KK:n lukijat kertoivat, mitkä laulut saavat itkuhanat aukeamaan päiväkotien ja koulujen kevätjuhlissa.

Liikutuksen hetkiä oli koettu paljon. Tässä muistoja!

”Opettaja oli kuvannut lapsiamme viiden vuoden aikana tunneilla ja esitti kuvat samalla, kun lapset lauloivat Peppi Pitkätossun jäähyväislaulun. Kun sitten mentiin luokkaan, kaikki äidit olivat ihan itkettyneen näköisiä.”

”Samoilla sanoilla toivotin äidilleni turvallista matkaa.”

”Äitini kuoli 31. toukokuuta torstaina kahdeksan vuotta sitten. Lauantaina oli omien lasteni kevätjuhla. Joka kerta olen itkenyt kuullessani laulun Turvallista matkaa, laulamaan en sitä pysty koskaan. Niin kävi silläkin kerralla, ja samoilla sanoilla toivotin äidilleni turvallista matkaa.”

”Viimeksi itkin lapseni tanssiessa ja laulaessa esikoulun päätösjuhlassa. Hän tanssi käsi kädessä parhaan ystävänsä kanssa. Laulu oli läksiäislaulu, jossa lauletaan hyvästit ystävälle. Tämäkin parivaljakko lähti ekalle eri kouluihin. Edessäni istui tämän lapseni ystävän äiti ja hän itki myös.”

Pikkuveli ojensi ruusun isosiskolle

”Meillä perinteisesti opettajat laulavat lähteville yhdeksäsluokkalaisille laulun Leijat. Minulta ovat aina kyyneleet virranneet. Nuoret ovat opiskelleet yhdeksän vuotta samojen opettajien kanssa.”

”Ekaluokkalainen pikkuveli antoi ruusun kuudesluokkalaiselle siskolleen, joka lähti yläasteelle. Kun ekaluokkalaiset lauloivat vielä lähteville tehdyn laulun, äiti ei tahtonut itkusta selvitä.”

Evakon laulun esitti kerran pieni tyttö. Minulta valui vesi silmistä kuin Niagaran putous.”

”Itketti, koska olin tyttärestäni niin ylpeä.”

”Ehdottomasti herkin hetki oli tyttäreni esikoulun kevätjuhlat: pienestä tuli yhtäkkiä koululainen. Siellä kuultu Minun ystäväni on kuin villasukka -laulu herkisti minun lisäkseni suurin piirtein kaikki muutkin. Sen jälkeen laulua ei ole voinut kuulla kenenkään laulamana ilman, että vesi alkaa suorastaan lentää silmistä.”

”Tyttäreni luokka esitti alakoulun kevätjuhlassa laulun Kalliolle kukkulalle. Itketti, koska olin tyttärestäni silloin niin ylpeä. Hänen pikkuveljensä vieressäni katsoi punaista naamaani ihmeissään.”

”Päätin jo varhain, että en ole niitä äitejä, jotka itkevät kevät- tai joulujuhlissa julkisesti. Toisin kävi, kun vanhempi tyttäreni pääsi kuudennelta luokalta ja taival tutussa kyläkoulussa päättyi. Itkin valtoimenaan ja mietin, mihin vuodet kuluivat tyttäreni hämmästellessä ja viereisen äidin kyynelehtiessä samaa. Tilanteeseen vaikutti myös se, että kävin itse samaa koulua ja opettajakin oli sama.”

Ero edessä

”Tyttäreni lakitustilaisuudessa Helsingin Kaupunginteatterissa tuoreet ylioppilaat kääntyivät yleisöön päin ja lauloivat Nuoruustangon. Silloin kyllä pisti kyynelehtimään.”

”Lapset, jotka olivat ihan vasta vauvoja, lauloivat liikuttavasti olevansa valmiina lähtemään sankarihommiin. Yhyy!”

”Muistan 9. luokan kevätjuhlan. Alempien luokan oppilaat lauloivat Turvallista matkaa meille, silloisille yseille. Kappaleen aikana tajusimme, että peruskoulu on ohi ja että tiet tulevat eroamaan. Vieressäni olleen ystäväni kanssa pidättelimme itkua loppuun asti, mutta lopulta kyyneleet veivät voiton, kun kaikki nousivat seisomaan ja ryhtyivät viimeisessä säkeessä yhteislauluun.”

”Esikoulun päättäjäiset ovat olleet tähänastisen äidinurani itkettävimmät. Lapset, jotka olivat ihan vasta vauvoja, olivat venyneet melkein koululaisiksi ja lauloivat pienillä äänillään liikuttavasti olevansa valmiina lähtemään maailmalle sankarihommiin. Yhyy!”