Asiantuntija kertoo, mitä käytännön asioita iäkkään vanhemman kanssa kannattaa käydä läpi, jotta kuoleman jälkeinen järjestelyurakka helpottuisi.

​Kun äiti tai isä kuolee, surun keskellä pitää jaksaa järjestää valtavasti asioita: hautajaiset, hautapaikka, perunkirjoitus... Urakka helpottuu, jos olet puhunut käytännön asioista vanhempasi kanssa etukäteen. Suomen Hautaustoimistojen Liiton puheenjohtaja Kyllikki Forsius kertoo, mitä asioita iäkkään vanhemman kanssa olisi hyvä käydä läpi ajoissa.

1. Hautajaisiin liittyvät järjestelyt

Monilla on toiveita siitä, mitä heidän kuolemansa jälkeen tapahtuu. Kysy, mihin vanhempasi haluaa tulla haudatuksi: mille hautapaikalle tai hautausmaalle? Haluaako hän arkku- vai tuhkahautauksen? Haluaako hän arkkuun omat vaatteet päälleen? Onko hänellä toiveita muistotilaisuuden tarjoilusta tai kutsuttavista vieraista?

2. Tärkeät asiakirjat

Jos vanhempasi on laatinut testamentin, selvitä missä se sijaitsee. Pankin tallelokero ei välttämättä ole paras paikka, sillä se voi löytyä vasta hautajaisten ja perunkirjoitusten jälkeenkin. Tällöin testamenttiin kirjatut toivomukset voivat jäädä toteuttamatta. Käy vanhempasi kanssa läpi myös osakekirjat ja muut arvopaperit.

3. Raha-asiat

On hyvä kartoittaa ainakin jollain tasolla, mikä vanhemman taloudellinen tilanne on. Se helpottaa suunnittelua. Kysy, missä pankeissa vanhemmallasi on tilejä. Esimerkiksi hautauskulut maksetaan ensisijaisesti edesmenneen tililtä. Tarvittaessa hautausapua voi hakea sosiaalitoimesta.

4. Jäsenyydet ja yhdistykset

Selvitä, millaisissa yhteisöissä tai järjestöissä vanhemmallasi on jäsenyys. Näin voit hoitaa irtisanomisen kuoleman jälkeen. Jos vanhempasi on toiminut aktiivisesti jossain yhteisössä, voi kyseinen taho haluta muistaa vanhempaa tämän kuoltua kukilla tai muistoadressilla.

5. Vakuutukset

Kysy vanhemmaltasi, mitä vakuutuksia hänellä on. Henki- ja omaisuusvakuutusten lisäksi vanhemmallasi saattaa olla muita erillisiä vakuutuksia, jotka eivät välttämättä ole enää edes tarpeellisia.

6. Tilaukset ja sopimukset

Vältyt tarpeettomilta maksuilta, kun tiedät jo etukäteen, mitä tilauksia ja sopimuksia sinun on vanhemman kuoltua irtisanottava. Muista kysyä ainakin asumiseen liittyvistä sopimuksista, puhelin- ja internetsopimuksista sekä lehtitilauksista.

7. Muut tärkeät asiat

Kysy, haluaako vanhempasi, että hänestä jätetään kuolinilmoitus ja haluaako hän muistomerkkiä haudalleen. Hautakivi ei ole ainoa vaihtoehto, vaan hautausmaiden muistolehtoihin voidaan laittaa nimilaatta yhteiseen muistomerkkiin. Merkintää ei välttämättä tarvitse jättää lainkaan.

8. Hyvä tietää

Paras tapa lähteä hoitamaan asioita on ottaa yhteys hautaustoimistoon. Pankki ei ole ensimmäinen paikka, jonne vanhemman kuoleman jälkeen on mentävä. Tieto kuolemasta välittää sinne maistraatin kautta. Omaisten ei myöskään tarvitse odottaa kuolintodistusta, vaan asioita voi ryhtyä hoitamaan heti kuoleman jälkeen. Virkatodistusta puolestaan tarvitaan, kun hoidetaan käytännön asioita esimerkiksi pankeissa tai vakuutusyhtiöissä. 

Mari - KK
Seuraa 
Liittynyt1.10.2013

Tiedätkö, missä pankeissa äidilläsi on tili?

Totta! Ei pitäisi ajatella, että vain iäkkäät kuolevat. Iäkäs isäni kuoli huhtikuun lopulla, eikä tuo järjestelyurakka-sana omaan korvaani tuntunut pahalta. Ja itse asiassa ne järjestelyt olivat ihan terapeuttisia siinä surun alkuvaiheissa kun ei tiennyt, miten olisi ollut. Isän kuolema ei ollut yllätys, joten melkein kaikki asiat olivat tosin jo valmiiksi selvät.
Lue kommentti
Liisa

Tiedätkö, missä pankeissa äidilläsi on tili?

Kyllä nuo asiat kannattaa ihan itsekin selvittää jollekin, vaikkapa /puolisolle/ lapsille/ sisarukselle ymv. ja jo paljon nuorempana. Me kun voimme kuolla ihan muuhunkin kuin vanhuuteen tai esim. maata sairaalassa tajuttomana koko loppuelämän. Ja ehkä vähän korvaan särähti tuo "järjestelyurakka", meillä päin sitä kutsutana paljon kauniimmin - se on niitä viimeisiä palveluita matkaan lähteneelle.
Lue kommentti

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Raakaa peliä

Jopa 20 prosenttia isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa – ”Miksi en kelpaa mummoksi?”

Minunkin siskon tytär sanoi, että mummo (siis äitini) on inhottava, koska hän on lihava ja tyhmä. Lapsen mielestä mummonsa on tyhmä, koska ei ymmärrä nuorten käyttämiä sanoja eikä osaa käyttää älypuhelinta. Mummo kyllä käyttää vanhan tyyppistä kännykkää. Siskoni lapset eivät kyllä ole yhteydessä isänsä äitinkään. Molemmat heidän isoisät ovat jo kuolleet. Olen ihmetellyt, eivätkö lapset ole kiinnostuneita isovanhemmistaan.
Lue kommentti

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.