Kätilö ja toimittaja Laura Kosonen, 39, tietää, miten kuormittavaa kolmivuorotyö voi olla keholle ja mielelle. "Yövuoron jälkeen olo on kuin pahimman luokan krapulassa ilman iloista iltaa." 

Stressaantuneena olen ärtynyt ja ahdistunut. Elämä tuntuu loputtomalta ketjulta suorituksia ja velvollisuuksia.

Olen taipuvainen stressaantumaan, mutta iän myötä olen oppinut hallitsemaan stressiä aiempaa paremmin.

Olen ensimmäiseltä ammatiltani toimittaja. Kätilöksi valmistuin aikuisiällä. Tällä hetkellä teen kätilön töitä osa-aikaisesti ja toimittajan töitä freelancerina. Perhe-elämässä pikkulapsivaihe on takana, ja kahden koululaisen vanhempana liekaa on elämässä enemmän kuin ennen.

Kätilön kolmivuorotyö on kuormittavaa. Nukun yövuorojen jälkeen huonosti. Olo on kuin pahimman luokan krapulassa ilman iloista iltaa. Keho huutaa suolaa, rasvaa ja sokeria. Olen oppinut, että ennen yövuoroa kannattaa tehdä kotona pikasiivous. Kun päässä on kaaos, sitä on vaikea sietää ympäristössä.

Kätilön työssä minua stressaa eniten kyvyttömyys vaikuttaa työtahtiin. Turhaudun, jos en ehdi hoitaa äitejä niin hyvin kuin haluaisin. Työ vaatii tarkkuutta, mutta tärkeintä on silti ihmisten kohtaaminen. Se on työssä myös parasta. Joskus poden silti ihmissuhdeähkyä. Välillä taas sairaalamaailman hierarkia ja byrokraattisuus turhauttavat.

”Turhaudun, jos en ehdi hoitaa äitejä niin hyvin kuin haluaisin.”

Kirjoitustöissä vaikeinta on oman työn johtaminen. Työn välttely ja viivyttely stressaavat, ei niinkään itse kirjoittaminen. Olen huolissani somen ja nettisurffailun vaikutuksista keskittymiskykyyni. Juttuaiheet pyörivät mielessä vapaa-ajallakin, mutta työn luova puoli koukuttaa.

Kahden ammatin yhdistelmässä on enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Teen kumpaakin työtä ensisijaisesti muista syistä kuin rahan vuoksi. Joskus tuntuu, että toinen työ on mukava harrastus, eikä töihin kyllästy niin helposti. Koen antoisaksi myös sen, että minulla on kaksi erilaista ammatti-identiteettiä.

Vaikeaa on työmäärän ja aikataulujen säätely. Jos kirjoitustöitä on paljon jonossa, saattaa mennä pitkäkin aika ilman vapaapäiviä molemmista töistä. Freelancerin on vaikea kieltäytyä työtarjouksista.

Tarvitsen juuria ja pilviä

Tarvitsen stressistä palautumiseen sekä juuria että pilviä. Juuriani arjessa ovat läheiset, liikunta ja luonto. Pilviin nostavat kulttuurielämykset, matkat ja juhlan tuntu. Jos elämä on pelkkää perusarkea, kyllästyn helposti.

Muutimme perheen kanssa pari vuotta sitten Helsingistä takaisin kotiseudulle Joensuuhun. Muutos on vähentänyt ympäristöstä johtuvaa stressiä: pääsen metsään kotiovelta, järvenrantamaisema on parinsadan metrin päässä ja silti kaupungin keskustaan pyöräilee alle kymmenessä minuutissa. Luonto on tullut entistä tärkeämmäksi. Helsingin reissuilla urakoin varastoon teatteriesityksiä ja museokäyntejä.Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Liikunta on tärkeä osa Lauran jaksamista. "En halua liikkua valmiin ohjelman mukaan, sillä minulle on tärkeää, ettei liikunnasta tule suorittamista. Tarvitsen melko paljon yksinoloa. Parasta se on koiran kanssa metsässä tai suksilla jäällä."
Liikunta on tärkeä osa Lauran jaksamista. "En halua liikkua valmiin ohjelman mukaan, sillä minulle on tärkeää, ettei liikunnasta tule suorittamista. Tarvitsen melko paljon yksinoloa. Parasta se on koiran kanssa metsässä tai suksilla jäällä."

