Varaa viisitoista minuuttia itsellesi, luultavasti hämmästyt lopputulosta.

Kolme yksinkertaista kysymystä auttavat jättämään vanhan taakse, keskittymään tähän hetkeen ja suuntautumaan tulevaa kohti.

Voit tehdä harjoituksen auton ratissa, ennen nukkumaan menemistä, missä tahansa. Voit kirjoittaa vastaukset muistiin tai ajatella niitä vain mielessäsi.

Kysy itseltäsi:

Mistä tulen?

Voit ulottaa kysymyksen kattamaan esimerkiksi viime viikon tai edellisen päivän.  Mitä kuluneeseen ajanjaksoon on kuulunut, mitä on tapahtunut?

Missä olen?

Mitä keholle, tunteille ja ajatuksillesi kuuluu juuri nyt, tässä hetkessä?

Mitä kohti olen menossa?

Mitkä ovat konkreettiset suunnitelmat, sitoumukset ja tavoitteet: Mitä olen luvannut tehdä? Mitä kalenterissa näkyy? Millaisia rutiinihommia edessä on?

Millaisia ominaisuuksia haluaisit tuoda rutiineihin tai kalenterin sitoumuksiin. Haluanko innostusta tai rauhaa? Lepoa, flow'ta, armollisuutta, iloa, rakkautta, yksinäisyyttä, rohkeutta? Millaisista asioista saisin sitä, mitä haluan?

Miksi perjantaipysähdys kannattaa?

Pysähtymisten myötä olet paremmin läsnä omassa elämässäsi. Huomaat, mitä teet ja miten suunnitelmat toteutuvat – tai eivät toteudu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Jos huomaat monta viikkoa putkeen olevasi  ihan poikki ja toivovasi lepoa, alat todennäköisesti ottaa toiveesi paljon vakavammin. ”Halusin lepoa tälle viikolle, ja nyt minulla olisi vartti tyhjää – tyhjennänkö tiskikoneen vai istunko sohvalle ja huokaisen syvään?”

Tulet huomanneeksi onnistumisia ja iloisia yhteensattumia, joihin muuten ei ehkä tulisi palattua. Kun tiedät, mitä toivot, sitä on helpompi pyytää toisiltakin.

Tärkeä osa pysähtymistä on oman kokemuksen hyväksyminen. Tällaista tapahtui, ja niin saa olla. Tältä se minusta tuntui, ja niin saa olla. Tämä on minulle vaikeaa, ja niin saa olla. Tällaista toivoisin ensi viikolle, ja saan toivoa.

 

Asiantuntijana kouluttaja ja valmentaja Sari Paavilainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla