Luovat nerot ovat ehkä rasittavia, koska he elävät omilla säännöillään, mutta ilman heitä maailma olisi ankea paikka. Tällaiset piirteet yhdistävät luovia.

1. Hän kulkee pää pilvissä

Mistä luova tyyppi löytyy siinä vaiheessa iltaa, kun bileet ovat hilpeimmillään? Tietty nurkasta kirjoittelemasta, piirtämästä tai muuten vain tuumailemasta yksikseen. Koulussa hän on se lapsi, joka vaipuu uneksimaan kesken oppitunnin. Luova tarvitsee sisäänpäin kääntymisen hetkensä. Niiden aikana syntyvät hänen ideansa.

2. Hän tarkkailee uteliaana kaikkea

Häntä kiinnostaa kaikki: ihmisten käyttäytyminen, laitteiden toiminta, ötökänjalkojen liikkumisjärjestys. Luova ihminen näkee pienessä suurta ja muuttaa mitättömän yksityiskohdan mestariteokseksi.

3. Hänellä ei ole aikataulua

Herätys klo 7, lounas klo 13, päivällinen klo 18, sänkyyn klo 22 ja aamulla alusta taas. Ei, huippuluova ihminen ei toimi niin. Hän tekee töitä, kun siltä tuntuu. Hän syö, kun muistaa (aika usein ei muista) ja nukahtaa sitten, kun ei enää pysy hereillä. Hänet löytää aika ajoin kuorsaamasta poski työpöytää vasten.

4. Hän rakastaa yksinoloa

Moni pelkää eniten maailmassa sitä, että joutuisi jäämään yksin ajatustensa kanssa. Luova ihminen ei kuulu moniin. Hänelle yksinolo on keino paeta maailman vihamielisyyttä ja muodollisuuksia.

5. Hän kokeilee koko ajan uutta

Rutiini? Ihan outo sana. Konsepti? Luova ihminen tuijottaa konseptin esittelijää hämmästyneenä, kunnes tämä älyää lopettaa. Säännöllinen elämä on pahinta, mitä huippuluova voi kuvitella. Hän janoaa adrenaliinia, tunne-elämyksiä ja jatkuvaa liikettä.

6. Hän ei pelkää riskejä

Jos haluaa luoda uutta, on oltava valmis tekemään odottamattomuuksia. Siinäkin tapauksessa, että se tarkoittaisi elämää mullistavien riskien ottamista. Ilman uskallusta ei synny mitään erikoista.

7. Epäonnistuminen innostaa häntä jatkamaan

Elämä on ylä- ja alamäkeä niin huippuluoville kuin keskivertotallaajillekin. Mutta kun keskiverrot lannistuvat heti, jos epäonnistuminen häämöttää, luovat eivät anna periksi. Päättäväisyys ei ole vain luovien ominaisuus, mutta heille se on erityisen tärkeää.

8. Hän tekee sitä, mistä nauttii

Luova ihminen tekee asioita, jotka tuottavat hänelle mielihyvää. Pidä palkintosi, sellaisten perässä hän ei viitsi juosta. Älä edes yritä pakottaa häntä työhön, joka ei häntä kiinnosta. Luominen vaatii vapautta.

9. Hän osaa asettua toisen asemaan

Luova ei ole itsekäs kakkiainen. Päinvastoin, hänen mielestään mikään ei ole kiinnostavampaa kuin se, että koettaa ymmärtää toisen elämänarvoja tai katsella maailmaa jonkun muun näkökulmasta. Luovan ihmisen myötätuntotaidot kehittyvät, kun hän asettuu toisen asemaan.

10. Hän huomaa kaiken

Luova näkee asioita, joita muut eivät näe. Mikä tärkeintä, hän käyttää havaintojaan maailman ymmärtämiseen, ja ymmärryksestä riittää jaettavaa keskiverroillekin. Myönnetään, hän on kummallinen, mutta ilman hänen kaltaisiaan maailma olisi tylsä ja ankea paikka.

Lähteet: brightside.me, buzzly.fr

Älypuhelin on pahimmillaan parisuhteen kolmas pyörä. Jos toinen katoaa virtuaalimaailmaan silloinkin, kun pitäisi olla läsnä, hän on uskoton, sanoo Miikka Lundgren. 

Puolisolla on puhelin kädessä ruokapöydässä. Hän istuu koneella koko illan, joka ilta. Juttelusta ei tule mitään, kun silmät tapittavat ruutua. Hän ei näe eikä kuule minua.

Suunnilleen näin asiakas kertoo psykoterapeutti Miikka Lundgrenille. Tämä on kuullut samankaltaisen tarinan monta kertaa.

”Oman kokemukseni mukaan uskottomuus on yleisin syy hakeutua paripsykoterapiaan, mutta uskottomia ei olla vain ihmissuhteiden kautta.”

Uskottomuutta on se, että unohtaa toisen olemassaolon. Ettei enää välitä. Että antaa lähes kaiken aikansa ja kiinnostuksensa kolmannelle osapuolelle.

Pelkästään työlle.

Ainoastaan harrastamiselle.

Tai sosiaaliselle medialle.

Mobiililaitteelle saa olla mustasukkainen

Liittyipä uskottomuus mihin tahansa, se loukkaa ja satuttaa. Tietysti.

Harvemmin uskottomuudesta puhuttaessa käytetään sanaa ”häpeä”. Häpeä on kuitenkin Miikka Lundgrenin mukaan olennainen osa uskottomuuden kokemusta.

”Pari jakaa yhteisen häpeän, kumpikin omalta kantiltaan. He ovat kohdanneet asian, jonka eivät voineet kuvitella tapahtuvan, kun alttarilla vannottiin ikuista rakkautta.”

Silloin uskottiin, että yhteistä puhuttavaa ja tekemistä riittää loputtomiin. Ettei kumpikaan vetäydy virtuaalimaailmaan. Miksi vetäytyisi, kun on mahdollisuus olla yhdessä.

Voiko arki tarjota puolisolle enää mitään yhtä mielenkiintoista kuin loputon virtuaalimaailma?

Sitten yhtäkkiä huomaakin olevansa tilanteessa, jossa on mustasukkainen mobiililaitteelle!

”Ulkopuolisuuden ja kolmantena pyöränä olemisen tunteet voivat olla musertavia.”

Esimerkiksi tällaisia:

Kuulen, kun puolison Facebook piippaa ilmoittaessaan uusista viesteistä. Täytän tiskikonetta. Alkaa itkettää, vaikka tyhmäähän se on. Ei tämä arkinen elämä – ja arkinen minä! – voi tarjota puolisolle enää mitään yhtä mielenkiintoista kuin loputon virtuaalimaailma.

Päivitänkö Facea vai kysynkö, mitä kuuluu?

Kaikki roikkuvat päivittäin somessa, ainakin melkein.

”Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa. Roikkumisesta tulee uhka parisuhteelle vasta, kun toinen katoaa virtuaalimaailmaan silloinkin, kun pitäisi olla läsnä ja älylaitteesta tulee suhteen kolmas pyörä”, Miikka Lundgren sanoo.

Lundgrenin mukaan someen saatetaan paeta ahdistusta.

”Uskottomuus, tavasta riippumatta, johtuu siitä, että parisuhteesta nousevaa ahdistuneisuutta ei pystytä jakamaan kumppanin kanssa, vaan se puretaan kolmanteen.”

Jos pitäisi puhua jostakin tärkeästä (vaikkapa suhteen tilasta!), on houkuttelevampaa klikata auki vielä yksi verkkosivu.

Joskus on helpompi keksiä Facebookiin nokkela päivitys kuin kysyä, mitä toiselle ihan oikeasti kuuluu – ja kuunnella vastausta, joka ei välttämättä ole mieluinen.

Loukkaantuminen täytyy sanoa ääneen

Tunnen olevani tylsä, kun ei seura kelpaa. Mutta vielä enemmän tunnen olevani turhan valittaja ja vainoharhainen. Sehän on vain älypuhelin!

Itsensä saa tuntea loukatuksi, jos kumppanin huomio on jatkuvasti toisaalla, Miikka Lundgren sanoo.

Uskottomuudella voidaan ravistella rakkautta toiselta.

Mutta tunne pitää myös sanoa ääneen.

”Uskottomuudella voi yrittää myös ravistella rakkautta toiselta, joskus tietämättään, vaikka se ei hyvä keino olekaan.”

”Pettäjälle on tärkeää tietää, miten petetty reagoi asiaan.”

Entä, jos kysyisikin siltä vähän kumarassa ruudun ääressä istuvalta ihmiseltä, että jutellaanko. Ihan varovasti.

Asiat ehkä muuttuvat. Ehkä eivät.

Hokkuspokkustemppuja ei ole

Tässä vaiheessa artikkelia pitäisi kenties luvata jotakin rohkaisevaa, tai kirjoittaa vinkkilista siitä, miten suhteen saa taas saman tien toimimaan.

Toinen ei voi tietää, kuinka loukkaa, jos toinen ei kerro.

Sellainen olisi kuitenkin huijausta. Lundgren sanoo vain yhden lyhyen ja hyvän ohjeen:

”Puhuminen kannattaa aina. Se ei ole helppoa, mutta keskustelun taitoa voi myös opetella.”

Toinen ei voi tietää, kuinka loukkaa, jos toinen ei kerro.

 Asiantuntijana psykoterapeutti (Valvira) ja perheterapeutti (VET) Miikka Lundgren

Moni odottaa, että kumppanin pitäisi olla kaikkea, mitä ihminen elämältään tarvitsee: puoliso, paras ystävä, kotiapulainen, elämän tarkoitus. Kumppani ei kuitenkaan voi olla vastuussa toisen onnellisuudesta. Rakastaa hän voi.

Tee minut onnelliseksi. Ole paras ystäväni, syvällisin keskustelukumppanini, rakastajani, kodinhoitajani, turvani, puuttuva palaseni, elämäni tarkoitus.

Kuulostaako kohtuuttomalta toivomuslistalta?

Juuri noin suuria moni puolisoltaan kuitenkin odottaa – usein huomaamattaan.

Puoliso voi olla vain puolisosi. Hänen ei tarvitse olla myös paras ystäväsi sekä kaikkien harrastustesi ja intohimojesi jakaja.

"Kumppanilta ei kannattaisi vaatia ihan kaikkea, vaan parisuhdetta kannattaa hiukan säästellä ja suojella omilta tarpeilta ja vaatimuksilta", sanoo pariterapeutti Marjo Ehn.

"Puoliso voi olla vain puolisosi. Hänen ei tarvitse olla myös paras ystäväsi sekä kaikkien harrastustesi ja intohimojesi jakaja."

Vaaditko kuin lapsi?

Ihminen, joka vaatii kumppaniltaan kohtuuttomia, ei ole itsenäistynyt parisuhteessaan. Hän takertuu, janoaa huomiota ja kuvittelee, että puolison on täytettävä kaikki hänen tarpeensa.

Kuulostaa lapsen käytökseltä. Sitä se onkin.  

"On hyvin yleistä, että ihminen taantuu parisuhteessaan lapsen tasolle ja etsii puolisostaan hyvää vanhempaa, sitä turvallista äitiä tai isää, jota ei koskaan saanut", Marjo Ehn sanoo.

"Epäitsenäinen ihminen kuvittelee, että hänen onnellisuutensa on puolison vastuulla, vaikka eihän se niin ole: puolison tehtävä on vain rakastaa. Onnellisuudestaan vastaa jokainen itse."

Aikuisellakin on lupa vaatia huomiota ja hellyyttä, heittäytyä välillä pieneksi ja heikoksikin.

Aikuisellakin on lupa vaatia huomiota ja hellyyttä, heittäytyä välillä pieneksi ja heikoksikin. Ero on siinä, että lapsi on vaatimuksissaan rajaton.

Lapsi uskoo, että vanhemmat ovat olemassa vain ratkoakseen hänen ongelmiaan ja täyttääkseen hänen tarpeitaan, kuten alkuvuosina ovatkin. Kohtuuttomuus on lapsen oikeus ja tapa pysyä hengissä, mutta parisuhteessa se ei enää toimi.

Jos toinen vain muuttuisi, niin...

Mistä sitten voi tunnistaa, että käyttäytyy suhteessa kuin uhmaikäinen? Esimerkiksi puhetavasta. Jos aloitat lauseesi aina sanoilla 'sä et ikinä' tai 'miksi sä aina', se on yleensä merkki taantumisesta.

"Jos olet jatkuvasti tyytymätön puolisoosi ja vain kitiset ja jankutat, on syytä havahtua", Ehn sanoo.

Vastuun omasta onnellisuudestaan voi vierittää kumppanin harteille ajattelemalla vaikkapa näin: Jos tuo toinen vähän muuttuisi, olisi tuollainen eikä tällainen, silloin minäkin ehkä voisin olla onnellinen.

Vain itsenäisellä ihmisellä on myötätuntoa ja voimia auttaa myös muita.

Jos suhteesta tuntuu aina puuttuvan jotain, pysähdy miettimään. Vaaditko puolisoltasi jotain, mitä kenenkään on mahdoton antaa? Pysyvää mielenrauhaa, ongelmatonta elämää, ihmepelastusta?

"Parhaiten suhde toimii silloin, kun siinä on kaksi itsenäistä ihmistä, jotka ovat innostuneita toisistaan ja haluavat olla toistensa tukena", Marjo Ehn sanoo.

"Rakkaus vaatii tervettä itsekkyyttä. Se tarkoittaa sitä, että kannattelet itseäsi myös parisuhteessa, pidät huolta tarpeistasi etkä pidä puolisoasi itsesi jatkeena. Vain itsenäisellä ihmisellä on myötätuntoa ja voimia auttaa myös muita."

Hanki myös ihan oma elämä

Jos haaveilet onnellisemmasta parisuhteesta, yritä innostua ensin itsestäsi.

Kaksi ihmistä ei riitä toistensa elämänsisällöksi.

"On varmaa, että kaksi ihmistä ei riitä koskaan toisilleen koko elämänsisällöksi. Eikä tarvitsekaan riittää", Marjo Ehn sanoo.

"Parisuhde on aivan liian hauras yksikkö kestämään yksin. Jotta suhde pysyisi elossa ja intohimoisena, molempien on kehitettävä itselleen myös oma, kiinnostava elämä."

Oma kiinnostava elämä tarkoittaa arkisia asioita: ystäviä, harrastuksia, mielekästä työtä.

Marjo Ehn on huomannut, että moni pari eroaa juuri siinä vaiheessa, kun olisi aika itsenäistyä.

"Se on surullista ja usein turhaa, sillä erillistymisvaiheen yli voi päästä myös yhdessä. Toisaalta jos suhteeseen liittyy esimerkiksi henkistä tai fyysistä väkivaltaa eikä kumppani ole valmis hakemaan apua, on erottava. Eroaminen voi olla vaivalloista ja tuskallista, mutta se vaiva on silloin vain nähtävä."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 15/2017.

  1. Keskity itseesi. Muista, että itsensä kehittäminen ei ole itsekästä vaan hyvinvointisi ja parisuhteesi kannalta välttämätöntä.
  2. Kuuntele puhetapaasi. Jos moitit kumppaniasi jatkuvasti, mieti, kumpi teistä on vastuussa onnestasi: hän vai sinä?
  3. Anna tilaa. Pidä kiinni ystävistäsi ja harrastuksistasi. Kannusta kumppaniasikin pitämään. Parisuhteenne tarvitsee sitä. 
  4. Hyväksy epätäydellisyys. Kukaan ihminen, rakaskaan, ei voi tehdä sinua täydellisen ikionnelliseksi. Ei tarvitsekaan.
  5. Nauti. Kumppanisi ei olisi pakko olla rinnallasi, mutta siinä hän vain on. Iloitse suhteestasi, vaali ja juhli sitä!
Malla

Puoliso ei ole vastuussa kaikista tarpeistasi – hänen tehtävänsä on vain rakastaa

Oman kokemuksen mukaa "sä et koskaan..." alkavat moitteet johtuu siitä, että toinen parisuhteessa ei koskaan oma-aloitteisesti tee mitään kodin siisteyden eteen vaan aina pitää pyytää. Eli voisiko olettaa, että molemmat siinä parisuhteessa osallistuisivat yhteisen kodin, lasten, lemmikkien, ajoneuvojen ym hoitoon ilman että toinen on se kodin projektipäällikkö ( tahtomattaan ja pakosta) joka koordinoi kaiken. Ja toinen on se vapaamatkustaja, joka tekee mahdollismman vähän. Eli ne pyynnöt ja...
Lue kommentti
Petetty narsistisen terapeutin...

Puoliso ei ole vastuussa kaikista tarpeistasi – hänen tehtävänsä on vain rakastaa

Narsisti puolisona ei muutu. Narsisti elää toisen ihmisen esim. puolisonsa elämää jonka kuvittelee omakseen ja kuvittelee oman kurjuutensa ja vihansa puolisonsa ominaisuudeksi. Monet terapeutit ovat vain itseään varten ja asiakkaat oman narsistisen egonsa jatke joita näyttelevät kuin käsilaukkuja itsensä ympärille rakentamalleen tukiverkostolle. Narsistille tämän puoliso ja tukiverkosto on juuri otsikon mukainen täydellinen rakastaja.
Lue kommentti