Stressi purkautuu tehokkaimmin kehon kautta. Nuorempana en ymmärtänyt kehon ja mielen yhteyttä. Yhteyden löytämisessä ovat auttaneet ikä, liikunta sekä synnyttäminen ja imettäminen. Viime talvena aloitin avantouinnin, vaikka ystäväni mukaan se on varmin keski-ikäistymisen merkki.

”Viime talvena aloitin avantouinnin, vaikka ystäväni mukaan se on varmin keski-ikäistymisen merkki.”

En halua liikkua valmiin ohjelman mukaan, sillä minulle on tärkeää, ettei liikunnasta tule suorittamista. Tarvitsen melko paljon yksinoloa. Parasta se on koiran kanssa metsässä tai suksilla jäällä.

Olen huomannut, että mieli toimii kehon kautta. Suurimman osan kirjoitustyöstä teen muualla kuin tietokoneen ääressä. Ajatus muovautuu monotonisessa liikkeessä: kävellessä, hölkätessä tai hiihtäessä.

Koukussa hyvään oloon

Huippuhetkiä työssä kuvataan sanalla ”flow”, onnellinen tekemisen virta. Flow-tila tuntuu ihanalta, mutta sitä ei välttämättä kannata tavoitella, vinkkaa stressiä tutkinut johtava asiantuntija Salla Toppinen-Tanner Työterveyslaitokselta.

”Kehon reaktioissa flow-tila ja ylikuormitus muistuttavat toisiaan. Huippuvireen sijasta kannattaa pyrkiä työn imuun, joka ehkä on tunteena laimeampi, mutta kestävämpää laatua”, Toppinen-Tanner sanoo.

Erilaiset roolit ja vaihtelevuus ovat elämässä hyväksi.

”Myös liian vähäiset virikkeet ja haasteiden puute aiheuttavat stressiä”, Toppinen-Tanner huomauttaa.

Tutkimukset vahvistavat sen, minkä moni tunnistaa: stressi siirtyy töistä kotiin ja voi jopa tarttua läheisiin ihmisiin. Sen sijaan yksityiselämän stressi ei välttämättä kulkeudu työpaikalle, vaan työ voi päinvastoin tarjota hengähdystauon kuormittavassa elämäntilanteessa.

Persoonallisuustutkimusten mukaan herkimmin stressaantuvat henkilöt, jotka eivät ole kovin ulospäinsuuntautuneita ja joilla taipumusta kielteisiin tunteisiin. Stressiltä taas suojaavat innostuneisuus, aloitteellisuus ja sopiva tunnollisuus. Olennaisinta on kuitenkin työtehtävien ja persoonallisuuden piirteiden yhteensopiminen.

Tunnistan itsessäni sekä stressille altistavia että siltä suojaavia piirteitä.

Suorittajaluonteeni kanssa olen opetellut elämään vaihtelevalla menestyksellä. Ennen siirtymistä yliopistosta työelämään koin uupumisjakson. Ahdistus ja masennus pakottivat opettelemaan, ettei suorittamisella tarvitse tienata oikeutta olemassaoloon.

Uuden ammatin opiskelu avarsi ajattelua: en pelkää muutoksia tai haasteita, vaan haluan niitä sopivina annoksina.

Lue myös: Stressitesti paljasti Lauran paineensietokyvyn.

Laura Kosonen on 39-vuotias kätilö ja toimittaja, joka kirjoittaa myös mm. kolumneja Vauva-lehteen. Laura asuu perheineen Joensuussa puolisonsa ja kahden kouluikäisen lapsen kanssa.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 19/2016

