Kiireinen valitsee lajin, joka ei katso paikkaa ja varusteita. "Kesäisin uin luonnonvesissä oman mökkisaaren ympäri", Anna kertoo.
Kiireinen valitsee lajin, joka ei katso paikkaa ja varusteita. "Kesäisin uin luonnonvesissä oman mökkisaaren ympäri", Anna kertoo.

Anna Aallolla ja Emma Koivistolla on monta hyvää syytä olla liikkumatta, mutta he eivät anna niiden estää itseään. 

Anna Aalto: "Juoksen, kun lapset ovat treeneissä"

"Tykkään juosta meren äärellä. Seuraan vuoden kiertokulkua ja sitä, miten sama maisema muuttuu. Lyhyen ajan sisällä voi nähdä sekä talven eri sävyt että vihreän räjähdyksen.

Työni on sen verran stressaavaa, että liikunta on tehokkaimpia keinoja päästää irti ja olla tuomatta töitä kotiin. Haluan tuulettaa ajatuksiani joka päivä.

Olen asianajaja. Hoidan liikejuridiikan toimeksiantoja, ja työni on projektiluontoista. Kun projekti on päällä, minulta edellytetään venymistä.

Toisaalta työni on sellaista, että voin melko itsenäisesti suunnitella aikatauluja. Jos haluan varata harrastukselle aikaa, työpäivää pystyy usein jatkamaan myöhemmin.

Ykköslajini on juoksu, jota voi harrastaa missä ja milloin vain. Ei tarvitse sitoutua kenenkään muun aikatauluihin. Tossut ja varusteet kulkevat kassissa, ja voin hyödyntää lyhyenkin ajan.

Olen juossut nuoresta asti. Lapsena kävin fillarilla mukana lenkeillä, kun isä treenasi maratonille. Perheellisenä ohjatut ryhmätunnit ovat jääneet täysin, koska niiden aikataulut eivät jousta.

Liikun neljä tai viisi kertaa viikossa töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Totta kai se edellyttää sumplimista, mutta olen luonteeltani melko järjestelmällinen. Organisoin ja ennakoin, enkä vain ajaudu kaaoksesta toiseen. Kartoitan etukäteen viikon menemiset ja suunnittelen niin, että minulle jää aina väli liikkua.

Yritän juosta samalla, kun lapsilla on harrastuksia. Heille on tietysti tärkeää, että käyn myös katsomassa harjoituksia. Katson usein lopuksi vartin pelejä, joten ehdin juosta kolme varttia.

Alakouluikäiset lapseni osaavat olla hetken yksin, jos juoksen lyhyen lenkin. He myös tulevat mielellään mukaan pyörillä tai potkulaudoilla. Haluan opettaa heille, että liikunta on osa arkea.

Maailma on muuttunut sitten oman lapsuuteni. Harva käy enää edes ruokakaupassa ilman autoa. Jos joka paikkaan menee hissillä, bussilla ja autolla, ei ota kohta askeltakaan itse.

En halua tehdä lenkistä itselleni pakkoa. Vaikka liikkuminen on mieluisaa, se on vain harrastus. Jos tekemättömyys houkuttaa enemmän, pidän välipäivän.
Vaikeinta on motivoida itseä marraskuisella, ankealla kelillä. Silloin pitää olla lämpimiä ja kuivana pitäviä vaatteita. Tunnelman latistaa, jos jalat ovat sadan metrin jälkeen märät.

Itsensä voittamisen tunne on mahtava, jos jaksaa lähteä lenkille, vaikka on nihkeä olo tai huono keli.

Juuri ankeaan oloon liikkuminen auttaa. Puolikin tuntia riittää. Se on aika pieni uhraus.”


Emma on aikataulujen mestari. "Nykyään osaan jopa sanoa joskus ei, toisin kuin ennen."

Emma Koivisto: "Kirjoitan salipäivät kalenteriin"

"Sairaanhoitajaopintojen pääsykokeissa piti jatkaa lausetta, joka alkoi ”minä olen”. Kirjoitin ”äiti” ja romahdin henkisesti. Enkö ole mitään muuta?

