Epävarmuus kuuluu työelämään, joten sen kanssa on paras tehdä sopu. Lue tästä psykologin neuvot.

Enemmän, nopeammin, paremmin. Hokema siitä, että työelämä on yhä vaativampaa, näkyy myös psykologin vastaanotolla.

"1990-luvulla kolmikymppiset tulivat vastaanotolleni parisuhdeongelmiensa vuoksi. Nykyään he tulevat työuupumuksen vuoksi. Parisuhdetta kolmikymppiset eivät ole ehtineet edes hankkia, koska ovat aina töissä", psykologi Annukka Merikallio sanoo.

"Yleisin huoli on se, että työmäärä kasvaa niin isoksi, että töistä ei enää selviä."

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Moni on epävarma siitä, saako yt-neuvottelujen aikaan säilyttää työpaikkansa. Yksi tuntee itsensä liian vanhaksi, toinen kokemattomaksi, kolmas hitaaksi. Neljäs pelkää, että ei opi hallitsemaan uusia, jatkuvasti mullistuvia työtapoja. Viides tuhlaa voimavaransa sen vatvomiseen, miten näyttäisi ulospäin mahdollisimman tehokkaalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oletko turvallisuus- vai elämyshakuinen?

Epävarmuus ei vaadi järjellistä syytä. Se voi olla epämääräistä riittämättömyyden tunnetta, joka puristaa möykkynä rinnassa tai särkynä päässä.

Kyse on myös temperamentista. Samat työpaikan uudistukset, jotka synnyttävät sinussa hätätilan, saattavat sytyttää työkaverissasi innostuksen. Osa meistä on synnynnäisesti turvallisuushakuisia, osa elämyshakuisia. Elämyshakuinen nauttii työpaikan myllerryksistä, turvallisuushakuinen vastustaa niitä. 

Siksi tärkeintä on olla vertailematta. Se on myös vaikeinta. Kun epävarmuus iskee, alamme vaistomaisesti vilkuilla työkavereitamme. Selviääkö tuo? Miksi minä en jaksa, kun tuokin jaksaa?

"Vertailu perustuu aina mielikuvitukseen, mutta se pönkittää omaa, epärealistista huonouden tunnettamme. Pahimmillaan epävarmuus johtaa virheiden pelkoon, unettomuuteen ja työn mielekkyyden kyseenalaistamiseen." 

Pärjääjällä ei ole rajoja

Epävarmuus ei aina näy ulospäin. Ihminen voi olla pätevä työssään, mutta sisältä hädissään. Hän ei pelkää saavansa potkuja, vaan saa kehuja ja tietää ammattitaitonsa. Siinäkin piilee sudenkuoppa: täydellisellä pärjääjällä ei ole rajoja.

Pärjääjä on itseään kohtaan armoton. Hän poistaa työn vuoksi itseltään oikeuden hauskanpitoon, ystävyyssuhteisiin, lepoon, jopa yöuniin, vaikka ei ikimaailmassa poistaisi samoja oikeuksia keneltäkään muulta. Hän tekee sen, koska rakastaa työtään. Taustalla voi olla myös halu miellyttää. Pärjääjä uskottelee itselleen, että venyy vielä kerran. Ja hups, venyykin vuosia.

"Nämä menestyjät eivät tunne myötätuntoa itseään kohtaan edes silloin, kun romahtavat. Päinvastoin: he ovat hirveän vihaisia itselleen, kun eivät kestäneetkään", Merikallio sanoo.

"Moni peittää epävarmuutensa viimeiseen asti, jopa terveytensä uhalla. Työssä selviytymisestä tulee rooli, joka riisutaan vasta kotona. Tosin aina ei sielläkään. Näen paljon sitä, että työuupumus tulee puolisolle täydellisenä yllätyksenä." 

Virheet ovat osa työtä

Jos keskittyy pyristelemään epävarmuudesta eroon, tuhlaa energiaansa. Epävarmuus on ja pysyy, ja sen pitääkin pysyä. Se ei ole ongelma, vaan osa ihmisenä olemista. Ripaus epävarmuutta pitää ihmisen valppaana ja elossa. Vasta yliannos lamaannuttaa.

Jos epävarmuus syö työn iloa, kirjoita ajatuksiasi käsin vihkoon. Kirjoita mitä mieleen tulee, mutta suhtaudu sanoihisi arvostavasti. Toistuvatko tietyt ajatukset? Voit arvioida itseäsi myös työkaverisi tai esimiehesi kanssa. Missä olet viime aikoina onnistunut? Tee onnistumisesi näkyviksi. Muista, että epäonnistumiset eivät ole todiste huonoudestasi, vaan osa työtäsi. Voit olla varma siitä, että tulet tekemään virheitä aina. Virheet eivät tee sinusta surkeaa työntekijää, vaan ihmisen.

Jotta työstä saisi nautintoa, siihen on sitouduttava. Jos pelkää potkuja, on vaikea sitoutua. Mikä siis neuvoksi?

"Työhön ei tarvitse sitoutua apinanraivolla. Riittää, että siihen sitoutuu hallitusti. Työ on tärkeää, mutta suurinta tunnelataustaan siihen ei kannata tuhlata."

Sisältö jatkuu mainoksen alla