Life coach eli elämäntaidon valmentaja auttaa asiakasta olemaan onnellisempi. Toimittaja Noora Mattila kokeili kahta valmentajaa.

Ennen valmentaja tarkoitti tyyppiä, joka karjui pesäpallojoukkueelle kentän laidalla. Sitten tulivat kuntovalmentajat eli personal trainerit, jotka ohjaavat taviksia kohottamaan kuntoaan. Lopulta, kymmenen viime vuoden aikana, syntyivät life coachit eli elämäntaidon valmentajat.

He valmentavat ihmisiä – no, elämään. Saavuttamaan unelmansa, hallitsemaan arkeaan, etenemään urallaan tai pudottamaan painoaan.

Yleensä life coach tapaa asiakastaan korkeintaan kymmenen kertaa. Menetelmiä ovat keskustelu, kyselyt, testit ja tehtävät. Joskus mukana on myös itämaista filosofiaa, meditaatiota, mindfulness-harjoituksia ja joogaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Onko life coachille tarvetta?

Psykologit Satu Kaski ja Vesa Nevalainen pohtivat life coachin tarvetta ja tarjontaa kirjassaan Oy Ihminen Ab – Elämisen jalo taito.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Ihmiset pilkkovat nykyisin itsensä paloihin, projekteihin. He hoitavat alta painonpudotuksen tai kiireen tunnun, Satu Kaski sanoo.

Vaikka Kaski itse on psykologi, hän ei kritisoi valmennusta. Hänestä on hyvä, että tukea ja keskusteluapua on tarjolla ja että sen pyytäminen on helpottunut. Valmentaja auttaa ihmisiä, jotka ovat terveitä mutta jollain tavalla hukassa.

Elämäntaidon valmentaja ei ole psykologi. 

Se onkin tärkeä ero. Elämäntaidon valmentaja ei ole psykologi. 

Valmennuksen tulisi keskittyä tiedostettuihin nykyisiin tai tulevaisuuden ongelmiin ja konkreettisiin tavoitteisiin. Life coacheilla ei ole pätevyyttä käsitellä mielen tiedostamattomia tasoja tai menneitä kokemuksia.

– Hyvä life coach tietää, mihin pystyy. Jos ihmistä vaivaa toistuva masennus, hän ei tarvitse valmennusta vaan apua, Kaski korostaa.

Usein valmennus perustuu NLP-teoriakehykseen. NLP tulee sanoista neuro-linguistic programming eli neurolingvistinen ohjelmointi. Suomeksi sanottuna siinä puretaan ajattelumalleja, joista on tullut ihmiselle mantra: en opi uusia asioita, en pysty vaihtamaan alaa, en ole ikinä ajoissa.

Lähtökohtana myönteinen ihmiskäsitys

Toinen lähtökohta on myönteinen ihmiskäsitys. Coach uskoo, että ihmisellä on itsellään jo ratkaisut ja kyky muutokseen.

Valmentajien kenttä on kirjava. Yksi tarjoaa urasuunnittelua, toinen lukee tarot-kortteja. Valmentajia kouluttavat yksityiset valmennuskeskukset. Yhtenä takuujärjestelmänä on kansainvälisen valmentajaliiton ICF:n sertifikaatti, joka edellyttää tietyn määrän koulutusta ja kokemusta. Valmentajalla voi olla myös terveys- tai hyvinvointialan koulutus.

– Kouluttamatonkin valmentaja voi olla juuri oikea kuuntelija, Kaski huomauttaa.

– Joskus voi riittää vain se, että ihmisellä on aikaa, myötätuntoa ja muutama hyvä kysymys.

No, katsotaan. Etsin kaksi erityyppistä valmentajaa ja varasin muutaman tapaamisen. 

Näin siinä kävi.

Valmentaja 1: Onni löytyy sipulia kuorimalla

Mikä: Nita Wellness on 32-vuotiaan Nita Arpiaisen yritys. Arpiainen on life coach sekä jooga- ja tanssiohjaaja, entinen lumilautailija ja tv-tuottaja.

Koulutus: Elämäntaidon valmentaja, Valmentamo. Hyvinvointivalmentaja, New York Institute for Integrative Nutrition. Jooga-, tanssi- ja terapiaopintoja.

Työtapa: Vapaa keskustelu, tehtävät ja harjoitukset. Yleensä vähintään neljä tapaamista.

