”Herkkyys teki minusta ihmisen, jolta omien tunteiden tunnistaminen unohtui, kun luin vain muiden tunteita. Herkkähän sekoittaa usein muiden tunteet omikseen.”
”Herkkyys teki minusta ihmisen, jolta omien tunteiden tunnistaminen unohtui, kun luin vain muiden tunteita. Herkkähän sekoittaa usein muiden tunteet omikseen.”

Maiju Palinin oli vaikea sanoa kenellekään ei. Jokuhan voisi pahoittaa mielensä. ”Vasta uupumus opetti, että minunkin tarpeillani on väliä.”

Minä en kerro, jos joku asia harmittaa. Jos joku sanoo, että näytän vihaiselta, kauhistun ja kiellän: ei minua suututa yhtään, kaikki on hyvin!

Tällainen Maiju Palin, 34, oli lapsena. Kiltti ja auttavainen, omat tunteensa ohittava tyttö.

”Ajattelin aina ensin muita ja laitoin toisten ihmisten tarpeet omieni edelle.”

Kilttinä tyttönä oleminen tarkoitti omien tunteiden piilottamista niin syvälle, ettei itsekään tiennyt, mitä oikeasti tunsi.

Sanoin kyllä, vaikka halusin sanoa ei

Liian kiltistä tytöstä kasvoi liian kiltti nuori aikuinen.

”Nuorena olin rajaton. Siedin vahingollista käyttäytymistä itseäni kohtaan, valehtelua ja väkivaltaakin. Ymmärsin aina ensisijaisesti muita ja olin aina muita varten.”

Maiju ei ollut perinteinen kiltti tyttö, tottelevainen ja aina hiljaa. Hän kapinoi, kiukutteli ja lintsasi joskus koulusta.

Välillä tuntui kuin minua ei olisi edes olemassa.

Ehkä juuri siksi tuntui vaikealta ymmärtää, että äänekkäänkin ulkokuoren alla voi olla ihminen, joka kokee itsensä unohdetuksi.

”Välillä tuntui kuin minua ei olisi edes olemassa. Omat tarpeet olivat kokonaan sivussa.”

Maailman vaikein kysymys tuntui olevan: Millainen minä olen, mitä juuri minä haluan?

”Olin auttaja, jonka oli vaikea vetää rajoja. Sanoin kyllä, vaikka teki mieli sanoa ei.”

Koitti päivä, jolloin kaikki vain itketti

Maijusta tuli uusperheen äiti. Reipas ja joustava. Sellainen, joka loukkaantuu, jos ystävä ei pyydä muuttoavuksi ja sopeutuu liikaakin tilanteisiin, joihin ei pitäisi.

Kunnes tuli päivä, jolloin kaikki itketti. Tuli romahdus. Voimat loppuivat.

”En osannut huolehtia omista voimavaroista. Lopulta uuvuin ja paloin loppuun. Se oli käännekohta.”

Oli pakko tehdä jotakin radikaalia: ajatella itseään.

Sama loppuun palaminen olisi voinut tulla eteen työelämässä.

Oli pakko tehdä jotakin radikaalia, ensimmäistä kertaa elämässä. Ajatella itseään, panna itsensä etusijalle.

”Olisihan siihen ollut mahdollisuus aiemminkin, mutta en vain osannut muuttaa käytöstäni. Uskoin, että itsensä ajatteleminen on huonoa itsekkyyttä.”

Itseään pitää oppia kuuntelemaan

”Tuntui, että jos en muutu, niin terveys menee.”

Muutos ei ollut helppo, tietenkään. Ei käynyt niin, että Maiju päätti kuunnella omia tarpeitaan ja – simsalabim! – elämä muuttui saman tien.

Tarvittiin aikaa, yrityksiä, erehdyksiä ja ajattelua.

Maiju alkoi sanoa: nyt en ehdi, halua tai jaksa.

”Kun on vuosia laittanut omat tarpeensa syrjään, niitä on vaikea oppia tunnistamaan. Itseään pitää oppia kuuntelemaan.”

”Eräs ratkaiseva hetki oli, kun minulle tärkeä henkilö sanoi, että rakastaa minua, vaikka en auttaisikaan häntä. Se oli todella vapauttavaa.”

Maailma ei suistunutkaan radaltaan, kun Maiju alkoi sanoa yhä useammin: Nyt en ehdi, en halua tai jaksa. Minulla on jo muita menoja ja suunnitelmia. Tätä toivon, tätä haluan.

