Varaa viisitoista minuuttia itsellesi, luultavasti hämmästyt lopputulosta.

Kolme yksinkertaista kysymystä auttavat jättämään vanhan taakse, keskittymään tähän hetkeen ja suuntautumaan tulevaa kohti.

Voit tehdä harjoituksen auton ratissa, ennen nukkumaan menemistä, missä tahansa. Voit kirjoittaa vastaukset muistiin tai ajatella niitä vain mielessäsi.

Kysy itseltäsi:

Mistä tulen?

Voit ulottaa kysymyksen kattamaan esimerkiksi viime viikon tai edellisen päivän.  Mitä kuluneeseen ajanjaksoon on kuulunut, mitä on tapahtunut?

Missä olen?

Mitä keholle, tunteille ja ajatuksillesi kuuluu juuri nyt, tässä hetkessä?

Mitä kohti olen menossa?

Mitkä ovat konkreettiset suunnitelmat, sitoumukset ja tavoitteet: Mitä olen luvannut tehdä? Mitä kalenterissa näkyy? Millaisia rutiinihommia edessä on?

Millaisia ominaisuuksia haluaisit tuoda rutiineihin tai kalenterin sitoumuksiin. Haluanko innostusta tai rauhaa? Lepoa, flow'ta, armollisuutta, iloa, rakkautta, yksinäisyyttä, rohkeutta? Millaisista asioista saisin sitä, mitä haluan?

Miksi perjantaipysähdys kannattaa?

Pysähtymisten myötä olet paremmin läsnä omassa elämässäsi. Huomaat, mitä teet ja miten suunnitelmat toteutuvat – tai eivät toteudu.

Jos huomaat monta viikkoa putkeen olevasi  ihan poikki ja toivovasi lepoa, alat todennäköisesti ottaa toiveesi paljon vakavammin. ”Halusin lepoa tälle viikolle, ja nyt minulla olisi vartti tyhjää – tyhjennänkö tiskikoneen vai istunko sohvalle ja huokaisen syvään?”

Tulet huomanneeksi onnistumisia ja iloisia yhteensattumia, joihin muuten ei ehkä tulisi palattua. Kun tiedät, mitä toivot, sitä on helpompi pyytää toisiltakin.

Tärkeä osa pysähtymistä on oman kokemuksen hyväksyminen. Tällaista tapahtui, ja niin saa olla. Tältä se minusta tuntui, ja niin saa olla. Tämä on minulle vaikeaa, ja niin saa olla. Tällaista toivoisin ensi viikolle, ja saan toivoa.

 

Asiantuntijana kouluttaja ja valmentaja Sari Paavilainen.

Moni odottaa, että kumppanin pitäisi olla kaikkea, mitä ihminen elämältään tarvitsee: puoliso, paras ystävä, kotiapulainen, elämän tarkoitus. Kumppani ei kuitenkaan voi olla vastuussa toisen onnellisuudesta. Rakastaa hän voi.

Tee minut onnelliseksi. Ole paras ystäväni, syvällisin keskustelukumppanini, rakastajani, kodinhoitajani, turvani, puuttuva palaseni, elämäni tarkoitus.

Kuulostaako kohtuuttomalta toivomuslistalta?

Juuri noin suuria moni puolisoltaan kuitenkin odottaa – usein huomaamattaan.

Puoliso voi olla vain puolisosi. Hänen ei tarvitse olla myös paras ystäväsi sekä kaikkien harrastustesi ja intohimojesi jakaja.

"Kumppanilta ei kannattaisi vaatia ihan kaikkea, vaan parisuhdetta kannattaa hiukan säästellä ja suojella omilta tarpeilta ja vaatimuksilta", sanoo pariterapeutti Marjo Ehn.

"Puoliso voi olla vain puolisosi. Hänen ei tarvitse olla myös paras ystäväsi sekä kaikkien harrastustesi ja intohimojesi jakaja."

Vaaditko kuin lapsi?

Ihminen, joka vaatii kumppaniltaan kohtuuttomia, ei ole itsenäistynyt parisuhteessaan. Hän takertuu, janoaa huomiota ja kuvittelee, että puolison on täytettävä kaikki hänen tarpeensa.

Kuulostaa lapsen käytökseltä. Sitä se onkin.  

"On hyvin yleistä, että ihminen taantuu parisuhteessaan lapsen tasolle ja etsii puolisostaan hyvää vanhempaa, sitä turvallista äitiä tai isää, jota ei koskaan saanut", Marjo Ehn sanoo.

"Epäitsenäinen ihminen kuvittelee, että hänen onnellisuutensa on puolison vastuulla, vaikka eihän se niin ole: puolison tehtävä on vain rakastaa. Onnellisuudestaan vastaa jokainen itse."

Aikuisellakin on lupa vaatia huomiota ja hellyyttä, heittäytyä välillä pieneksi ja heikoksikin.

Aikuisellakin on lupa vaatia huomiota ja hellyyttä, heittäytyä välillä pieneksi ja heikoksikin. Ero on siinä, että lapsi on vaatimuksissaan rajaton.

