”Muista, ettet ole vastuussa kenenkään elämästä etkä hänen tunteistaan.” Empaattisen ihmisen mielestä tämä asiantuntijan neuvo on kova. Se kannattaa kuitenkin pitää mielessä, ettei uuvu itse.
Olen hyvä kuuntelija. Olen aina valmis auttamaan muita. Olen epäitsekäs. Olen myötätuntoinen.
Hienoja ominaisuuksia kaikki. Mutta jos empaattinen ihminen ei pidä varaansa, hän on vaarassa ajautua kokemaan myötätuntostressiä.
”Jos stressi jatkuu liian pitkään, eikä sitä pysty hallitsemaan, seurauksena on myötätuntouupuminen”, sanoo muun muassa sosiaalialan ammattilaisia aiheesta kouluttava Franz Schnider.
Minä pystyn ratkaisemaan vaikeat tilanteet ja hälventämään muiden murheet, kunhan tosissani yritän.
”Kun empaattinen ihminen uskoo pystyvänsä auttamaan, eikä pystykään, hän kokee syyllisyyttä tai huonommuuden tunnetta.”
Eihän minun pitänyt koskaan väsyä
Myötätuntostressi ottaa vallan vähitellen. Puhelimeen on yhä vastenmielisempää vastata, kun tietyn soittajan nimi näkyy ruudulla. Työpaikan yhteisistä lounaista on yhä houkuttelevampaa eristäytyä.
”Myötätuntouupumus ilmenee emotionaalisesti kuormittavien auttamissuhteiden ja -tilanteiden sekä niistä muistuttavien asioiden tietoisena ja alitajuisena torjuntana”, Schnider sanoo.
Myötätuntouupumiseen liittyy väsymys, joka ei helpotu levolla tai lomalla.
Tekisi mieli vain maata sohvalla, katsoa Netflixiä, ottaa torkut. Myötätuntouupumiseen liittyy väsymys, joka ei helpotu levolla tai lomalla.
Schnider listaa myös muita myötätuntouupumuksen oireita: sisäinen turtuneisuus, kyynisyys, pessimismi, toivottomuus, ihmissuhdeongelmat, ahdistus, suru, pelko, viha, jännitys, masennus, keskittymisvaikeudet, omien arvojen muuttuminen, nukkumisvaikeudet, päänsärky...
Lista on pitkä.
Minähän yritin vain auttaa. En minä ole tottunut väsymään.
Empaattiset ihmiset ovat yleensä hyviä työntekijöitä ja hyviä ystäviä, avuliaita ja luotettavia. Joskus auttamiseen voi kuitenkin liittyä liiallinen tunne omasta kaikkivoipaisuudesta, siitä että kykenee ja venyy kaikkeen.
Kunnes huomaa olevansa totaalisen uupunut.
Mitkä ovat minun rajani?
Kuinka myötätuntouupumusta voi ehkäistä?
Franz Schniderin mukaan hyvä alku on se, että tunnistaa oman myötätuntostressinsä.
Tämä tilanne ahdistaa. Nyt tunnen oloni väsyneeksi. Tuntuu, että minulta vaaditaan liikaa.
Kun tilanteen tiedostaa, on helpompi olla itselleen lempeä.
Olen tehnyt parhaani ja se riittää. Olen hyvä ystävä, vaikken voikaan auttaa juuri nyt. Kaikkien hyvinvointi ei ole minun vastuullani.
Moni toimii tiedostamattaan tavalla, johon on juurtunut: sekoittaa omat ja muiden tunteet.
”Myötätuntostressi ja -uupumus ovat hyvin monimutkaisia ilmiöitä, joissa yhdistyy usein monta stressitekijää”, Schnider sanoo.
Kun on kiire ja liian paljon hoidettavia asioita, moni uupuva ihminen toimii tiedostamattaan tavalla, johon on juurtunut: sekoittaa omat ja muiden tunteet.
Siksi rajojen asettaminen on tärkeää.
”Kulttuuri ja kasvatus ovat saaneet aikaan sen, että meidän on usein vaikea sanoa 'ei'. Pelkäämme ristiriitatilanteita.”
”Meidän pitäisi muistaa, että jämäkkyys ja oman puolen pitäminen eivät tee ihmisestä epäystävällistä. Jämäkkyyteen liittyy avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja rehellisyyttä.”
Lue lisää:
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
