Jos lykkäsit tiskausta lukeaksesi tämän jutun, et välttämättä ole vitkuttelija. 

Huomaatko selaavasi nettiä, vaikka pitäisi tehdä töitä? Oletko lykännyt varaston siivousta noin neljä kertaa tällä viikolla? Älä huoli: niin me kaikki. Jokainen vitkuttelee joskus, mutta vain joka viides aikuisista on kroonisia vitkuttelijoita, sanoo amerikkalainen psykologian professori Joseph Ferrari. Taipumus lykätä asioiden tekemistä vaikuttaa kroonisten vitkuttelijoiden arkeen, työhön ja ihmissuhteisiin.

Nämä seitsemän väärää uskomusta vitkuttelusta voit Ferrarin mukaan unohtaa nyt.

1. Vitkuttelussa on kyse ajanhallinnan ongelmista.

Joseph Ferrarin mukaan asioiden lykkäämisessä ei ole kyse siitä, ettei hidastelija osaisi hallita aikaansa. Vitkuttelija ei vain pidä toisten aikaa yhtä tärkeänä kuin omaansa.

2. Vitkuttelu johtuu siitä, ettet ole itsevarma.

Vitkuttelija ei lykkää tehtäviä, koska on huolissaan onnistumisestaan. Kyse on sosiaalisesta epävarmuudesta: vitkuttelija ajattelee, että ellei hän saa hommaa loppuun, toiset eivät voi arvostella hänen suoritustaan. Hän haluaa mieluummin, että muut pitävät häntä laiskana kuin taitamattomana. Kun asiaa ei tee loppuun, on kuvitteellinen mahdollisuus, että lopputulos voisi olla loistava.

3. Vitkuttelu viivästyttää päätöksentekoa

Hyvä johtaja odottaa ja kerää tietoa ennen kuin tekee päätöksen. Vitkuttelija puolestaan välttelee päätöksentekoa kokonaan, jotta ei olisi vastuussa lopputuloksesta.

4. Vitkuttelu johtuu siitä, että elämä on kiireisempää kuin ennen.

Oli elämä kiireistä ennenkin: pellot piti kyntää, katto korjata ja koti siivota. Nyt tehtävät ovat toki erilaisia, mutta ei niitä sen enempää ole. Viikossa on aina ollut samat 168 tuntia kuin nytkin. Meillä ei ole sen enempää tai vähempää tehtävää kuin kenelläkään muulla vuosien saatossa, sanoo professori Ferrari.

5. Vitkuttelu on perinnöllistä.

Vitkuttelu ei siirry geeneissä. Se johtuu kasvatuksesta ja ympäristöstä: asioiden lykkäämisen voi ehkä oppia vanhemmiltaan, mutta perinnöllistä se ei ole.

6. Teknologia on pahentanut vitkuttelua.

Professori Ferraria haastateltiin jo vuonna 2006 siitä, onko herätyskellon torkkunappula ollut ensimmäinen askel vitkuttelun lisääntymiseen. Kyse ei kuitenkaan ole torkkunapista, älypuhelimesta tai autosta, vaan ihmisestä. Keksimme keinon väärinkäyttää teknologiaa ja teemme laitteista tekosyyn sille, ettemme saa asioita aikaiseksi. 

7. Vanhat ihmiset vitkuttelevat vähemmän.

Yhdysvalloissa on tutkittu, että 70 prosenttia yliopisto-opiskelijoista vitkuttelee ja että 20 prosenttia aikuisista on kroonisia vitkuttelijoita. Se ei ikävä kyllä kuitenkaan tarkoita, että vitkuttelusta voi parantua. Opiskelija saattaa lykätä koulutehtävien tekemistä, mutta olla kesätöissä ahkera ja tehokas. Ne krooniset vitkuttelijat sen sijaan vitkuttelevat myös vanhoina. 

Lähde: Fastcompany.com

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Raakaa peliä

Jopa 20 prosenttia isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa – ”Miksi en kelpaa mummoksi?”

Minunkin siskon tytär sanoi, että mummo (siis äitini) on inhottava, koska hän on lihava ja tyhmä. Lapsen mielestä mummonsa on tyhmä, koska ei ymmärrä nuorten käyttämiä sanoja eikä osaa käyttää älypuhelinta. Mummo kyllä käyttää vanhan tyyppistä kännykkää. Siskoni lapset eivät kyllä ole yhteydessä isänsä äitinkään. Molemmat heidän isoisät ovat jo kuolleet. Olen ihmetellyt, eivätkö lapset ole kiinnostuneita isovanhemmistaan.
Lue kommentti

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.