Kuvat
Sanna Liimatainen
Jari Hakkarainen on pudottanut parikymmentä kiloa parin viime vuoden aikana. Suurin apu ovat olleet vertaistukiryhmän keskustelut.
Jari Hakkarainen on pudottanut parikymmentä kiloa parin viime vuoden aikana. Suurin apu ovat olleet vertaistukiryhmän keskustelut.

Lääkärin seinällä olleesta ilmoituksesta alkoi muutos, josta Jari Hakkarainen, 55, iloitsee. 

”Reilu viisikymppisenä uskalsin mennä lääkäriin. Jalkaani oli tullut haavaumia, jotka eivät ottaneet parantuakseen. Olin hoidellut niitä kotona omalla tavallani.

Sitten läheiset alkoivat ensin kauniisti kehottaa ja sen jälkeen vain käskeä, että nyt lääkäriin. Lekurilta sain vähän satikutia. Hän sanoi, että herranjumala, mitä olet tämän kanssa tehnyt! Haavojen hoito oli siitä eteenpäin pitkä prosessi, joka kesti yli kahdeksan kuukautta. Kävimme läpi jo kaikennäköiset mahdollisuudet ihosiirrosta lähtien, kun haavat eivät meinanneet mennä kiinni.

Haavat johtuivat diabeteksesta. Kun eräs ystäväni kuuli asiasta, hän sanoi aika rumillakin sanoilla, että nyt kuule Hakkarainen hoidat ne klapit kuntoon. Perään hän lähetti kuvan, jossa häneltä oli amputoitu kolme varvasta saman syyn takia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ymmärsin, että itseään pitää vähän hoitaakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onnistuminen tuntuu hyvältä

Pieniä terveysongelmia oli alkanut tulla vuosien varrella. Painoa oli jonkin verran ylimääräistä. Nelikymppisenä todetut verenpaineongelmat jäivät kuitenkin lääkkeillä taka-alalle.

En ollut siihen mennessä miettinyt painoon liittyviä asioita niinkään terveyden kannalta. Meno maistui, niin ei siinä sellaisia halunnut ajatella.

Jari innostui viime syksynä sähköavusteisesta pyöräilystä ja ajoi yli 400 kilometriä. Kesällä tavoite oli saada tonni täyteen.
Jari innostui viime syksynä sähköavusteisesta pyöräilystä ja ajoi yli 400 kilometriä. Kesällä tavoite oli saada tonni täyteen.

Kun olin viisikymppinen, liikkuminen oli vaikeaa. Ja sitten tuli diagnoosi kakkostyypin diabeteksesta. Halusin tehdä tilanteelle jotain. Kun odotin aikaa haavojen hoitoon, näin lääkärin odotustilan seinällä ilmoituksen, jossa mainittiin Vantaan painonhallinnan vertaistukiyhdistys. Ensin mietin, että onpas pitkä nimi ja että mikähän juttu tämä on. Kaiken sen muutoshalun keskellä tuli kuitenkin mieleen, että minäpä soitan tuonne.

Olin käynyt aikoinaan Painonvartijoissa, mutta se ei ollut lainkaan minun juttuni. Silloin ajattelin, että kyllä minä itse tiedän asiat paremmin. Ei se ihan niinkään mennyt.

"Olen innostunut fillarilenkeistä ja olen vähentänyt oluen juomista."

Vertaistukiyhdistyksessä kaikki oli pientä ja vaatimatonta. Paikalla oli muutama ihminen, eikä tunnelma ollut yhtään sellainen, että pakko, pakko, pakko ja kielto, kielto, kielto. Päätin, että alkaisin käydä ryhmässä joka viikko. Parin vuoden aikana olen tiputtanut painoa reilu parikymmentä kiloa. Tuntuu hyvältä, että olen onnistunut siinä, mitä olen tavoitellut. Ryhmä on tuonut positiivista painetta tehdä valintoja, jotka ovat minulle hyviä.

Olen innostunut fillarilenkeistä ja olen vähentänyt oluen juomista. Nyt kuljen tukisukat jalassa ja rasvailen jalkoja, jos en nyt ihan joka ilta, niin joka toinen ilta sitten. Tutkin varpaanvälit ja leikkaan kynnet, teen niin kuin lääkäri on neuvonut. Myös yleinen mielialani on parempi, enkä tarvitse aina päiväunia.

"Me äijät olemme vähän sellaisia, ettemme niin avaudu. Olen kuitenkin huomannut, että jos yksi avaa suunsa ryhmässä ja sanoo jotain suoraan, murahtelevat ne muutkin kaverit sieltä", Jari sanoo.
"Me äijät olemme vähän sellaisia, ettemme niin avaudu. Olen kuitenkin huomannut, että jos yksi avaa suunsa ryhmässä ja sanoo jotain suoraan, murahtelevat ne muutkin kaverit sieltä", Jari sanoo.

Ei reikäpaitaa päälle

Viimeksi eilen tiskin toisella puolella oleva herrasmies kertoi tutustaan ja kuvaili, että ’sellainen aika iso kaveri, vielä isompi kuin sinä’. Se tuntui oudolta. En minäkään kerro minua vanhemmalle henkilölle, ’kuinka vanha hän on’.

Tai jos on ihottumaa ja muuta näkyvää vauriota ihossa, en mainitse siitä erikseen. Olemme omia itsenäisiä ihmisiä. Tämäkin asia kai vaatisi me too -kampanjan!

Itse ajattelen, että kenenkään koko ei ole niin vakavaa. Kavereiden kesken asiaan voi suhtautua vähän huumorillakin.

"Kun ikää on tullut, olen alkanut miettiä myös tulevaa."

Parhaita vitsejä tulee turkulaiselta ystävältäni. Talvella hän ilmoitti minulle, että älä sitten laita reikäpaitaa päälle. Kysyin, että minkä takia, johon hän vastasi, että tulee talitintit ja nokkii hengiltä. Se oli niin hyvä juttu, että olen viljellyt sitä paljon.

Kun ikää on tullut, olen alkanut miettiä myös tulevaa. Olen ymmärtänyt, että haluan mennä kohti eläkeikää suhteellisen terveenä. Ja tietysti sen, että pystyn itsekin vähän jeesaamaan siinä. Ajattelen voivani saada lisää elinvuosiakin.”

Miksi jari erotettiin koulusta ysiluokalla? Miten hän loi uran myyntitehtävissä? Entä mikä on tärkein elämänohje, jonka hän on halunnut antaa lapselleen? Jarin koko tarinan voit lukea Kodin Kuvalehdestä 17/2022 tai tilaajana digilehdestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla