Järki-ihminen kavahtaa tunteellisen purkauksia. Tunteilija hermostuu viilipyttyyn, jota mikään ei liikuta. Voivatko nämä kaksi mitenkään elää yhdessä?

Kodin Kuvalehden tunnekyselyn perusteella useimmat meistä hyväksyvät yhtä lailla hillityt kuin räiskyvätkin tavat näyttää tunteita. Hillitty ja räiskyjä mahtuvat mainiosti samalle työpaikalle ja samaan parisuhteeseenkin.

”Työssä olen oppinut kuuntelemaan ja kuulemaan ihmisiä. Miesystäväni on meillä se järki ja mie olen ne tunteet – noin raa’asti sanottuna.”

”Tulen toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa, kun yritän aina ymmärtää, miksi he toimivat kuten toimivat.”

Toki erilaisuus hiukan hämmentää.

”Pidän henkilöistä, jotka ovat aidosti sitä mitä ovat. Tosin saatan karttaa kovia päsmäreitä ja henkilöitä jotka ’puhuvat suunsa puhtaaksi’”, hillityksi tunnustautuva vastaaja kertoo.

”Usein ihmettelen, miten jotkut eivät tunnu liikuttuvan paljon mistään. Mutta onhan se myös tietynlainen rikkus, että olemme erilaisia”, itsensä tunneihmiseksi luokitteleva sanoo.

Toisaalta erot myös ilahduttavat. Ne tuovat elämään uusia näkökulmia.

”Nautin ihmisistä, jotka saavat nykäistyä minut spontaaniin hauskanpitoon tai kokeilemaan jotain uutta. Joskus väsyn tunteilijoiden ylireagointiin ja vetäydyn pesääni tai lähden järkeistämään tilanteita.”

Liika on liikaa

Joskus ei vain voi ymmärtää, jos toisen tapa reagoida on aivan eri maailmasta. Hillitty kavahtaa etenkin raivonpurkauksia.

”Minua ahdistavat hyökkäävät ihmiset, joilla on vahvat mielipiteet ja jotka pystyvät huutamaan ihan oudoillekin ihmisille tai itkemään kenen aikana tahansa.”

”Tunnen myötähäpeää ja joskus ärtymystä ja raivoakin niiden takia, jotka ovat liian rehellisiä ja pahoittavat sanomisillaan toisten mielen. Kyllä voi sen verran totuuttaa kaunistella, ettei aiheuta mielipahaa kenellekään.”

Räiskyjä puolestaan hermostuu, jos hän joutuu koko ajan arvailemaan, miltä toisesta tuntuu.

”Tulen huonosti toimeen sellaisten kanssa, jotka eivät osaa ilmaista itseään ja tunteitaan ja ovat aivan teflonisia kaikelle. Usein he eivät ole välinpitämättömiä, mutta heidän kanssaan on vaikea kommunikoida, kun joutuu puhumaan itsekseen. Toinen ei ota mitään kantaa eikä anna itsestään mitään.”

”Joskus on vaikea ymmärtää henkilön tarkoitusperiä, jos tunteita ei näytetä vaan naamioidaan ne jonkin taakse. Väärinymmärryksen mahdollisuus kasvaa.”

Mutta aina ei löydy yhteistä säveltä samanlaistenkaan kanssa. Sen huomasi hillitty, joka rakastui hillittyyn:

”Joskus luulin sietäväni hyvin miesjöröjukkia, koska en itsekään ole avautuja. Nyt turhauttaa, kun miehestä ei irtoa vastavuoroisuutta tunnetasolla. Joskus olisi kiva kuulla tunteet myös sanoina, ei vain tekoina. Olen ehkä itse liian samanlainen, vaikka olen yrittänyt opetella sanoittamaan itseäni.”


Millaisiin törmäyksiin olet joutunut ihmisten kanssa, jotka osoittavat tunteensa eri tavalla kuin sinä? Jatka keskustelua!