Aika usein elämä ADHD-diagnoosin kanssa on mielenkiintoista ja kivaa, sanoo Satu Pikkarainen.
Kaikki ei ole vanhempien vika.
Sekä minulla että tyttärelläni on ADHD. Kun ADHD-lapsi kiipeää kaupan keksihyllyyn tai heittää kännykän seinään, pätijöitä riittää: Lepsu kasvatus!
Hevonkukkua. ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden säätelyhäiriö, joka johtuu neurobiologiasta. Oma tyttäreni ei viisivuotiaana pysynyt edes auton turvaistuimessa, eikä se johtunut sääntöjen puutteesta. Vanhempien tekemiset tai tekemättä jättämiset eivät aiheuta lapsen tarkkaavaisuushäiriötä.
Levotonkin osaa opiskella.
Terveyskeskuslääkäri totesi, että eihän sinulla voi olla ADHD:ta, koska opiskelet yliopistossa. Miksei voisi? ADHD ei tee tyhmäksi.
Monen ADHD-lapsen on vaikea keskittyä alakoulussa, kun pitäisi pysyä pulpetissa. Opiskelun ei kuitenkaan tarvitse tyssätä peruskouluun. Itse aloin menestyä lukiossa, kun sain vaikuttaa siihen, miten opiskelen.
Addilla on kyky keskittyä täysillä asioihin, jotka kiinnostavat. Yliopistoaikoina saatoin kirjoittaa esseetä venäläisestä formalismista ja havahtua vasta aamulla, että kas, kahdeksan tuntia hujahti.
Lääkkeet eivät ole myrkkyä.
Monelle ADHD-lääkkeet ovat ainoa keino saada arki rullaamaan. Itse en saisi ilman niitä edes pyykkejä koneeseen. Kyse ei ole laiskuudesta vaan neuropsykiatrisesta häiriöstä.
Jotkut mussuttavat, että terveellinen ruokavalio riittää ratkomaan kaikki ongelmat. Sokerittomuus ja terveellinen kotiruoka eivät kuitenkaan riitä rauhoittamaan addia.
Jokainen aikuinen saa puolestani tehdä lääkitykseen liittyvät päätökset itse. On kuitenkin älytöntä ja väärin, jos lapsen koulu ja tulevaisuus menevät pilalle siksi, että hysteeriset vanhemmat kieltävät lääkkeet.
Myös tytöllä voi olla ADHD.
Jos olisin saanut ADHD-diagnoosin aikaisemmin kuin 33-vuotiaana, elämä olisi ollut helpompaa. Olisin ymmärtänyt, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn.
Useiden tutkijoiden mukaan ADHD:ta esiintyy tytöillä yhtä paljon kuin pojillakin. Sitä ei kuitenkaan osata tunnistaa yhtä hyvin, koska tyttöjen ADHD ei välttämättä ilmene samalla tavoin kuin pojilla. Kun addipoika sotkee pulpetin ja pysyy paikallaan vain nukkuessaan, saman diagnoosin tyttö saattaa unohdella ja vaipua päiväunelmiin.
Normaalina on tylsää.
Addin on vaikea pitää arki kasassa. Saatan tuijottaa sukkaa kaksikymmentä minuuttia ennen kuin saan sen jalkaan. En kuitenkaan halua muuttua normaaliksi. Olen luova ja teeskentelemätön. Saatamme tyttären kanssa keksiä lähteä ajamaan Lappiin poroja katsomaan – ja auto starttaa saman tien. Kun asioihin suhtautuu impulsiivisesti, elämä on kiinnostavaa.
En voi kuvitella, että tietäisin, mitä teen ensi tiistaina kello 18. Pelkkä ajatus ahdistaa! Ilman ADHD:ta elämä olisi tylsempää.
Satu Pikkarainen
36-vuotias erityisopettaja asuu 11-vuotiaan tyttärensä kanssa. Molemmilla on ADHD. Heidän kotonaan vain kalenterilla on määrätty paikka. Ilman sitä mistään ei tulisi mitään.
