Ajatusten selkiyttäminen auttaa päästämään turhista murheista irti.
Ajatusten selkiyttäminen auttaa päästämään turhista murheista irti.

Moni huoli on turha tai muuttuu mielessä ylimitoitetuksi möröksi. Lue, miten opit päästämään niistä irti.

Kun huolet valtaavat mielen, mieti seuraavia kysymyksiä.

1. Huolehdinko väärään aikaan?

Etukäteen ei kannata murehtia asioita, joiden hyväksi ei vielä voi tehdä mitään. Menneisiin tapahtumiin on turha takertua, niiden kulkuun ei voi enää vaikuttaa.

2. Kenen huolia kannan?

Kannattaa pohtia, ovatko kyseessä omat asiat tai omaan elämään vaikuttavat asiat. Vai onko kyse asioista, jotka eivät kuulu minulle? Olenko ylivastuullinen?

3. Mistä huolehtimiseni johtuu?

Monet oppivat jo lapsuuskodissaan, että vähän kaikesta täytyy olla huolissaan. Huolehtimisen taustalla voi olla myös tarve luoda omasta elämästä täydellistä tai poistaa ahdistava turvattomuuden tunne.

4. Miltä huoleni näyttävät kauempaa?

Miltä ne näyttävät jonkun toisen perspektiivistä, miltä ne näyttävät vuoden kuluttua? Kauempaa katsoessa voi nähdä muutakin kuin huolia.

5. Mitä tapahtuisi, jos en huolehtisi jostakin seikasta?

Muuttuisiko tilanne vielä mahdottomammaksi vai pysyisikö ennallaan? Vai olisiko elämä sittenkin rennompaa?

6. Mistä asioista minun kannattaa oikeasti huolehtia?

Osa huolehtimisesta on hyvää ja jopa välttämätöntä, se kuuluu elämään. Erottele siis todelliset huolet turhista.

7. Keneltä voin saada apua?

Mieti, voisivatko huolet pienentyä jakamalla ne.

8. Voisinko huolehtia vain hetken ja ajatella sitten jotain muuta?

Huolet voi kirjoittaa huolipäiväkirjaan ja seurata, millaisiin huoliin haksahtaa. Jos jokin asia huolettaa illalla, kirjoita asia muistiin ja päätä palata siihen päiväsaikaan. Totea sen jälkeen, että asioihin ei voi nyt vaikuttaa, nyt on aika nukkua.

9. Mistä minun ei tarvitse huolehtia? Mieti, mikä meni ja on tänään hyvin. Pidä huolihetken jälkeen tyytyväisyyshetki ja kiitollisuushetki.

Asiantuntijana luennoitsija ja kouluttaja, Huolena huolehtiminen -kirjan kirjoittaja Anna-Liisa Valtavaara.

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.