja anteeksipyytelemättömän Eeva Vekin lukion pihalla 30 vuotta sitten ja ajatteli, että tämä on kiinnostavampi kuin kukaan. Siitä lähtien he ovat pitäneet toistensa puolta.
Eeva: Kun istumme luonasi iltaa, minä nostan ruuan jälkeen jalat ylös ja juon viiniä. Sinä alat heti tiskata, ja sen jälkeen vielä imuroit ja selität, että ”otan imurilla ihan vähän tästä”.
Anna: Minä olen meistä kahdesta aika paljon siistimpi.
Eeva: Todella paljon siistimpi. Mielestäni hoidat jotain neuroosiasi, kun hinkutat rätti kädessä.
Anna: Niin hoidankin. Koska päässäni on kaaos, en kestä sotkua.
Eeva: Minä en huomaa sotkuja.
Anna: Olit boheemi jo nuorena. Kun näin sinut lukion pihalla 30 vuotta sitten, ajattelin heti, että meidän on pakko tutustua. Olit kovaääninen ja anteeksipyytelemätön, paljon hauskempi ja kiinnostavampi kuin kukaan.
Eeva: Sinäkin olit hauska ja kiinnostava. Emme tulleet taidesuvuista, kuten moni Kallion ilmaisutaidon lukiossa Helsingissä, vaan duunariperheistä lähiöstä.
Anna: Ystävyys alkoi rytinällä. Tunsin heti, että tässä on sielujen sympatiaa.
”Olemme diagnoosiltamme reippaita tyttöjä. Jos jokin tuntuu pahalta, emme aina osaa tuoda sitä esiin. Etenkin Eeva on siinä mahdottoman huono.”
Eeva: Kerron Annalle arkeni isot ja pienet asiat: Olen kaupassa. Olen ihastunut. En olekaan ihastunut. Miksi se soittaa mulle? Miksi mä soitan sille? Sano mulle, että älä tee noin.
Anna: Joskus olemme selanneet yhdessä Tinderiä, mutta minusta kukaan mies ei ole tarpeeksi hyvä sinulle. Välillä myös pidän deittikumppaniesi puolia, koska olet aika äkkiväärä.
Eeva: Minulla menee usein miesten kanssa hermot, ja ihan kaikkien muidenkin kanssa. Silloin sanot, että hengitä. Tarvitsen sitä, että sanot niin.
Anna: Sanon myös, että katso kalenteria, rakas. Muistutan sinua tarkastamaan hormonikiertosi vaiheen ennen kuin jätät taas deittisi. Meistä kummankin taidot ovat mahdottoman huonoja romanttisissa suhteissa.
Olemme diagnoosiltamme reippaita tyttöjä. Jos jokin tuntuu pahalta, emme aina osaa tuoda sitä esiin. Etenkin Eeva on siinä mahdottoman huono.
Eeva: Totta kai huomaat aina, kun minulla on paha mieli. On lohdullista, että saan olla myös huonona seurassasi. Yleensä olen se, joka yrittää piristää kaikkia.
Anna: Voimme hyvin olla myös hiljaa yhdessä. Aika harvoin kyllä olemme.
Eeva: Minulle tulee tasaisin väliajoin alakuloisia jaksoja. Innostun ja käyn isolla liekillä. Sitten en jaksakaan enää mitään.
Anna: Sinussa on kaksi vaihdetta, on ja off. Et tee asioita kohtuudella.
Eeva: Tämä on johtanut pari kertaa burnoutiin. Olen vain maannut sängyssä ja oloni on ollut epäonnistunut. On tuntunut, etten ansaitse onnea. Silloinkin olet tullut luokseni ja tilannut ruokaa. Olet hokenut, että ota vaikka minuutti kerrallaan, jos pidemmän ajan ajatteleminen ahdistaa.
Anna: Eeva taas oli tärkeä tukeni, kun vuoden 2015 alussa veljeni Sakke kuoli yllättäen työtapaturmassa. Ajanlaskuni alkoi silloin uudestaan: tuli aika ennen Saken kuolemaa ja aika sen jälkeen.
Mitä Eeva teki, kun hän kuuli Annan surusta? Miksi Annalla oli vihavihko, johon hän haukkui veljensä kuoleman jälkeen kaikki ystävänsä? Miten Anna on oppinut suhtautumaan itseensä lempeämmin Eevan avulla? Millaisia muistoja heillä on yhteisestä kommuunielämästä? Miten he tukivat toisiaan, kun he tulivat peräkkäin äideiksi? Millaisen uudenlaisen perheen Eeva ja Anna muodostivat erottuaan puolisoistaan? Lue koko tarina Eevan ja Annan ystävyydestä Kodin Kuvalehdestä 20/2026. Tilaajana voit lukea haastattelun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi- palvelua.