Filosofia: Kehon ja mielen yhteys.Kuuntele kehoasi ja seuraa sydäntäsi.

Hinta: Neljä tapaamista maksaa yhteensä 380 euroa.

Lupaus: "Tuen asiakasta löytämään todelliset unelmansa ja vahvuutensa. Kun ihminen hyväksyy itsensä ja kun-
nioittaa ainutlaatuisuuttaan, hän myös huolehtii hyvinvoinnistaan."

Ensivaikutelma: Nitalla ei ole toimistoa Helsingissä, koska hän matkustaa paljon ja valmentaa usein puhelimitse. Tapaan hänet hotellin aulabaarissa. Nitalla ei ole lomakkeita, oppaita tai mittareita, vain pieni muistikirja.

– En halua määritellä tavoitteita ja tehtäviä etukäteen, koska elämä on muutenkin niin suorituskeskeistä, hän selittää ja aloittaa:

– Mitä sinulle kuuluu?

Mitä tapahtuu: Kiemurtelen hetken ja alan puhua uratavoitteista, koska se tuntuu helpolta. Nita tarttuu kuitenkin 
siihen, minkä yritän kuitata lyhyesti – rakkauteen. Viidessä minuutissa keskustelu koukkaa syvälle pelkoihin, rakkauteen, toiveisiin. Mitä haluan? Miksi? Kuka on minulle kaikkein tärkein?

Nita suosittelee, että miettisin, millä perusteella teen päätöksiä. Pelkäänkö? Pelkokin on ok, mutta minun pitäisi tiedostaa se.

– Jos päätät jotain pelon vuoksi, älä odota päätökseltä hyvää oloa. Pelko tekee sinusta rauhattoman.

Ihmisen tulisi hoivata itseään kuin lasta.

Nitan perusajatus on selkeä. Kaikki tunteet pitäisi hyväksyä, mutta hakeutua kohti sitä, joka tuottaa onnea ja inspiroi. Ihmisen tulisi hoivata itseään kuin lasta.

– Olet itsellesi maailman tärkein. Voit kysyä itseltäsi joka päivä, miten voisit pitää itsestäsi parasta huolta. Silloin on helpompi antaa jotain myös muille.

Nitan mielestä hyvinvointi, terveellinen syöminen ja liikkuminen, on vain kulkuneuvo. Tärkeämpää on päämäärä. Jos on syy huolehtia itsestään, se on helppoa.

– Tiedämme hirveän paljon siitä, mikä edistää hyvinvointia. Voisin paremmin, jos menisin aikaisemmin nukkumaan.

Miksi en mene?

Tavallaan suurimmat elämänviisaudet ovat itsestään selviä ja hieman kliseisiäkin. Silti Nitan lohduttava puhetapa ja myötätunto nostavat palan kurkkuun. Tunnen itseni pieneksi lapseksi, vähän hölmöksi ja keskeneräiseksi.

– Olet aina juuri oikeassa paikassa ja hyvä sellaisena kuin olet, Nita sanoo.

– Sinussa on jo syvä totuus ja rajaton rakkaus. Siinä päällä vain on turvaverkkoa ja muureja. Elämä on sipulin kuorimista takaisin ytimeen.

Miltä se tuntuu: Aluksi vieraalle ihmiselle avautuminen on outoa. Vähitellen alkaa tuntua kuin puhuisin isosiskolle.

Nita antaa epäröimättä neuvoja ja kertoo myös omista kokemuksistaan. Hänellä on vahva, ainutlaatuinen intuitio,  johon hän tuntuu perustavan työnsä.

Sipulia kuoriessa esiin vilahtaa pelkoja, jotka juurtuvat varmaankin lapsuuteen. Nitan mielestä sellaisista kannattaisi puhua myös terapeutin kanssa.

Mitä jäi käteen: Syvyyksissä kyntäminen oli yllättävän rankkaa. Ensimmäisen tapaamisen lopuksi itkin ja kävelin heikoin jaloin pois.

Jälkeenpäin oloni oli myllerretty ja hieman levoton. Mieleen jäi se ajatus, että tulisi hoivata itseään ja kunnioittaa tunteitaan. Että siihen on lupa.

Valmentaja 2: Onni löytyy järjestelmällisesti

Mikä: Elämäntaidon valmennusakatemia Namasten Viivi Pentikäinen.

Koulutus: Elämäntaidon valmentaja omasta akatemiasta, enneagrammi-opettaja ja valtiotieteiden maisteri.

