Jotkut lääkärinvastaanotot eivät unohdu ikinä. KK:n lukijat muistelevat hetkiä ja lausahduksia, jotka todella jäivät mieleen. 

"Menin flunssaisena työterveyslääkärille. Hän tutki kaulan imusolmukkeet ja reseptiä kirjoittaessaan kysyi, olenko huomannut kilpirauhasen suurentuneen. Kun kysyin, onko se vaarallista, lääkäri sanoi lakonisesti: ”Voihan se olla vaikka syöpää.” Päädyin sokissa käytävään. Onneksi se ei kuitenkaan ollut syöpää vaan kilpirauhasen liikakasvua." - Kati

"Olin ajokorttia varten lääkärintarkastuksessa. Kaikki sujui hyvin, kunnes tuli kuulotutkimus. Mieslääkäri tuli aivan viereeni ja kuiskasi: ”kissa”. Se oli niin odottamatonta, että purskahdin nauruun. Lääkäri hämmentyi ja yritti saada minua lopettamaan naurun. Seuraavaksi hän kuiskasi toiseen korvaani ”hevonen” – ehkä hirnuvan nauruni takia. En taaskaan pystynyt pidättämään naurua. Sain silti terveen paperit." - Maria

"Raskausviikolla 30 työpaikkalääkäri kysyi: ”Ootko lihonno noin kauheesti vai ootko raskaana?” Ilmekään ei värähtänyt lekurilla, kun kysyin, kumpaa veikkaat." - Heidi

"Kärsin 15-vuotiaana runsaista ja kivuliaista kuukautisista. Hain apua asiaan terveyskeskuslääkäriltä. Hän käski tehdä lapsia, koska ”se auttaa”. Hyvä neuvo sen ikäiselle!" - Marika

"Sain jumissa olevien niskojeni vuoksi ajan lääkärille, joka oli noin 60-vuotias mies. Ensimmäiseksi tuli käsky ottaa paita pois ja kuunneltiin sydäntä. Lääkäri keskusteli rintojeni kanssa ja otti katsekontaktin vain niihin. Sain kyllä relaxantit niskaankin." - Sari

"Menin nuorena aknen vuoksi ihotautilääkärin vastaanotolle. Lääkäri kielsi minulta kaikki mahdolliset rasvat. Aloin tuntemaan, että ruokatottumuksissani on ollut vikaa. Siitä alkoi noin kymmenen vuoden syömishäiriötaistelu." - Maria

"Olin sairaalassa vessassa, kun hoitaja ja lääkäri tulivat huoneeseen. Hoitaja sanoi, että lääkärillä on kiire, ja molemmat tupsahtivat vessaan. Minulta ei edes kysytty, olisinko pian valmis. En muista mieslääkärin sanoista mitään, kun vain ihmettelin tilannetta pytyllä istuessani." - Eeva-Maria

"Menin astman pahenemisen oireista johtuen työterveyslääkäriin ja kerroin, että oikeaan kylkeen pistää. Vastaus oli, että treenatessa saattaa rintaan pistää. Sekin on varmasti totta." - Katja

"Istuin keskussairaalan poliklinikalla. Viiden tunnin jälkeen täti soitti ja kysyi, haluaisinko sinne evästä. Tottakai halusin! Käväisin noin 20 sekuntia ulkona hakemassa ruuat häneltä, ja juuri niinä sekunteina minut oli huudettu lääkärille. Kaksi tuntia myöhemmin pääsin viimein vastaanotolle, jossa olin kaksi minuuttia." - Maarit

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä.

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.