On ollut ihanaa huomata, että olen muutakin. Olen selvästi tyytyväisempi itseeni kuin ennen.

Opiskelen sairaanhoitajaksi ja olen omaishoitaja esikoisellemme, jolla on immuunipuolustussairaus. Ymmärrän, että omaishoitajasta voi tuntua, ettei aikaa liikunnalle ole, mutta ei liikunta vie kuin pari kolme tuntia viikosta. Kun voin itse hyvin, jaksan lapsenkin tarpeita paremmin.

Aloitin liikunnan uudenvuodenlupauksena 1. tammikuuta 2012. Olin monta vuotta vain maannut. Minulla oli keskivaikea masennus, koska poikamme Olavi oli kuollut kaksivuotiaana akuuttiin maksan vajaatoimintaan. Olin työkyvytön, haamu itsestäni.

Otin vuosikortin salille. Ajattelin, että jos sitoudun vuodeksi, käyn siellä oikeasti. Ensimmäinen kuukausi oli vaikea, enkä meinannut löytää motivaatiota. Sitten laskin, minkä verran minun täytyy käydä siellä, jotta saan katetta kuukausimaksulle. Aloin käydä sen verran ja hurahdin.

Palkkasin personal trainerin, joka motivoi minua, kun jumahdin. Nyt opiskelen itsekin personal traineriksi, jotta voin auttaa muita.

Olen laihtunut melkein 35 kiloa.Käyn liikkumassa ainakin kolme kertaa viikossa ja lisäksi lasten kanssa. Lapset pyöräilevät, minä lenkkeilen.

Ensimmäisellä lenkillä ajattelin, että tuon lampun kohdalla alan kävellä. En kuitenkaan osannut luovuttaa. Nyt juoksen kahdeksan kilometriä, ja tuntuu, että voisin jatkaakin.

Kirjoitan sali- ja lenkkipäivät etukäteen kalenteriin. Iltavuoron sattuessa käyn lenkillä aamulla.

Keväällä olin viisi viikkoa päivät koulussa ja illat työharjoittelussa. Silloin ajattelin, ettei kalenterissani ole yhtään tyhjää. Aina oli silti päivä, jona koulu alkoi vasta kymmeneltä tai oli hyppytunti.

Teen myös vapaaehtoistyötä: olen Forssan MLL:n puheenjohtaja, kirkkovaltuuston puheenjohtaja ja vertaistukihenkilö Leijonaemoissa, Munuais- ja maksaliitossa ja Kävyssä. Olen mukana vain sellaisessa, mistä nautin. Kun poikamme kuoli, sain itsekin apua.

Moni epäilee, ettei minulla jää aikaa lapsille, mutta jää sitä. Lenkin jälkeen fiilis on niin hyvä, että jaksan nostella lelutkin lattialta.

Liikkuessa olen vain itseni. Nyt minusta tuntuu, että olen ensin Emma ja sitten vasta jotain muuta. Se Emma on energinen onnistuja, joka tulee toimeen itsensä kanssa.”

Kaura on terveystuote, mutta miten paljon ja missä muodossa sitä pitää syödä, jotta siitä saisi terveyttä? Laillistettu ravitsemusterapeutti Hanna Partanen vastaa.

1. Onko terveyden kannalta väliä, syönkö kaurani puurona, leipänä vai keksinä? 

Kaurahiutaleista tehdyt puurot ja sataprosenttiset kauraleivät ovat helpoin tapa saada kauran terveysvaikutukset.

Leipää ostaessa kannattaa kääntää paketti ympäri ja tarkistaa tuoteselosteesta, onko kauran osuus käytetystä viljasta tosiaan 100 prosenttia. Moni kauraleivän nimellä myyty leipä sisältää kauraa vain 11 tai 14 prosenttia.

