Marianne neuloi keltaisen neuleen 1930-luvun ohjeen mukaan. Röyhelö on hieman alkuperäistä pienempi. Myös hame on itse kaavoitettu ja ommeltu 1930-luvun mallin mukaan.
Marianne neuloi keltaisen neuleen 1930-luvun ohjeen mukaan. Röyhelö on hieman alkuperäistä pienempi. Myös hame on itse kaavoitettu ja ommeltu 1930-luvun mallin mukaan.

Monella Marianne Niemelän, 36, vaatteella on ikää 100 vuotta. Hän ihailee menneiden vuosikymmenten tyyliä, ja ompelijana hänelle tärkeää on vaatteiden kestävyys.

”Minua inspiroivat 1910–1940-lukujen tyylit ja vanhojen vaatteiden kauniit yksityiskohdat. En kopioi minkään aikakauden asuja vaan luon yhdistelmiä, jotka miellyttävät silmääni.

Olen aina pitänyt vanhoista asioista. Etsin vaatteiden ja asusteiden ohella vanhoja huonekaluja ja esineitä. Ihailen niihin käytettyä aikaa ja vaivaa, koska olen itsekin käsityöläinen. Jokainen vaate ja esine tuntuu arvokkaalta, kun se on tehty laadukkaista materiaaleista ja tarkoitettu kestämään. Mietin myös, mitä kaikkea esineet ovat ehtineet kokea.

Ostan vanhoja vaatteita kirpputoreilta, vintage-harrastajien tapahtumista ja ystäviltä, mutta suurin osa neuleistani on itse tehtyjä. Hankin hyvin vähän mitään uutena kaupasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Innostuin neulomisesta jo lapsena, koska äitini teki aina käsitöitä. Nykyään etsin vanhoja neuleohjeita netistä ja ostan vanhoja käsityölehtiä. Joskus suunnittelen malleja myös itse. Neulominen on rentouttavaa.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mariannelle on kertynyt melkoinen kokoelma vintage-kenkiä sekä muita tyyliin sopivia jalkineita.

Miten neuleesi ja ompeluksesi syntyvät?

”Käytän myös äitini nuoruuden aikaisia neuleita, mutta vanhoja, hyväkuntoisia neuleita löytyy kirpputoreilta tosi vähän. Vanhat arkivaatteet on usein käytetty puhki. Jos löydänkin jotain, usein muokkaan löydöt omalle vartalolleni sopiviksi.

Nykyään on vaikea löytää hyvälaatuisia kankaita, ja siksi käytän käsitöihini mielelläni vintage-kankaita sekä vanhoja nappeja, vetoketjuja ja muita tarvikkeita.”

Entä asusteet, hiukset ja meikki?

”Laitan hiukseni usein pesun jälkeen yöksi sormikiharoille eli kokoan ne pinneillä lenkeille. En juuri käytä meikkiä, vain kulmakynää, poskipunaa ja punaista huulipunaa. Suurin osa laukuistani ja kengistäni on vintagea, mutta kengissä olen tarkka siitä, että niillä on mukava kävellä.”

Marianne pitää kansallispuvuista tutuista pirta- ja lautanauhoista. Ne tuovat asuun boheemia tai kansallisromanttista tunnelmaa. 1910-luvun villahame sai parikseen 1950-luvun kirjoneuleen. Lähes 100-vuotiaat nyörikengät ovat mukavan tukevat.

Miten valitset vaatteet aamulla?

”Jos haluan rennon fiiliksen, saatan valita tietoisesti poikamaiset vaatteet. Joskus taas hyvältä tuntuvat naisellisemmat asut tiukkoine vyötäröineen. On kiva leikitellä vaatteilla ja tyyleillä, enkä ota pukeutumista turhan vakavasti.”

Onko sinulla tyyliesikuvia?

”Olen aina arvostanut ihmisiä, jotka uskaltavat olla omanlaisiaan ja toteuttaa itseään, vaikka eivät sopisikaan yhteiskunnan muotteihin. Minua kiusattiin lapsena, koska olin vähän erikoinen ja herkkä. Nykyään koen herkkyyteni voimana enkä anna muiden vaikuttaa pukeutumiseeni. Tykkään katsella vanhoja valokuvia, joista näkee, miten ihmiset aikoinaan oikeasti pukeutuivat. Todellinen tyyli ei vastaa muotikuvastoja.”

Marianne muokkasi miesten 1950-luvun polvihousut sopiviksi vyötäröä kaventamalla. Baskeri on itse neulottu, samoin kuin 1940-luvun mallinen neulepusero.

Mistä vaatteesta haaveilet?

”Toivoisin löytäväni talveksi värillisen 1930–40-luvun villakangastakin. Olisi myös mahtavaa, jos löytäisin miesten puvun 1920-luvulta. Olen kuitenkin niin pienikokoinen, että sopivien miesten vaatteiden löytäminen on vaikeaa. Saatan joutua tekemään nämä itse.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 24/2018.

Sisältö jatkuu mainoksen alla