Lauran keinot kierrosten vähentämiseen

  • Liiku arkisesti. Niin pahaa oloa ei vielä ole ollut, etteikö se liikunnalla kohenisi. Ja vailla tavoitteita: pyöräilen töihin, hölkkään, hiihdän ja käyn satunnaisesti jumpissa.
  • Kosketa ja tunne. Keho on ilon, voiman ja nautinnon lähde: hyvä ruoka ja juoma, kosketus ja saunominen ovat parhaita stressilääkkeitä.
  • Vähennä hälyä. Palautumisessa luonnonrauha on tärkeää ja sen merkitys kasvaa koko ajan.
  • Tankkaa elämyksiä. Arjen ei tarvitse olla elämyshakuista, keskity niihin vaikka teatterimatkoilla kaupungissa.
  • Nouse pilviin. Innostu, haaveile - vaikka matkoista tai juhlista läheisten kesken.
  • Rauhoitu Yhden päivän lepo ei riitä, lepää pari päivää työputken jälkeen.
”Peilistä katsoo nyt aivan uusi tyyppi! Punainen onkin aina ollut suosikkivärejäni”, Maria Ljungberg iloitsi muuttumisleikin jälkeen.
”Peilistä katsoo nyt aivan uusi tyyppi! Punainen onkin aina ollut suosikkivärejäni”, Maria Ljungberg iloitsi muuttumisleikin jälkeen.

Muuttumisleikkiin osallistunut Maria kertoi kyllästyneensä turvautumaan kiireessä huppareihin. Katso upea muodonmuutos!

Opintosihteeri ja perheenäiti Maria Ljungberg on arjessa usein niin kiireinen, että hänellä on tasan yksi vaatimus arkimeikilleen: sen pitää syntyä kahdessa minuutissa.

Laittautumisen lisäksi Marian pitäisi ehtiä aamuisin siivota keittiö, lastata pyykkikone ja huolehtia lapset kouluun. Siivoaminen jää aamuun, sillä illat kuluvat urheillessa lasten kanssa.

"En ole koskaan ollut kova laittautumaan, mutta perheen myötä ulkonäöstä pihistämiseen on tullut lisää tekosyitä."

"Oli peiliin katsomisen paikka."

Usein meikkaaminen jäi kokonaan. Viime keväänä, opinnäytetyönsä viimeistelyn lomassa Maria lopulta kyllästyi meikittä olemiseen ja leggingseissä ja huppareissa kulkemiseen.

"Oli peiliin katsomisen paikka. Tahtoisin oppia pukeutumaan ikäiselleni sopivalla tavalla ja löytää uusia värejä. Olen liian kiintynyt mukaviin huppareihin, valitsen aina jotain mustaa ja heitän huivin kaulaan."

Meikkitaiteilija Raili Hulkkonen muistutti Mariaa meikkaamisen perusasioista kuten puhdistamisesta. Pisamaisesta ja vaaleasta ihosta on jaksettava pitää huolta. Kaisa Virtasen pukeutumisneuvot toivat Marialle uutta pirteyttä. Punainen nahkatakki ja laukku olivat erityisen mieluiset valinnat.

"Olen iloinen, että opin lisää itsestäni huolehtimisesta. Haluaisin, että voisin vuosienkin päästä katsoa peiliin tyytyväisenä."

Näin saat hehkua iholle:

  1. Pintakuivan ihon hoito alkaa hyvästä puhdistuksesta. Marian kannattaa käyttää kosteuttavia naamioita ja pohjustaa kasvot voiteella, jossa on suojakerroin. Ohut meikkivoide tasoittaa ihon väriä riittävästi.
  2. Koska Maria on aikoinaan nyppinyt kulmakarvat kapeiksi, hän saa niihin lisää tuuheutta kulmavärillä.
  3. Savunsininen luomiväri korostaa vihreitä silmiä ja raikastaa ihon sävyä. Vaalea sävy saisi luomet näyttämään raskaammilta.

Ja näin vaihtelua hiuksiin:

  1. Taipuisille ja kuiville hiuksille tekee hyvää kosteuttava sampoo, joka jättää hiukset helposti muotoiltaviksi.
  2. Kevyttä muotoiluvoidetta ja -geeliä on helppo annostella haluamaansa kohtaan. Lyhyiden hiusten tyyli vaihtuu helposti, kun ne kampaa eteen- tai taaksepäin.
  3. Seuraavaksi Maria voisi kokeilla värjäyttää hiustensa etuosan vaaleammalla sävyllä. Se antaisi kasvoille kirkkautta ja valoa.

Katso vaihtokuvasta Marian muutos muuttumisleikissä!


Enter image caption
Enter image caption
 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 19/2017.

