Tunneihminen ei peittele iloa eikä kiukkua. Enimmäkseen sitä arvostetaan. Ei aina.

Kodin Kuvalehden tunnekyselyyn osallistuneista valtaosa tunnustautuu tunneihmisiksi. Useimmat heistä myös antavat reilusti näkyä ja kuulua, miltä tuntuu. Nauru, kiukku ja kyyneleet tulevat yhtä luontevasti ja ilman pidäkkeitä.

”Kiihdytän nollasta sataan sekunnissa, niin hyvässä kuin pahassa! Kaikki näkevät ja kuulevat, mikä on fiilis”, kertoo yksi vastaajista.

”Itken ja nauran helposti, joskus aivan kummallisissakin tilanteissa. Suutun nopeasti, mutta en ole pitkävihainen. Rakastan elämää kaikkine vaikeuksineen!” komppaa toinen.

Ilot ja surut tulevat tunneihmisillä esiin muutenkin kuin äänekkäinä ryöpsähdyksinä:

”Liikutun helposti, petyn helposti – ja olen tunnesyöjä. Silloin herkut maistuvat.”

Moni myös tunnustaa tekevänsä päätöksetkin puhtaasti tunteen pohjalta.

”Järjellä ei ole siinä mitään osaa. Jokin asia vain tuntuu oikeammalta kuin toinen.”

Ympäristö tykkää...

Useimmilla vastaajista on ympärillään läheisiä, jotka ovat tottuneet heidän nopeasti vaihtuviin mielialoihinsa. Tunneihmisten rehellisyyttä arvostetaan.

”Ympäristö pitää minua tietojeni mukaan hyvin rehellisenä, avoimena ja aitona persoonana. Kun suutahdan tai muuta, minun annetaan tavallisesti hetki rauhoittua, ja sitten asiasta keskustellaan uudelleen rauhallisemmin.”

”Ystävät ja perhe tietävät, että olen tulinen ja temperamenttinen luonne, joka näyttää niin ilonsa kuin surunsakin. He osaavat suhtautua tunnekuohuihin hyvin. Kun olen kiukkuni purkanut, en mieti enkä märehdi asiaa sen enempää vaan menen eteenpäin. Olen ihmeissäni, miksi joku murjottaa päivätolkulla saamatta sanaakaan suustaan.”

... tai sitten ei

Ongelmia tulee, jos läheisellä on aivan toisenlainen tapa ilmaista tunteitaan.

”Kotiväki ei tykkää yhtään. Varsinkin aviomies inhoaa itkua ja iloa.”

Ilon ilmaukset voidaan vielä kestää, mutta surua ja suuttumusta on vaikeampi ottaa vastaan.

”Kun tunnepuoli minussa pääsee valloilleen, saatan esimerkiksi itkeä julkisesti. Tämä luonnollisesti aiheuttaa kanssaihmisissä hämmennystä. Samoin ärsyyntyessäni voin sanoa tai jopa huutaa pahasti.”

”Minusta näkee kilometrin päähän, jos olen pahalla tuulella. Se voi olla ihmisistä pelottavaa, vaikka pahantuulisuuteni harvoin kohdistuu kehenkään ihmiseen vaan asioihin. En ole niin pelottava miltä vaikutan.”

Onko sinun mielestäsi OK, että tunneihminen tuo vapautuneesti julki kaikenlaiset tunteensa? Jatka keskustelua!

Lue lisää:

Pelkäätkö näyttää tunteitasi?

Onko järki-ihminen tylsä?