Ajatusten selkiyttäminen auttaa päästämään turhista murheista irti.
Ajatusten selkiyttäminen auttaa päästämään turhista murheista irti.

Moni huoli on turha tai muuttuu mielessä ylimitoitetuksi möröksi. Lue, miten opit päästämään niistä irti.

Kun huolet valtaavat mielen, mieti seuraavia kysymyksiä.

1. Huolehdinko väärään aikaan?

Etukäteen ei kannata murehtia asioita, joiden hyväksi ei vielä voi tehdä mitään. Menneisiin tapahtumiin on turha takertua, niiden kulkuun ei voi enää vaikuttaa.

2. Kenen huolia kannan?

Kannattaa pohtia, ovatko kyseessä omat asiat tai omaan elämään vaikuttavat asiat. Vai onko kyse asioista, jotka eivät kuulu minulle? Olenko ylivastuullinen?

3. Mistä huolehtimiseni johtuu?

Monet oppivat jo lapsuuskodissaan, että vähän kaikesta täytyy olla huolissaan. Huolehtimisen taustalla voi olla myös tarve luoda omasta elämästä täydellistä tai poistaa ahdistava turvattomuuden tunne.

4. Miltä huoleni näyttävät kauempaa?

Miltä ne näyttävät jonkun toisen perspektiivistä, miltä ne näyttävät vuoden kuluttua? Kauempaa katsoessa voi nähdä muutakin kuin huolia.

5. Mitä tapahtuisi, jos en huolehtisi jostakin seikasta?

Muuttuisiko tilanne vielä mahdottomammaksi vai pysyisikö ennallaan? Vai olisiko elämä sittenkin rennompaa?

6. Mistä asioista minun kannattaa oikeasti huolehtia?

Osa huolehtimisesta on hyvää ja jopa välttämätöntä, se kuuluu elämään. Erottele siis todelliset huolet turhista.

7. Keneltä voin saada apua?

Mieti, voisivatko huolet pienentyä jakamalla ne.

8. Voisinko huolehtia vain hetken ja ajatella sitten jotain muuta?

Huolet voi kirjoittaa huolipäiväkirjaan ja seurata, millaisiin huoliin haksahtaa. Jos jokin asia huolettaa illalla, kirjoita asia muistiin ja päätä palata siihen päiväsaikaan. Totea sen jälkeen, että asioihin ei voi nyt vaikuttaa, nyt on aika nukkua.

9. Mistä minun ei tarvitse huolehtia? Mieti, mikä meni ja on tänään hyvin. Pidä huolihetken jälkeen tyytyväisyyshetki ja kiitollisuushetki.

Asiantuntijana luennoitsija ja kouluttaja, Huolena huolehtiminen -kirjan kirjoittaja Anna-Liisa Valtavaara.