Lapsi uskoo, että vanhemmat ovat olemassa vain ratkoakseen hänen ongelmiaan ja täyttääkseen hänen tarpeitaan, kuten alkuvuosina ovatkin. Kohtuuttomuus on lapsen oikeus ja tapa pysyä hengissä, mutta parisuhteessa se ei enää toimi.

Jos toinen vain muuttuisi, niin...

Mistä sitten voi tunnistaa, että käyttäytyy suhteessa kuin uhmaikäinen? Esimerkiksi puhetavasta. Jos aloitat lauseesi aina sanoilla 'sä et ikinä' tai 'miksi sä aina', se on yleensä merkki taantumisesta.

"Jos olet jatkuvasti tyytymätön puolisoosi ja vain kitiset ja jankutat, on syytä havahtua", Ehn sanoo.

Vastuun omasta onnellisuudestaan voi vierittää kumppanin harteille ajattelemalla vaikkapa näin: Jos tuo toinen vähän muuttuisi, olisi tuollainen eikä tällainen, silloin minäkin ehkä voisin olla onnellinen.

Vain itsenäisellä ihmisellä on myötätuntoa ja voimia auttaa myös muita.

Jos suhteesta tuntuu aina puuttuvan jotain, pysähdy miettimään. Vaaditko puolisoltasi jotain, mitä kenenkään on mahdoton antaa? Pysyvää mielenrauhaa, ongelmatonta elämää, ihmepelastusta?

"Parhaiten suhde toimii silloin, kun siinä on kaksi itsenäistä ihmistä, jotka ovat innostuneita toisistaan ja haluavat olla toistensa tukena", Marjo Ehn sanoo.

"Rakkaus vaatii tervettä itsekkyyttä. Se tarkoittaa sitä, että kannattelet itseäsi myös parisuhteessa, pidät huolta tarpeistasi etkä pidä puolisoasi itsesi jatkeena. Vain itsenäisellä ihmisellä on myötätuntoa ja voimia auttaa myös muita."

Hanki myös ihan oma elämä

Jos haaveilet onnellisemmasta parisuhteesta, yritä innostua ensin itsestäsi.

Kaksi ihmistä ei riitä toistensa elämänsisällöksi.

"On varmaa, että kaksi ihmistä ei riitä koskaan toisilleen koko elämänsisällöksi. Eikä tarvitsekaan riittää", Marjo Ehn sanoo.

"Parisuhde on aivan liian hauras yksikkö kestämään yksin. Jotta suhde pysyisi elossa ja intohimoisena, molempien on kehitettävä itselleen myös oma, kiinnostava elämä."

Oma kiinnostava elämä tarkoittaa arkisia asioita: ystäviä, harrastuksia, mielekästä työtä.

Marjo Ehn on huomannut, että moni pari eroaa juuri siinä vaiheessa, kun olisi aika itsenäistyä.

"Se on surullista ja usein turhaa, sillä erillistymisvaiheen yli voi päästä myös yhdessä. Toisaalta jos suhteeseen liittyy esimerkiksi henkistä tai fyysistä väkivaltaa eikä kumppani ole valmis hakemaan apua, on erottava. Eroaminen voi olla vaivalloista ja tuskallista, mutta se vaiva on silloin vain nähtävä."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 15/2017.

5 tapaa itsenäistyä suhteessa

  1. Keskity itseesi. Muista, että itsensä kehittäminen ei ole itsekästä vaan hyvinvointisi ja parisuhteesi kannalta välttämätöntä.
  2. Kuuntele puhetapaasi. Jos moitit kumppaniasi jatkuvasti, mieti, kumpi teistä on vastuussa onnestasi: hän vai sinä?
  3. Anna tilaa. Pidä kiinni ystävistäsi ja harrastuksistasi. Kannusta kumppaniasikin pitämään. Parisuhteenne tarvitsee sitä. 
  4. Hyväksy epätäydellisyys. Kukaan ihminen, rakaskaan, ei voi tehdä sinua täydellisen ikionnelliseksi. Ei tarvitsekaan.
  5. Nauti. Kumppanisi ei olisi pakko olla rinnallasi, mutta siinä hän vain on. Iloitse suhteestasi, vaali ja juhli sitä!

Tapasi puhua toisille kertoo, millaisena elämän näet. Kun muistat kiittää, et kyynisty.

Katson kaupan kassalla myyjää silmiin ja sanon "kiitos sinulle".

"Tuo huulipuna sopii sinulle tosi hyvin", kerron tuntemattomalle naiselle, kun jonotamme ruokalan tiskillä.

"Kiitos, että jaksat minua, vaikka olen tällä viikolla ollut väsynyt ja rasittava", sanon ystävälleni.

Toisten kehuminen tuntuu vieraalta, ja siksi teenkin sitä. Olen päättänyt opetella kiittämään, kun aihetta on. Olen huomannut, että jätän positiiviset asiat usein vaille huomiota, ja se on harmi. Samaa mieltä on psykoterapeutti ja työnohjaaja Taru Kaivola.

