Miksi en taaskaan saanut hommia valmiiksi työajalla? Miksi en jaksanut leipoa lapsen kanssa? Miksi en käynyt katsomassa sairasta isää useammin? Riittämättömyyden tunne kuluttaa kunnon ihmistä, mutta onneksi keskeneräisyyden kanssa oppii elämään.

Tämä tyyppi on melkein kiusallisen tuttu. Hän on äiti, joka vie lapset temppujumppaan ja kuvataidekerhoon, tekee läksyt koululaisen kanssa, myy makkaraa jalkapalloturnauksessa ja leipoo kakkuja leirikoulun hyväksi.

Aika hyvä äidiksi, voisi äkkinäinen ajatella, mutta vielä mitä.

Päänsä sisällä hän soimaa itseään siitä, ettei oikein keskittynyt, kun kuopus esitteli päivän seitsemättätoista prinsessapiirrostaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Entä oletko tavannut työmyyrän? Hän lukee bussissa aamun ensimmäisen kokouksen papereita, vetää päivän läpi ilman kahvitaukoja eikä missään tapauksessa kirjaa ylös ylitöitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Me yritämme ja yritämme, mutta emme riitä mihinkään.

Hänhän joutuu tekemään niitä vain siksi, kun on niin huono ja hidas, ettei saa kaikkea valmiiksi työajalla.

Tyypit katselevat vastaan monesta peilistä, sillä heidän tarinansa yhdistää meitä tämän ajan kunnon ihmisiä: me yritämme ja yritämme, mutta emme riitä mihinkään.

Ihanneihmistä etsimässä

Riittämättömyyden tunteessa ei ole mitään vikaa. Se on hyvä hälytyskello, joka kertoo, että elämässä on jotain liikaa. Voimat ovat ehtymässä.

"Riittämättömyys on olotila, joka sisältää pelkoa ja häpeää. Pelkoa siitä, ettei elämä kanna, ja häpeää siitä, ettei ole riittävän hyvä, kiltti, viisas tai pätevä ansaitakseen toisten ihmisten hyväksyntää", kiteyttää työyhteisövalmentaja ja sertifioitu enneagrammiohjaaja Jutta Saanila.

Riittämättömyyttä potevat tunnolliset, jotka haluavat tehdä viimeisen päälle kunnolla kaiken, mihin ryhtyvät.

Se kummittelee niille, jotka arvostavat paljon menestystä ja asemaa: heidän elämänsä tuntuu täydeltä vain niinä hetkinä, kun he saavat tunnustusta.

Oikein hyvä tuttu se on ihmisille, jotka varautuvat aina pahimpaan. He kartuttavat jatkuvasti tietojaan ja osaamistaan, jotta olisivat valmiina, kun euro romahtaa tai työelämän vaatimuksia taas kerran päivitetään.

Riittämättömyyttä potevat tunnolliset, jotka haluavat tehdä viimeisen päälle kunnolla kaiken, mihin ryhtyvät.

Jotkut potijat ovat rakentaneet jo lapsena itselleen ihanneihmisen mallin. Siihen verrattuna oma suoritus jää poikkeuksetta vajaaksi.

Oikeastaan on vain kaksi ihmistyyppiä, jotka eivät tunnista eivätkä ainakaan tunnusta itsessään riittämättömyyttä.

Tekemiseen suuntautunut suorittaja ja valtaa ja haasteita hakeva vaikuttaja ovat tyyppejä, jotka vilpittömästi kokevat olevansa ehtymättömän vahvoja.

"Kuinka ollakaan, juuri heille tekisi hyvää tutustua piileviin riittämättömyyden tunteisiinsa. Tuntuu helpottavalta huomata, että minäkin voin ja saan olla heikko ja tarvitseva", Saanila toteaa.

Maailma ei valmistu

Riittämättömyydestä tulee ongelma, jos sen antamaa varoitussignaalia ei kuuntele vaan päästää tunteen isännöimään.

Jos suostun ottamaan vastaan aina vain uusia töitä, vaikka entisissäkin on selviämistä, normaalia työpäivää tekevä työkaveri alkaa näyttää lusmulta.

Silloin ihminen vain jatkaa puurtamista jaksamisen äärirajoilla ja palaa loppuun. Riittämättömyyttä ei kannata laskea valloilleen senkään takia, että sillä on ikävä taipumus levittää pahaa oloa.

Jos väkerrän joka ikinen päivä lapsilleni lähiluomuruokaa, en voi olla vähän sivaltamatta vanhempia, jotka päästävät jälkikasvunsa hampurilaiselle.

Jos suostun ottamaan vastaan aina vain uusia töitä, vaikka entisissäkin on selviämistä, normaalia työpäivää tekevä työkaveri alkaa näyttää lusmulta.

"Kun alat tajuta, ettet sinä eikä mikään muukaan maailmassa tule koskaan valmiiksi, olet jo tiellä irti liiasta riittämättömyydestä", Jutta Saanila lupaa.

Kun hyväksyt itsesi, hyväksyt helpommin myös sen, että muutkin ovat yhtä keskeneräisiä.

Riittämättömyyden tunne haalistuu, kun suostuu tutustumaan itseensä perinpohjin ja hyväksymään sen, että koko paketti on ihan ok. Myös kaikki se, mitä olen yrittänyt kätkeä muilta ja ennen kaikkea itseltäni: häpeälliset epäonnistumiset, voimien rajallisuus, itsesyytökset ja ylimitoitetut kuvitelmat siitä, mihin kaikkeen sitä pitäisikään pystyä.

"Kun hyväksyt itsesi, hyväksyt helpommin myös sen, että muutkin ovat yhtä keskeneräisiä. Riittämättömyydestä ei koskaan pääse täysin eroon, mutta ainakin voi oppia elämään rennosti epätäydellisyyden keskellä. Tässä hetkessä."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 18 / 2012.

Vierailija

Tässä oli täysin unohdettu narsistien tai muiden tunnehäiriöisten aikuiset lapset, jotka suorittavat siksi, että heidät on kasvatettu ainoastaan hyväksymään itsensä sen kautta, ilman suorittamista he eivät ole mitään. Eivätkä he olekaan. Monet heistä käyttäytyvät läheisiään kohtaan niin vihaisesti uupuneina taakkansa alle, että jokainen läheinen vain huokaisee helpotuksesta päästessään heistä eroon. Ja kuitenkin he ovat omien rakastamattomien vanhempiensa uhreja. He eivät suorittaisi, ellei se olisi heille ainoa tie ja tapa olla olemassa.

Hei nimimerkki Vierailija, otitpa tärkeän näkökulman esiin, kiitos paljon kommentista! Tämä on ihan sellainen ajatus, että laitamme korvan taakse, jos tekisimme tästä joskus juttua nettiin tai lehteen. Suorittaminen ei tosiaan ole mitenkään aina ns. omaa syytä - meistä tulee erilaisten asioiden takia sellaisia kuin olemme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla