Monen ensimmäiset liivit olivat valkoiset tai puuterinväriset. ”Vaaleat, ohuet ja mahdollisimman edulliset”, kuvailee yksi KK:n kyselyn vastaajista.
Monen ensimmäiset liivit olivat valkoiset tai puuterinväriset. ”Vaaleat, ohuet ja mahdollisimman edulliset”, kuvailee yksi KK:n kyselyn vastaajista.

Ensimmäisten rintaliivien saaminen nolotti, jännitti ja ilahdutti. Lukijat jakavat muistonsa.

”Olin onnesta soikeana kun sain ensimmäiset liivini. Tuntui hienolta käyttää niitä. Yhteiskoulussa syksyn ekana päivänä yksi poika huusi: Siru on saanu tissiliivit. En siitä hätkähtänyt vaan huusin: niin oonkin ja hienot”, kertoo 65-vuotias KK:n alusvaatekyselyyn vastannut nainen.

Puolet KK:n kyselyn vastaajista sai ensimmäiset liivinsä 12–13-vuotiaana. Ostosreissuun liittyi paljon tunteita häpeästä ja jännityksestä iloon. Suurimmalla osalla oli äiti mukana.

”Pelotti koko ajan, että joku luokkatoveri näkee tilanteen”, yksi vastaajista kertoo.

Kokosimme lukijoiden muistot ensimmäisten liivien ostosta.

Vaivaannuttava eka kerta

”Äiti toi kaupasta kotisovitukseen muutamat liivit, joista yhdet sopivimmat ostettiin. Tuolloin ei pikkukylän kaupassa ollut valkoisia ja puuterinvärisiä kummempia. Sovitus kotona äidin kanssa oli noloa, mutta onneksi sitä ei tarvinnut tehdä kaupan sovituskopissa. Liivit olivat kaarituettomat ja puuterinväriset liian löysällä ympäryksellä, mutta sopivampiakaan kokoja ei ollut tarjolla.” Nainen, 36

”Äidin mielestä ekat liivit olivat askel kohti naiseutta. Ostosten jälkeen menimme kahville.”

”Äiti pakotti väkisin liivikauppaan. Se oli kauheaa, noloa ja vaivaannuttavaa. Äiti sanoi, että ’sinun iässäsi minä pidin jo kovaa kyytiä rintaliivejä’. Nuo sanat jäivät mieleen. Liivejä otettiin kotiin sovitettaviksi, koska en suostunut sovittamaan kaupassa. Aika kauan ne olivat kaapissa, koska en silloin vielä tarvinnut liivejä. Vasta rippileirillä havahduin, että tarvitsen. Liivien käyttö hävetti, enkä siksi koskaan käyttänyt valkoisia t-paitoja, etteivät liivit näkyisi paidan läpi.” Nainen, 44

”Äiti oli ostanut tai tilannut liivit postimyynnistä, ettei perheen miesväki huomaisi niitä. Liivit olivat häpeälliset, niin kuin kaikki naiseuteen liittyvät asiat lapsuudenkodissani.” Nainen, 43

Hyvä muisto

”Ostin ensimmäiset liivit äidin kanssa. Äiti selitti, miten rintaliivien koot toimivat. Se oli hauska reissu. Ostettiin kahdet kaarituelliset liivit, vaaleanpunaiset ja vaaleansiniset. Tuntui kivalta ja jännältä, ja olin tosi iloinen liiveistäni. Ne olivat juuri sopivan aikuismaisia mutta eivät liian. Taisivat olla aika monen tytön ensimmäiset liivit siihen aikaan. Olin onnellinen, kun nännit eivät enää näkyneet vaatteiden alta.” Nainen, 28

”Ekat liivit ostimme yhdessä äidin kanssa. Menimme oikein erikoisliikkeeseen, ja myyjä katsoi minulle sopivat. Hintaa ei äiti pahemmin katsellut. Hänen mielestään ekat liivit olivat askel kohti naiseutta. Ostosten jälkeen menimme kahville.” Nainen, 36

”Ensimmäisiä liivejä ei ostettu, vaan äiti kaivoi kaappien kätköistä omia vanhoja beigen värisiä liivejään, jotka olivat varmaan ajalta ennen minua.”

”Ostin ensimmäiset liivit 63-vuotiaana. Olen aina ollut hoikka ja pienirintainen. Vasta 63-vuotiaana ikäpainoa tuli sen verran, että jouduin ostamaan ensimmäiset liivit. Täytyy myöntää, että elämä on mukavampaa ilman liivejä.” Nainen, 64

Kierrätys kunniaan

”Ensimmäisiä liivejä ei ostettu, vaan äiti kaivoi kaappien kätköistä omia vanhoja beigen värisiä liivejään, jotka olivat varmaan ajalta ennen minua. En kauheasti ilahtunut, mutta niihin oli tyytyminen siihen hätään.

Myöhemmin taidettiin jostain marketista ostaa muutamat uudet valkoiset, mutta valittiin halvimpia tietenkin. Ei ollut köyhän yksinhuoltajan lapsena helppoa. Tuli vain syyllinen olo siitä, että äiti joutui minulle liivejä ostamaan. Koulussa pojat kiusasivat paidan läpi erottuvista liiveistä, joten käytin montaa paitaa päällekkäin, etteivät liivit erottuisi.

Sen jälkeen ostin aina liivit itse mummon antamista synttärirahoista ja myöhemmin kesätöistä saaduista rahoista. En halunnut vaivata äitiä asialla. En muista, että liivien käyttö olisi tuntunut mitenkään kivalta, naiselliselta ja aikuiselta. Tuntui vain hyvin nololta. Liiviasioista ei koskaan puhuttu edes parhaan kaverin kanssa. Nykynuorilla on varmaan helpompaa.” Nainen, 47

Kuinka sopivan koon tunnistaa? Milloin on aika vaihtaa uusiin? Lue koko juttu Kodin Kuvalehden numerosta 22/2018. Voit lukea jutun myös digilehdistä.