Maria Ljungberg

37-vuotias ammattikorkeakoulun opintosihteeri asuu Alavetelissä. Perheeseen kuuluvat aviomies, 10-vuotias tyttö ja 7-vuotias poika, kolme koiraa, kaksi kissaa ja kaksi kania.

Kuunteleminen on keskustelijan tärkein taito.

Kädet hikoavat. Sydän hakkaa. Tekee mieli vetäytyä vessaan.

Kuulostaako tutulta? Moni introvertti kokee tuntemattomille rupattelun vaikeaksi. Sukujuhlissa ja työtapaamisissa mielessä pyörii vain pelkoja eikä yhtään kiinnostavaa keskustelunavausta. Mitä tuntemattomalle kuuluu sanoa? Mitä jos kysyn jotain typerää? Ketä nyt minun juttuni kiinnostaisivat?

Vuorovaikutusvalmentaja Sanna Franck ymmärtää jännittäjiä hyvin.

”Edustaminen on monelle raskasta. Pitää ottaa jokin rooli ja olla edukseen. Tutustuminen on jatkuvaa hyvän ensivaikutelman luomista”, Franck sanoo.

”Small talk -sanallakin on negatiivinen kaiku. Ajatellaan, että se on sellaista amerikkalaista höpö höpö -juttua. Ei osata antautua kevyen jutustelun vietäväksi.”

”Jutustelu on taito, jota jokainen voi opetella. Tärkeintä on harjoittelu.”

Franckin mukaan kevyelläkin jutustelulla on monta tärkeää merkitystä. Se murtaa jäätä, rakentaa tunnelmaa ja poistaa jännitystä. Joskus juttelemalla saa tärkeää tietoa toisesta.

”Jokaisen vuorovaikutustavassa on mukautumisen varaa. Jutustelu on taito, jota jokainen voi opetella. Tärkeintä on harjoittelu.”

1. Aloita turvallisesta

Jos jännität juttelua, lähde liikkeelle yksinkertaisesta. Aluksi riittää, että esittelet itsesi.

”Pienilläkin sanoilla pääsee mukaan porukkaan”, Sanna Franck sanoo.

Hänen mukaansa neutraaleilla aiheilla on turvallisempaa aloittaa keskustelu kuin uskonnolla tai politiikalla. Sopivia teemoja voi hyvin miettiä etukäteen, mutta tiukan kysymyslistan kanssa lähestyminen saattaa säikäyttää.

Kokeile vaikka näitä: Luitko sen kiinnostavan jutun aamun lehdestä? Mitä teet tulevalla lomalla? Millaista aikaa alkuvuosi on teidän alallanne? Oletko jo käynyt hiihtämässä?

2. Kuuntele

Kuunteleminen on keskustelijan tärkein taito. Ei tarvitse olla lörpöttelijä, kun osaa keskittyä siihen, mitä toinen sanoo.

Jos siis kysyt juhlavieraalta, miten hän tuntee sankarin, jaksa myös kuunnella, mitä hän vastaa. Se on paitsi kohteliasta myös oiva keino pitää keskustelua yllä. Toisen sanomassa on usein jotain kiinnostavaa, johon tarttua.

Keskustelu on aina useamman kuin yhden ihmisen vastuulla.

3. Huomioi muut

Keskustelu on aina useamman kuin yhden ihmisen vastuulla. On tärkeää ottaa itsekin kaikki mukaan keskusteluun.

”Olen kohdannut joskus sitä, että menen innokkaana juttelemaan, mutta tulen tyrmätyksi. Käynnissä saattaa olla inside-juttu, jonka keskeytän”, Franck sanoo.

4. Sanattomatkin viestit merkitsevät

Tuntuuko, ettet saa suunvuoroa, kun innokkaammat puhuvat päälle? Tunne on tuttu monelle small talkia kammoavalle.

Omaa puheenvuoroa ei tarvitse kilvan tavoitella, Sanna Franck lohduttaa. Keskusteluun voi osallistua muutenkin: katsomalla, myötäilemällä, nyökkäilemällä – osoittamalla, että on läsnä ja kiinnostunut siitä, mitä muut sanovat.

”On tärkeää olla myös sanattomasti mukana.”