Pitkissä ystävyyssuhteissa voi yhtä luontevasti nauraa ja itkeä, puhua ja olla hiljaa. Pikkulapsivaiheessa ystävien määrä yleensä laskee, mutta myöhäiskeski-ikä on uusi tilaisuus elvyttää vanhat ystävyyssuhteet.
Istumme ruokapöydän ääressä, minä ja ystäväni, jotka olen tuntenut yläkouluiästä saakka. Meillä on pitkästä aikaa koko ilta aikaa.
Se tarkoittaa mahdollisuutta puhua tai olla hiljaa. Takuuvarmasti se tarkoittaa paljon naurua ja joskus myös itkua. Tässä joukossa tunnen olevani yhtä aikaa vapaa ja turvassa.
”Tuollaisissa hetkissä kiteytyy kaksi ystävyyden perusasiaa: luottamus ja vapaus olla oma itsensä”, sanoo kognitiotieteen tutkijatohtori Michael Laakasuo. Hän tutkii ystävyyttä Väestöliiton tutkimusprojektissa.
Hyvän ystävän kanssa saa olla elämän muista rooleista vapaa.
Hyvän ystävän kanssa saa olla elämän muista rooleista vapaa. Ei tarvitse olla minkään alan ammattilainen, kenenkään vanhempi, puoliso tai lapsi. Ystävyyttä eivät rasita velvollisuudet tai pakot, mutta läheinen suhde edellyttää, että ystävät tuntevat toisensa hyvin.
”Pitkään kestäneessä ystävyydessä energiaa ei mene sosiaalisen suhteen luomiseen ja ylläpitoon. Sen vuoksi hyvän ystävän kanssa voi olla luontevasti hiljaa vaikka useamman tunnin”, Laakasuo kuvailee.
Vapauden tunne liittyy ystävyyteen arkisissakin ympyröissä. Pikaiset lounastreffit, huolienpurkulenkki tai teatteri-ilta ovat ystävän kanssa koettuja elämyksiä.
Tukena vuoron perään
Tutkimukset vahvistavat arkihavainnon siitä, että ystävyys punnitaan vastoinkäymisissä. Ystävyys on vastavuoroista, ja siihen liittyy korkea luotonantokyky: tieto siitä, että tiukassa paikassa saa tukea ja on valmis myös itse sitä antamaan.
”On entistä yleisempää, että ystävät saavat aiemmin sukulaisille kuuluneen roolin lähimpänä yhteisönä. Moneen maahan verrattuna sukulaisyhteisö on Suomessa löyhä ja maantieteellisesti hajallaan.”
”Muutto saattaa etäännyttää välejä, ja joku toinen ihminen korvaa kauemmaksi jääneen ystävän merkityksen elämässä.”
”Siksikin ystävät löytyvät useimmiten läheltä omasta elinpiiristä. Ystävyys ei välttämättä ole pysyvää. Muutto saattaa etäännyttää välejä, ja joku toinen ihminen korvaa kauemmaksi jääneen ystävän merkityksen elämässä”, Laakasuo kuvailee tutkimustuloksia.
Länsimaissa ihmisellä on lähipiirissään keskimäärin neljä henkilöä, joita hän kutsuu ystävikseen. Seuraavalle kehälle, kavereiden ja tuttavien joukkoon, mahtuu yleensä 15-30 henkeä.
Nuoruusvuosien jälkeen ystävien määrä yleensä vähenee perheenperustamisiässä. Samalla laskee myös koettu onnellisuus.
”Tutkimukset kertovat, että onnellisuus kuitenkin lisääntyy jälleen myöhäisemmässä keski-iässä. Silloin on yleensä myös enemmän aikaa ystäville.”
Ystävä tekee minusta minut
Yksi ystävyyden arvo on, että se auttaa meitä luomaan käsitystä elämästämme ja itsestämme.
”Jokainen tietää, että ruokakin maistuu paremmalta ystävien seurassa.”
”Ystävien kautta kasvamme yksilöiksi, ja ystävyys luo merkityksiä kaoottisen tuntuisessa maailmassa. Jokainen tietää, että ruokakin maistuu paremmalta ystävien seurassa”, Laakasuo sanoo.
Ystävyyden vaikutus hyvinvointiin on kiistaton. Esimerkiksi terveyserot kantasuomalaisten ja suomenruotsalaisten välillä eivät selity ruokavaliolla tai juomatavoilla. Tiiviit sosiaaliset suhteet suojaavat suomenruotsalaisia, mutta suomalaisia tappaa yksinäisyys, Laakasuo huomauttaa.
Läheisiä ystäviä voi saada myös aikuisena, vaikka se työläämpää onkin.
Ystävyyden pituus ei välttämättä kerro sen laadusta. Läheisiä ystäviä voi saada myös aikuisena, vaikka se työläämpää onkin.
Nuoruus on ystävyyden syntymiselle erityisen otollista aikaa, koska vapaa-aikaa on enemmän kuin työiässä. Koulu- ja opiskelumaailma edistävät kaveriporukoiden muodostumista.
Oma kymmenen naisen ystäväporukkani on pysynyt kasassa, vaikka luonteiden ja elämäntapojen kirjo on laaja. Yhteytemme on kestänyt kymmeniä parisuhteita ja toistakymmentä eroa, lapsettomuutta, 20 lasta ja puolenkymmentä psykoterapiaa.
Aikuisina emme ehkä olisi edes ystävystyneet, mutta nyt en usko, että mikään voisi enää ajaa meitä erilleen. Pitkä ystävyys on kuin liima, joka vahvistuu vuosi vuodelta. Ystäväni sanovat sen näin:
”Aina voi sanoa kaiken mitä huvittaa. Tai olla sanomatta. Tapaamisten jälkeen on rennompi olo.”
”Jaettua sydänsuruja ja pms-oireita lähes 30 vuoden ajan. Onhan se arvokasta.”
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 19/2017.
Viisi keinoa ystävyyden vaalimiseen
1. Anna aikaa
Vanhan ystävän kanssa on helppo olla, vaikka ette näkisi vuosiin. Mutta miksi ette näkisi? Se on teistä kiinni.
2. Päivitä kuulumiset
Yhteiset muistot sitovat yhteen. Pidä silti ystävä ajan tasalla siitä, mitä kuuluu tänään.
3. Älä eristäydy
Kun on rankkaa, voimia ei aina riitä yhteydenpitoon. Pidä silti linja auki ystäviin, he kantavat sinua kauempaakin.
4. Lähetä viesti
Teknologia pitää ystävän lähellä. Näitkö kaupassa hänen herkkuaan? Lähetä kuva ja kerro, että ajattelit häntä.
5. Näe vaivaa
Yhteisten hetkien järjestäminen ystäväporukalle vaatii organisointia. Aloittakaa suunnittelu hyvissä ajoin.
