Bogart Co. ja sen nokkamies Ressu (oik.) olivat permisotsatukkamuodin huipulla vuonna 1985. Kuva: Sanoma Arkisto / Sakari Viika
Bogart Co. ja sen nokkamies Ressu (oik.) olivat permisotsatukkamuodin huipulla vuonna 1985. Kuva: Sanoma Arkisto / Sakari Viika

Otsatukka on säännöllisin väliajoin suurinta muotia. Vieläkö muistat nämä menneiden vuosien villitykset?

1980-luvun alkupuolella tytöt kiikuttivat kampaamoihin Dingon kuvia, 1980-luvun lopussa muotia oli permis – joka ei missään nimessä ulottunut otsatukkaan.  Keräsimme muistoja nuoruuden ihanimmista ja kamalimmista otsatukista. Vieläkö muistat?

1. Harva ja pitkä

”Niihin aikoihin, kun pääsin 1980-luvun lopussa ylioppilaaksi, oli muotia ihan uskomattoman tukkamalli. Leikkautin sellaisen itsekin. Päälaella sojotti ylöspäin hyvin lyhyeksi, melkein siiliksi leikattua tukkaa. Reunatkin olivat lyhyet, mutta niskatukka sen sijaan pitkä, olkapäille ulottuva hapsuke. Kaiken kruunasi kamala otsatukka, joka oli leikattu väleistä hiuksia poistellen, hyvin harvaksi mutta pitkäksi. Sen rumempaa hiusmallia minulla ei ole ollut koskaan.”

”Se oli hyvää yhtenäiskulttuurin aikaa ennen Instagram-julkkiksia!”

2. Lyhyt ja suora

”Elettiin 90-luvun alkua, ja kampaajani leikkasi minulle todella lyhyen ja suoran otsatukan, joka kuulemma oli aivan uusinta uutta. Kampaaja oli lopputulokseen todella tyytyväinen, mutta omasta mielestäni näytin aivan hirveältä. Yritin epätoivoisesti kammata otsatukkaa sivuun tai pystyyn.”

3. Dingo-tukka

”80-luvulla menin kampaajalle Dingon Neumannin kuvan kanssa ja pyysin samanlaista tukkaa. Siis päälaelta pystyä ja niskasta pitkää mallia. Samoin tekivät useat muut koulumme tytöistä. Se oli hyvää yhtenäiskulttuurin aikaa ennen Instagram-julkkiksia!”

Otsatukkamuotia Neumannin tapaalta vuodelta 1985. Kuva: Sanoma Arkisto / Erkki Raskinen
Otsatukkamuotia Neumannin tapaalta vuodelta 1985. Kuva: Sanoma Arkisto / Erkki Raskinen

4. Puudeli-permis

”80-luvun lopulla muotia oli permanentti, mutta jostain syystä se ei ulottunut otsatukkaan. Otsatukka oli piikkisuora.”

”1990-luvun alussa minulla oli puolipitkissä hiuksissani permis, mutta otsatukka oli suora – ja koko ajan liian pitkä ja silmillä. Näytin puudelilta.”

”Koska olin melko varovainen kaikessa tyylitietoisuudessanikin, otin pehmennyksen vain otsahiuksiin.”

5. Pehmennys

”Ala-asteen kuudennella luokalla toiveeni toteutui: sain pehmennyksen. Pehmennys ei ollut säkkärä niin kuin permanentti, josta en vielä uskaltanut edes haaveilla. Pehmennyksen idea oli saada hiukset näyttämään taipuisilta, vähän kuin luonnonkiharoilta. Koska olin melko varovainen kaikessa tyylitietoisuudessanikin, otin pehmennyksen vain otsahiuksiin.

Kun nyt katson noita kuvia vuodelta 1984, näen 12-vuotiaan itseni: pitkät, piikkisuorat hiukset ja kiharaisena lainehtiva otsatukka, ei varsinaisesti millään tavalla luonnollisen tai tyylikkään näköinen yhdistelmä. Pääasia, että pehmennys otsahiuksissa teki silloin onnelliseksi.”

Emotukassa olennaista: silmät peittävä pituus ja angstinen katse.
Emotukassa olennaista: silmät peittävä pituus ja angstinen katse.

6. Emotukka

”Minulla ei ole ikinä ollut otsatukkaa, mutta lähimpänä sitä olivat emohiukset. Hiukset piti vetää pitkältä ohimolta kasvojen yli niin, että ne peittivät koko otsan ja mieluiten vähän silmiäkin.”

”Hiukset piti vetää kasvojen yli niin, että ne peittivät koko otsan ja mieluiten vähän silmiäkin.”

7. Kreppiotsis

”Ala-asteen koulukuvista käy ilmi, että otsatukka kuului asiaan koko 1980-luvun. Kuudennen luokan luokkakuvassa omani oli hienosti krepattu. Olin vain vuoden muodissa jäljessä – kaikilla muilla krepit olivat jo viidennen luokan kuvassa.”

8. Oma design

”Lapsena isä leikkasi otsatukkani viivasuoraksi keittiösaksilla. Kerran kolmevuotiaana viimeistelin kampauksen itse tukanleikkuulaitteella, jota kutsuttiin lippariksi. Minulla oli hämärä käsitys siitä, ettei niin olisi saanut tehdä, joten tein sen salaa. En voinut tajuta, miten kaikki huomasivat heti, mitä olin tehnyt.”