Itsekkyys ei ole vain huono asia

Omista voimavaroistaan huolehtiminen muuttui helpommaksi, kun Maiju tajusi nämä asiat:

Olen yrittänyt ansaita auttamisella muiden rakkautta. Mutta ei rakkaus tai rakkauden määrä ole sidoksissa siihen, kuinka paljon autan tai miellytän muita.

En ole arvoton, vaikken ole jatkuvasti tarjoamassa apuani muille.

Itsekkyys ei ole yksiselitteisesti huono asia. Itsensä uhraaminen ei lopulta palvele omaa perhettä tai ketään muutakaan, vaan kuluttaa energiaa ja saa lopulta aikaan uupumuksen.

En ole arvoton, vaikken ole jatkuvasti tarjoamassa apuani muille.

Joskus rakkautta voi aidommin olla se, että päätän keskittyä vain itseeni. Tänään on minun päiväni.

Maiju mietti myös paljon omaa lapsuuttaan.

Herkkä sekoittaa usein muiden tunteet omikseen.

”Luulin pitkään, että olen luonteeltani pelkästään kiltti ja elämäntehtäväni on uhrautua ja auttaa muita. Kyse olikin siitä, millaisia uskomuksia olin omaksunut. Kun löysin sisältäni terveen vihan, oli helpompi asettaa myös rajoja.”

”Herkkyys oli tehnyt minusta ihmisen, jolta omien tunteiden tunnistaminen unohtui, kun luin vain muiden tunteita. Herkkähän sekoittaa usein muiden tunteet omikseen.”

Äiti ei ollut koskaan sanonut Maijulle, että pitäisi olla kiltti tai toimia tietyllä tavalla.

”Mutta tietynlainen yhteiskunnallinen kasvatusilmapiiri vaikutti varmasti minuunkin. Sellainen, että pojat ovat poikia ja tyttöjen kuuluu ottaa muut huomioon.”

”Negatiivisten tunteiden ilmaisemista ei juurikaan tueta, vaan ne opetetaan piilottamaan. Se vaikeuttaa omien tarpeiden tunnistamista pidemmän päälle.”

Tärkeintä on olla äiti, joka on läsnä

Vaikeinta on ollut suhtautua konflikteihin, Maiju sanoo. Aivan kaikki eivät ole ymmärtäneet, miksi aikaisemmin niin auttavainen ja myöntyväinen sanookin nyt ystävällisesti, mutta napakasti: ei.

”Tilanteet ovat yleensä selvinneet puhumalla. Osa ihmissuhteista on kuitenkin jäänyt kelkasta.”

Kun minulla on voimavaroja läheisilleni, itselleni ja työhöni, olen onnellinen.

Asiat ovat saaneet oikeat mittasuhteet.

”Tärkeintä minulle on, että pystyn olemaan lapselleni hyvä äiti. Nyt on enemmän energiaa olla läsnä. Kun minulla on voimavaroja läheisilleni, itselleni ja työhöni, olen onnellinen.”

”En enää ole varma, onko kohteliaisuus, jos jostakin ihmisestä sanotaan, että hän on aina niin ihana, tulee kaikkien kanssa toimeen ja on valmis auttamaan muita ilman taka-ajatuksia.”

”Jostain tuo energia on silloin pois, ja yleensä se on pois ihmisen omasta hyvinvoinnista.”

Mieti: miksi toimin, kuten toimin

Oman itsensä kuunteleminen ei tarkoita, että muuttuisi itsekkääksi eikä välittäisi enää muista.

”Minussa on edelleen sama empatia ja myötätunto. Elämääni on ainoastaan tullut yksi tyytyväinen henkilö lisää, nimittäin minä itse.”

Kunpa kukaan ei enää syyllistäisi itseään.

Maijulla on haave.

”Kunpa kukaan ei enää syyllistäisi itseään siitä, että haluaa elää myös omia tunteitaan ja tarpeitaan kuunnellen.”

Uhrautuvaisuuteen liittyvien uskomusten takana on pitkä historia.

”Itsensä syyllistämisen sijaan voisi pohtia, miksi toimii kuten toimii. Ja sitten rohkaistua muuttumaan. Omia uskomuksia muutamalla rakennamme terveempää maailmaa.”

Maiju kirjoittaa elämästään Kultainen sulka -blogissa.