Työtapa: Tavoitteet määritellään kyselyn perusteella. Yleensä 4–6 tapaamista.

Filosofia: Positiivinen psykologia sekä enneagrammi eli yhdeksään tyyppiin perustuva persoonallisuustesti. Rajoittavien uskomusten muuttaminen.

Hinta: 70–150 euroa / kerta.

Lupaus: "Tavoite on, että valmennettava löytää vahvuutensa ja uskonsa siihen, että voi parantaa elämäänsä. Vapaus ja onnellisuus ovat sisäisiä kokemuksia, eivät ulkoisten olosuhteiden sanelemia päämääriä."

Ensivaikutelma: Namasten perustaja Marika Borg alkoi kouluttaa valmentajia vuonna 2002, ensimmäisenä Suomessa. Yrityksen koulutustila Eteläesplanadilla on kuin hienostohotellin vastaanotto. Sisustus tosin viittaa surrealistiseen satumaailmaan: koristekaiverrettu kakluuni, päivänvarjoja ja bambipatsaita.

Viivi Pentikäinen ottaa minut tuttavallisesti vastaan. Hänen äitinsä Marika Borg kehottaa pitämään hauskaa. Nyt ei syöksytä syövereihin.

Mitä tapahtuu: Saan lomakkeen ja tehtäväksi arvioida 16:ta elämän osa-aluetta onnellisuusasteikolla 1–10. Mukana ovat esimerkiksi työura, suhde vanhempiin ja henkinen hyvinvointi. Viivi tekee muistiinpanoja.

Vastausteni keskiarvo on seitsemän.

– Elämäsi on siis 70-prosenttisen onnellista. Se on todella hienoa, Viivi sanoo.

Hän pyytää minua valitsemaan kolme osa-aluetta, joihin haluan keskittyä. Se tuntuu mukavan järjestelmälliseltä. Tiedän, mitä teemme ja mihin tähtäämme.

Aloitamme unelmista ja haaveista.

Millainen olisi unelmaelämäni, jos mitään rajoitteita ei olisi?

Viivi kysyy tarkkaan muotoiltuja kysymyksiä. Millainen olisi unelmaelämäni, jos mitään rajoitteita ei olisi? Keitä ihailen? Miksi?

Hän ei anna tunnelman laskea, vaan tarttuu valoisiin puoliin ja kääntää itsesyytökset positiivisiksi. Korkea itse-
kritiikki takaa siis sen, että omaan lopputulokseen voi luottaa. Se, että pitää oppia paljon, on innostavaa.

Toisella tapaamiskerralla käsittelemme yhtä unelmaa, luovaa työtä. Viivi pyytää minua luettelemaan, mitä ominaisuuksia luovuuteen kuuluu. Jälleen hän toteaa, että minulla on niistä monta ja mahdollisuudet vaikka mihin.

– Ihmisillä on mielessään sekä mahdollistavia että rajoittavia uskomuksia. Hän pyrkii osoittamaan omat uskomuksensa todeksi. Jos haluat uskoa, ettet ole luova, siitä tulee sinulle totta.

Päädymme uuteen uskomukseen: luovuutta voi kehittää ja oppia.

Jokainen tapaaminen loppuu kertaukseen ja pieneen tehtävään. Askartelen unelmakarttaa, teen persoonallisuustestin, piirrän ja maalaan. Tässä tehdään töitä onnellisuuden eteen.

Miltä se tuntuu: Viivin tapaamisesta jää reipas ja luottavainen olo. Hän kuuntelee ja kannustaa. Hörhömittarit eivät pauku, sillä Viivi puhuu tutkimuksista ja psykologian teorioista. 

Sitä jään epäilemään, voiko itsensä todella puhua onnelliseksi. Mutta jos huolet ovat pieniä, niihin voi usein itse vaikuttaa.

Mitä jäi käteen: Järjestelmällinen työtapa on helppo ottaa käyttöön. Kaava menee näin:

  1. Mikä olisi ihannetila? Mitä ominaisuuksia siihen kuuluu?
  2. Mikä jumiutunut uskomus estää sinua saavuttamasta sitä?
  3. Olisitko onnellisempi, jos muuttaisit asian?
  4. Mitä voit tehdä, että tilanne  parantuisi edes vähän?
  5. Minkä uuden uskomuksen tästä voi muotoilla?

Sitten vain työhön.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 5/14.

Sisältö jatkuu mainoksen alla