Taiteilija Onerva Luoma keksi, kuinka ujo voi pukeutua rohkeaksi

Jyväskylästä kotoisin oleva 32-vuotias taiteilija ja vaatesuunnittelija Onerva Luoma asuu Helsingissä. Onervan taideteos ”Vie minut pois täältä (vaikka en tiedä onko sellaista paikkaa)” on kiertänyt tänä vuonna kirjastoja. Näyttelystä voi lainata kirjastokortilla käyttöönsä Onervan maalaamia taidevaatteita.

Onerva, miten oma tyylisi kehittyi?

”Lapsena en saanut paljon uusia vaatteita, vaan perin serkkujeni vanhoja. Keksin keinoja muokata vaatteitani, keräilin nappeja ja narunpätkiä, ompelin ja askartelin. Olin aika ujo, mutta testailin tyylejä. Yläasteella yhdistin myrkynvihreät sukkahousut, Marimekon punaisen, kukallisen minihameen, kirkkaankeltaisen paidan ja maiharit. Punaiset hiukseni letitin rautalangalla kuin Peppi. Se oli tavallinen arkiasuni, eikä kukaan kiusannut minua siitä.

Ajattelen, että pukeutujana voi kehittyä. Jos käyttää riittävän kauan jotain outoa vaatetta, se muuttuu tavalliseksi. Se kysyy kuitenkin rohkeutta – tai rohkeaksi tekeytymistä. Kun et näytä, että pukeutumisessasi olisi mitään outoa, muut yleensä hyväksyvät sen. Kutsun sitä esille piiloutumiseksi.”

Ystävän mukaan Onervan keittiö voisi kuulua romanttisen komedian sankarille. Villapaita ja ruutuhousut ovat Onervan lempi- ja luottoasu. Grafiikan työ on Juhana Tahvanaisen.

Mikä sinua inspiroi nyt?

”Testailen hyvän maun rajoja siinä, millaisia kuoseja voi käyttää rinnakkain. Ruutu- ja leopardikuosit ovat suosikkejani. Myös kerroksellisuus kiinnostaa. Pienestäkin määrästä vaatteita saa lukemattoman määrän erilaisia yhdistelmiä. Voin esimerkiksi pukea päällekkäin mekon ja hameen tai taitella paidan kaulukset sisään, jolloin se muuttuu takiksi.

Olen pienestä asti testaillut sunnuntaisin mahdollisimman älyttömiä yhdistelmiä peilin edessä.”

Onervasta on kiva käyttää juhlavia asioita arkisin. Hän on saanut mummoltaan korvikset, jotka kultaseppä teki vanhoista vihkisormuksista. Kultainen paljettihame on kirpparilöytö.

Kuinka löydät vaatteesi?

”Kirppareilla on seikkailullisempaa ja kiinnostavampaa käydä kuin kaupassa. Löydän sieltä helpommin jotain omanlaista. Metsästän haluamaani kuin löytöretkeilijä. Se tuntuu leikiltä.

Mietin kuluttamista paljon. Kun ihminen suhtautuu esineeseen jonain tärkeämpänä kuin kauppatavarana, siitä on vaikeampi luopua. Meidän täytyisi tehdä valtavasti tunne- ja ajatustyötä, jotta ymmärtäisimme, miksi ostamme niin paljon, mutta emme kuitenkaan rakasta tavaroitamme tai koe niitä merkityksellisiksi. Siinä mielessä ympäristökatastrofi on myös valtava sivistysprojekti.”

Lisää upeita asukuvia näet Kodin Kuvalehdestä 20/2024. Lue myös Onervan vinkit pukeutumisesta kierrätysvaatteisiin. Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile digilehdet.fi-palvelua.