Kiireellä ja stressillä voi tuhota keskittymiskykyään, mikä aiheuttaa muistiongelmia.
Kiireellä ja stressillä voi tuhota keskittymiskykyään, mikä aiheuttaa muistiongelmia.

Pitäisikö huolestua, jos unohtelee nimiä tai läheinen toistelee samoja asioita? Miten saada varmasti selville, että muistihäiriöt eivät kerro sairaudesta? Kysymyksiin vastaa muistisairauksien erikoislääkäri.

Muistin reistailu huolestuttaa ja pelottaa monia. Ajatus muistisairaudesta on melkein sietämätön: oma luonne voisi muuttua ja lopulta oman itsen voisi kadottaa kokonaan.

Muistisairauksien asiantuntija tietää paljon sellaista, mikä vähentäisi monen muunkin huolia − kuten sen, että murehtiminen voi olla turhaa: tutkitusti selvästi suurempi osa muistiongelmista on stressin kuin sairauksien aiheuttamaa.

Kysyimme yleisiä työikäisten mielessä pyöriviä kysymyksiä erikoislääkäri Ari Rosenvallilta, joka on työssään ja tutkimuksissaan paneutunut muistihäiriöihin.

Jos ihmisellä on toistuvasti muistin kanssa hankaluuksia, miten voidaan erottaa varmasti, onko kyse stressistä, Alzheimerin taudista vai jostain muusta?

Rosenvall muistuttaa heti, että stressillä ja muistisairaudella on paljon yhtäläisyyksiä.

”Esimerkiksi kiire ja stressi aiheuttavat sitä, että et kiinnitä tarkkaavaisuuttasi välttämättä oikeisiin asioihin, ja siksi ne eivät koskaan tartu muistiisi. Tulos on sama kuin muistisairautta sairastavalla, eli asia ei tartu muistiin.”

Rosenvallin mukaan avainasia on muutos.

”Jos henkilön tiedonkäsittelytoiminnot muuttuvat omasta tai läheisten mielestä, syy kannattaa selvittää. Sanat eivät ehkä löydy tai ihminen ei muista asioita. Jos taas ihmisellä on aina ollut sellaisia ominaisuuksia, se ei ole huolestuttavaa.”

”Toistuvissakaan muistiongelmissa ei aina ole kyse muistisairaudesta. Kyseessä voi olla esimerkiksi krooninen unihäiriö.”

Olennaista on myös, miten pitkäaikaisesta häiriöstä on kyse.

”Kaikillahan on huonoja päiviä ja huonosti nukuttuja öitä. Jos häiriö tapahtuu joskus eikä toistu, se ei ole huolestuttavaa. Sen sijaan jos tiedonkäsittelyn vaikeudet alkavat olla toistuvia ja jatkuvia, voi olla syytä selvittelyyn. Aina ei silloinkaan ole kyse muistisairaudesta. Kyseessä voi olla esimerkiksi krooninen unihäiriö, joka sekin voi aiheuttaa muistiongelmia.”

Rosenvall kertoo, että kyvyistään voi tehdä arviota itsekin: esimerkiksi Työterveyslaitoksen nettisivuilta löytyy kysymyssarja, jolla omia kykyjään voi punnita.

Jos oireet välillä häipyvät kokonaan, kyseessä ei ole etenevä muistisairaus.

Entä jos muisti toisinaan pätkii, mutta jollain toisella viikolla oireita ei ole lainkaan?

”Jos ne välillä häipyvät kokonaan, silloin kyseessä ei ole etenevä muistisairaus. Sen oireet eivät tule ja mene. Mutta muistisairaan oireilu voi kyllä vaihdella. Koska aivotoiminnot ovat hänen heikko kohtansa, esimerkiksi kiire, stressi tai jokin keuhkokuumeen kaltainen muu sairaus saavat hänet oireilemaan voimakkaammin.”

Stressillä voi tuhota keskittymiskykyään.

Pitäisikö huolestua, jos huomaa jonkun kertovan toistuvasti samoja asioita?

Rosenvall arvioi, että silloin ongelma on mieleen painamisessa.

”Asian pitäisi olla tarttunut mieleen, jos on kiinnittänyt siihen huomiota. Liialla kiireellä ja stressillä voi tuhota keskittymiskykyään. Usein tämä ilmenee varsinkin työssä, jossa joutuu tekemään monia asioita vuorotellen ja päällekkäin. Tarkkaavaisuus ei voi olla monessa kohdassa yhtä aikaa.”

Millä sitten saa varmuuden, kummasta on kyse, stressistä vai sairaudesta? Voiko millään saada?

Jos muisti tai muut kognitiiviset taidot tuntuvat heikentyneen, ei muutoksen syytä tarvitse itse pohtia.

”Eikä tietää itse, mistä se johtuu. Sitä voidaan mitata. Voidaan alkaa etsiä mahdollista sairautta sen takaa. Yleensä aloitetaan ammattilaisten laatimista muistitesteistä, ja tarvittaessa voidaan tehdä hyvinkin laaja neuropsykologinen tutkimus.”

Kun oireista otetaan tarkemmin selkoa haastattelemalla, muistiammattilaiselle hahmottuu kyllä kuva siitä, kummasta on kyse.

”Jos testissä todetaan jotain hälyttävää, voidaan alkaa etsiä syytä. Jos tulee epäily etenevästä muistisairaudesta, voidaan lähettää magneettikuvaan, jossa saatetaan löytää siitä merkkejä. Voidaan tehdä myös laboratoriokokeita. Esimerkiksi anemia ja korkea verensokeri vaikuttavat yleisterveyteen ja voivat siksi vaikuttaa myös muistiin.”

Kaikki muistisairaudet ovat vuosien eivätkä viikkojen kuluessa eteneviä.

Jos pelkää muistisairautta, kannattaako mennä muistitestiin?

”Miksi ei kannattaisi? Siinähän on sama logiikka kuin että kannattaako mittauttaa verensokeri. On tietysti inhimillistä, ettei haluaisi tietää, mutta silloin pelätään tuntematonta.”

Kuinka paljon Alzheimerin tautia voi hidastaa, jos se löydetään tarpeeksi ajoissa − ja mikä on tarpeeksi ajoissa?

”Mitä aiemmin sairaus löydetään, sen parempi”, Rosenvall sanoo.

Kaikki muistisairaudet ovat vuosien eivätkä viikkojen kuluessa eteneviä. Merkitystä on siis sillä, missä vaiheessa sairaus todetaan.

Varhaisella diagnoosilla voi pidentää hyvää elinaikaa.

Hyvällä hoidolla lievä vaihe voi kestää jopa 10−12 vuotta.

”Jos Alzheimerin tauti löydetään varhain ja hoidetaan hyvin, se ei ehdi paljon elämänlaatua edes haitata. Se todetaan useimmiten henkilöiltä, jotka ovat 70- tai 80-vuotiaita. Jos se löydetään heiltä varhaisessa vaiheessa ja hoidetaan lääkityksellä, tauti ei enää ehdi juurikaan haitata. Voi saada hyvinkin vielä 15 vuotta hyvää elämää. Ja sairauden lievässä vaiheessa pärjää vielä hyvin kotonakin. Hyvällä hoidolla lievä vaihe voi kestää jopa 10−12 vuotta.”

Muistihäiriöiden selitykseksi löytyy usein jokin muu syy. Sillekin kannattaa tehdä jotain.

Rosenvallin mukaan nuoremmilla muistihäiriöiden selitykseksi löytyy usein jokin muu syy. Sillekin kannattaa tehdä jotain.

”Siinä on aivan sama logiikka: unihäiriö tai masennuskin pilaa elämääsi hoitamattomana vuosikausia.”

Ari Rosenvall muistuttaa, että muistisairauksien hoito tarkoittaa muitakin asioita kuin lääkitystä.

”Hoitoon liittyy yleisterveyden parantaminen: liikunta, ravitsemus, sosiaalinen aktiivisuus, aivojen treenaaminen. Lääkehoidolla voidaan hidastaa sairauden etenemistä ja parantaa elämänlaatua.”

Rosenvall lisää, että on tosin myös otsalohkodementian kaltaisia muistisairauksia, joita ei lääkehoidolla voida parantaa. Otsalohkodementiaan sairastuu kuitenkin vain 5−10 prosenttia muistisairauden saavista.

Alzheimerin taudissa perintötekijöillä on hyvin vähäinen merkitys.

Jos isällä, äidillä tai muulla lähisukulaisella on ollut muistisairaus, onko itselläkin suurempi riski sairastua sellaiseen?

”Alzheimerin taudissa perintötekijöillä on hyvin vähäinen merkitys. Siinä tietty merkitys voi pikemminkin olla elintavoilla. Vähän niin kuin sydänsairauksissakin”, Ari Rosenvall vastaa.

Sen sijaan tietyt muut muistisairaudet omilla vanhemmilla nostavat lapsenkin riskiä sairastua.

”Tosin silloin voi saada myös jonkin muun samaan ryhmään kuuluvan sairauden, ei välttämättä muistisairautta. Samaan ryhmään voi kuulua esimerkiksi lihassairaus ALS. Silloinkin kyse on kuitenkin vasta alttiudesta, puhkeaminen liittyy muihin asioihin.”

Jos omista geeneistään haluaa parempaa selkoa, sitä voi saada perinnöllisyysneuvonnasta lähetteellä esimerkiksi HUS:n perinnöllisyyspoliklinikalta.

Arvioi oma riskisi

Muistiliiton nettisivuilla on muistisairauden riskitesti, jolla voi arvioida omaa riskiään sairastua muistisairauteen. Mittari osoittaa, miten paljon riskiä voi vähentää esimerkiksi lisäämällä liikuntaa tai hoidattamalla verenpaineen kuntoon. Tutkimusten mukaan juuri liikunnalla sekä sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöiden hoidolla voidaan lykätä muistisairauden syntymistä. Testin löydät tästä Muistiliiton pdf-tiedostosta.