Jätämme monesti sanomatta juuri ne pienet positiiviset asiat, joilla voisi piristää toisen päivää.

"Jätämme monesti sanomatta juuri ne pienet positiiviset asiat, joilla voisi piristää toisen päivää. Ehkä ajattelemme, että kyllä kehun kohde tietää ne sanomattakin", Kaivola sanoo.

Yksi syy kiitoksen panttaamiseen on Kaivolan mielestä se, että hyvän puhumista on Suomessa pidetty hävettävänä kehumisena.

"Etenkin vanhemmat sukupolvet ovat ajatelleet, että kehu ylpistää. Kasvatusohjeina ovat olleet vaatimattomuus kaunistaa ja monet muut samantyyppiset sananlaskut."

Asenne on hölmö, Kaivola sanoo. Pienikin kehu voi saada toisen uskomaan itseensä ja kannustaa jatkamaan.
Ja ainakin kauniista sanoista tulee hyvä mieli.

Hienoa sinä, hienoa me

Hyvän puhumisessa hienoa on sekin, että se leviää.

"Ihmisillä on luontainen tapa haluta myötäillä toista. Toisten puheisiin tulee helposti vastattua samalla tavalla: jupinaan jupinalla ja kiitokseen kiitoksella", Kaivola toteaa.

Kiitos ei ylpistä vaan kannustaa.

Tämä vaikuttaa nopeasti ilmapiiriin esimerkiksi työpaikoilla. Positiivisten asioiden huomioiminen saa me-hengen kasvamaan, ja jokaisen panokselle annetaan arvoa.

"Kehujen myötä ilmapiiri paranee. Silloin ihmiset kokevat, että heitä arvostetaan ja he haluavat antaa parastaan. Parhaimmillaan laatu ja tuottavuus voivat nousta ja samaan aikaan työhyvinvointi lisääntyy."

Luottavaisesta ilmapiiristä on hyötyä myös ongelmatilanteissa. Kun taustalla on tunne siitä, että itseä ja muita arvostetaan, ei lytätyksi tulemista tarvitse pelätä silloinkaan, kun asioista ei olla samaa mieltä.

"Yksi opeteltava asia on myös tapamme ottaa kehut vastaan. Sekin vaikuttaa ilmapiiriin", Taru Kaivola sanoo.

Kun saamme kiitosta tai kannustusta, otamme sen usein vastaan vähätellen. "No tämä nyt on vain alennuksesta", sanomme puseroamme kehuvalle, vaikka voisimme vastata, että kiitos, pidän siitä itsekin.

Myös itselleen pitäisi pystyä puhumaan hyvää.

Myös itselleen pitäisi siis pystyä puhumaan hyvää.

"Kun itseään ei rankaise epäonnistumisista tai huonoista piirteistä, ei vastaaviin asioihin kiinnitä muissakaan huomiota yhtä herkästi."

Myönnä ongelmat, etsi hyvää

Pitkän viikon jälkeen tuntuu ihanalta huomata kotiin tullessa, että puoliso on imuroinut murut keittiön lattialta. Tunteen ääneen sanominen jää kuitenkin kuulumistenvaihdon jalkoihin. Kohta sen sijaan huomaan marisevani, että ruoka ei ollutkaan valmiina, vaikka mies sanoi kokkaavansa.

Olisi kannattanut tehdä toisin. Kiittämisessä on sekin hyvä puoli, että kun lisää toisen hyvää mieltä, tulee itsellekin parempi mieli.

On itsellekin helpompaa elää maailmassa, jossa näkee hyvää.

"Hyvän puhuminen on valinta. On itsellekin helpompaa elää maailmassa, jossa näkee hyvää. Jos keskittyy vain huonoihin asioihin, kyynistyy", Kaivola sanoo.

Positiivisten ajatusten esille tuominen ei kuitenkaan tarkoita ongelmien kieltämistä. Myös negatiiviset ja huonot tunteet pitää voida sanoa ääneen, jos niihin on aihetta.

"Mutta silloinkin pitäisi muistaa, että elämässä on ongelmien lisäksi myös positiivisia asioita. Jokaisesta ihmisestä löytyy jotain hyvää sanottavaa."

Kehua ei tarvitse päästä varpaisiin. Usein pieni sana on kokoaan suurempi.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 9/2017.

Viisi vinkkiä kannustavaan puhumiseen

Tarkkaile puhetyyliäsi

Huomaa, millaisissa tilanteissa sanot hyviä tai ilkeitä asioita.

Muovaa sanojasi

Koeta toisinaan tietoisesti vaihtaa negatiivinen kommentti positiiviseen.

Muista käytöstavat

Hyvää mieltä luo jo se, että tervehdit jokaista paikalle saapuessasi.

Ole aito

Hyviä kommentteja ei tarvitse keksimällä keksiä. Tuo esiin pieniä tai isoja asioita, joista oikeasti pidät.

Arvosta itseäsi

Ota saamasi kehu ja kiitos vastaan pystypäin. Olet sen ansainnut!