On hetkiä, joina toisen ihmisen tuki on kullanarvoista. Mutta totta puhuen ihan kaikkea tukea ei oikeastaan kaipaisikaan.
On hetkiä, joina toisen ihmisen tuki on kullanarvoista. Mutta totta puhuen ihan kaikkea tukea ei oikeastaan kaipaisikaan.

Surevan läheisellä on vaikea tehtävä: haluaisi lohduttaa, mutta ei oikein tiedä miten.

Lohduttaminen on vaikea taiteenlaji. Sen tapa kertoo paljon ihmisestä, hänen luonteestaan, empatiataidoistaan ja kyvystään kohdata sureva. Myös elämänkokemukset tekevät meistä kaikista erilaisia surevan kohtaajina.

Oletko tavannut näitä lohduttajatyyppejä?

1 Ongelmanratkaisija

Yrittää helpottaa oloasi ratkaisemalla ongelmasi ja antamalla ohjeita. Kertoo suruusi liittyvästä asiasta kaiken mahdollisen tietonsa: selittää, mistä kaikki johtuu ja mikä auttaa parhaiten.

Ehdottaa D-vitamiinin syömistä, jonka on ”tutkitusti todettu auttavan”. Muistuttaa, että suru helpottaa, jos ulkoilet, ja että uuden miehen voi löytää, kun menet Tinderiin. Pyytää mukaan teatteriin ja uimahalliin, koska ”kannattaa liikkua ihmisten ilmoilla eikä jäädä kotiin makaamaan”.

Tarkoittaa hyvää, mutta analysoi asioitasi usein enemmän kuin itse haluaisit.

2 Mykistyjä

Jos surullinen asia tulee puheeksi, vaihtaa mielellään puheenaihetta. Kuvittelee, että tunteista päästään parhaiten yli ja eteenpäin, kun niitä ei ajatella eikä niistä varsinkaan puhuta.

Saattaa heittää vitsejä ja ajatella, että sureva pitää nyt saada nauramaan. ”Eikös mietitä iloisempia asioita”, hän voi ehdottaa.

3 Kauhistelija

Pahentaa surevan oloa puhumalla siitä, miten kamalaa on, että kävi näin. Kyselee oloasi ja muistuttaa, että ”susta saa nyt tuntua pahalta”. Voivottelee ja kaivelee asiaa enemmän kuin haluaisit.

Saattaa olla jopa järkyttyneempi kuin itse olet.

Lohdutettavalle tulee vain entistä pahempi olo.

Empaattisena ihmisenä osoittaa läheisilleen mielellään myötätuntoa, mutta yletön sääliminen tuntuu palvelevan myös jotain hänessä itsessään. Lohdutettavalle voi tulla jopa entistä pahempi olo.

4 Tietäjä

Vie hermot kertomalla, miten tietää kaiken: miltä susta tuntuu ja missä vaiheessa sä just nyt olet. Muistaa kertoa, mitkä ovat surun vaiheet, koska on lukenut niistä monista aikakauslehdistä. Tuntee psykologian perusteita ja on kiinnostunut ihmisen mielestä.

Tuntuu lähes tulkoon iloitsevan siitä, että pääsee kerrankin kertomaan, mitä kaikkea suruun liittyy.

5 Auttaja

Auttaa toimimalla: hyvillä arkisilla teoilla. Tarjoutuu avuksi ja kysyy hienovaraisesti, voinko tehdä teille ruokaa tai käydä kaupassa.

On sen verran tuttu tai muuten rohkea, että voi vaikka tarjoutua imuroimaan nähdessään, että surevalla ei ole siihen voimia.

6 Vähättelijä

Kuvittelee, että surua mitätöimällä se varmaan tuntuu vähemmän raskaalta. Muistuttaa mielellään, että kyllähän tällaista sattuu, muillekin on sattunut.

”Kaikkihan joskus kuolee”, hän voi tokaista läheisensä menettäneelle, ja jos kyseessä oli iäkäs ihminen, täydentää vielä hänen olleen jo ”sen ikäinenkin”. Keskenmenon saaneelle toteaa, että saattehan te varmasti lisää lapsia, koiransa menettäneelle, että voittehan te ottaa uuden koiran.

”Voittehan te ottaa uuden koiran.”

Vähättelijä ei sitä tiedosta, mutta hän suojelee puheillaan osin myös itseään. Toisen surua voi olla vaikea kestää.

7 Toimija

Uskoo, että suruun auttaa toimiminen ja keksii ystävällisesti tapoja, joilla sureva saisi muuta ajateltavaa. Pyytää mukaansa lenkille tai elokuviin. Jos ei sureva halua, suhtautuu ymmärtävästi eikä ala vänkäämään asiasta. Pitää yhteyttä ja yrittää saada surevankin katsomaan eteenpäin.

Uskoo, että myös puhuminen auttaa surussa. Kyselee kuulumisia, mutta ei kaivele enempää kuin toinen haluaa.

Onnistuu parhaimmillaan ja luontevasti olemaan melkein terapeutin veroinen ihminen, joskus parempikin.

8 Saman kokenut

Alkaa pikimmiten kertoa surevalle omista tai toisten ihmisten vastaavista kokemuksista: muistelee jonkun kuolemaa, huolia tai sairastamisen käänteitä. Uskoo keventävänsä toisen oloa osoittamalla, ettei sureva ole ainoa, joka tällaisen vaiheen joutuu läpi käymään.

Hän on valmis kertomaan kaiken mahdollisen omista menneistä suruistaan.

Jos saman kokeneelle yrittää kertoa lisää omasta surustaan, hän ei pysty kommentoimaan sitä juuri mitenkään: keskustelu etenisi hänen puolestaan siten, että surevan omaa kokemusta ei käsitellä juuri lainkaan. Sen sijaan hän on valmis kertomaan kaiken mahdollisen omista menneistä suruistaan. ”Mä niin tiedän! Mä tiedän ton tunteen.”

9 Jumittaja

Vaikka sureva olisi jo itse päässyt yli pahimmasta vaiheesta, jumittaja haluaa, että asiasta aina vain puhutaan ja sitä käsitellään. Ajattelee olevansa eräänlainen terapeutti ja löytää siitä mielekkyyttä omalle olemiselleen.

Jumittaja palaa yhä uudestaan surullisen tapauksen yksityiskohtiin.

Jumittaja leimaa surun kolhiman ihmisen loppuiäkseen rammaksi, joka ehkä ontuen kulkee eteenpäin mutta ei ole enää koskaan ennallaan. Jumittajan piirteisiin kuuluu myös uteliaisuus, jonka vuoksi hän saattaa palata yhä uudestaan surullisen tapauksen yksityiskohtiin ja kysellä niistä vielä lisää.

Uusien näköalojen suhteenkin jumittaja on epäilevä: varmastikaan Hannun veroista miestä ei voi enää löytyä, ja ”sen tiedon kanssa on varmasti raskasta elää”.

10 Emotionaalinen

Nappaa toisten tunteet ja kokee ne vahvasti itse. Jotkut ovat kutsuneet häntä erityisherkäksi: emotionaalisen on vaikea hillitä omia tunteitaan. Toisinaan tuntuu, että hän suree enemmän kuin itse sureva. Itkee itkekseenkin toisten suruja.

Aina kun tapaatte, emotionaalinen on fyysisesti lähellä. Tavatessa hän halaa lämpimästi ja jutellessanne istuu viereesi, kaappaa kainaloon tai saattaa silittää.

Emotionaalinen miettii myös keinoja, joilla voisi tehdä surevan elämästä helpompaa, koska ymmärtää tunteen tasolla voimakkaasti, kuinka pahalta tilanne tuntuu. Siksi hän saattaa myös ilahduttaa odottamattomilla tavoilla: lähettää vaikkapa kukkia.

Mikä on ollut onnistunut tapa, jolla sinua on joskus lohdutettu? Kerro kommenttikentässä.

Vierailija

Tunnistatko mykistyjän ja kauhistelijan? 10 erilaista lohduttajaa, jotka kaikki haluavat kovasti auttaa

Paras tapa lienee siis olla tekemättä ja sanomatta mitään. Pieleen menee kumminkin. Pikkuveljeni yllättävän kuoleman yhteydessä minulla toimi hyvin kohta 8. Arvostan suuresti kahta tuttavaani, jotka kertoivat omien pikkuveljiensä menettämisestä. Ei kuitenkaan tyyliin "tiedän miltä sinusta tuntuu". Myös fraasi Otan osaa kelpasi hyvin.
Lue kommentti