Sellaisia kaurakeksejäkin on, joissa suurin osa käytetyistä jauhoista on kauraa. Terveys on kuitenkin aina kokonaisuus. Jos miettii terveysvaikutuksia, pitää ajatella, mitä muuta kekseissä on. Yleensä niissä on paljon sokeria.

Kun verensokeri ei pompi ylös ja alas, nälkäkohtauksiakaan ei tule niin usein.

2. Auttaako kaura painonhallinnassa?

Sikäli ehkä, että kauralla verensokeri pysyy tasaisempana kuin esimerkiksi puhdistetulla vehnällä, koska kaurassa on paljon liukoista kuitua. Kun verensokeri ei pompi ylös ja alas, nälkäkohtauksiakaan ei tule niin usein. Muuta näyttöä kauran vaikutuksesta painonhallintaan ei ole.

3. Mihin kauran terveellisyys perustuu?

Tärkein vaikutus tulee kauran sisältämästä liukoisesta kuidusta nimeltä beetaglukaani. Sen ansiosta kaura alentaa kolesterolia. Tämä kuuluu EU:n hyväksymiin terveysväittämiin.

Kaura on myös ystävällistä vatsalle, koska siinä ei ole lainkaan niin sanottuja fodmap-hiilihydraatteja. Esimerkiksi vehnässä ja rukiissa on fruktaaneja, jotka kuuluvat fodmapeihin. Fodmapit voivat aiheuttaa suolisto-oireita, koska ne eivät sula kunnolla.

4. Kuinka paljon kauraa pitäisi syödä?

Jotta kauran beetaglukaani laskisi kolesterolia, sitä pitää saada 3 grammaa päivässä. Tämän verran saisi noin kahdesta isosta kaurapuuroannoksesta.

Markkinoilla on myös kauraleipiä, joita on rikastettu beetaglukaanilla. Esimerkiksi kolmesta palasta Vaasan Kaurasydän-leipää saa suositellut 3 grammaa beetaglukaania.

Sen sijaan kaurajuomaa pitäisi juoda lähes litra päivässä, että siitä saisi kolesteroliin vaikuttavan annoksen beetaglukaania. Kauran osuus kaurajuomassa on noin 10 prosenttia.

5. Miksi kaura on terveellisempää kuin vehnä?

Koska pullat, ranskanleivät ja monet muut vehnätuotteet ovat niin pitkälle prosessoituja: vehnästä on poistettu alkio ja kuorikerrokset. Yleensä kauraa ei puhdisteta niin pitkälle.

Sen sijaan täysjyvävehnässä ja grahamjauhossa ovat kuidut ja kivennäisaineet yhä tallella. Siksi ne eivät häviä kovin paljon kauralle, vaan niiden kuitupitoisuuskin alkaa olla samaa luokkaa.

Jotkut ruistuotteet voivat jopa voittaa sataprosenttisen kauran kuitupitoisuudessa.

6. Kumpi on terveellisempää, kaura vai ruis?

Molemmista löytyy tutkittuja terveysvaikutuksia, ja molempien terveysvaikutukset pohjautuvat pitkälti kuituun. Jotkut ruistuotteet voivat jopa voittaa sataprosenttisen kauran kuitupitoisuudessa, mutta siinä vaikuttaa myös leipomistekniikka: jälkiuunileivän kuitupitoisuus nousee korkeammaksi, koska se on kuivempaa kuin kauraleipä.

Kauran eduksi voi laskea sen, että se on lempeämpää vatsalle ja helpommin maistuvaa ja sitä käytetään maailmassa yleisemmin kuin ruista. Siksi sitä on myös tutkittu enemmän. Rukiin maku on monelle liian vahva.

7. Sopiiko kaura keliaakikolle?

Kyllä sopii, koska kaura on luontaisesti gluteeniton viljalaji. Se onkin keliaakikolle oikein hyvä kuidun lähde.

Mutta! Keliaakikoille sopiva kaura on puhdaskauraa. Sitä sanotaan myös gluteenittomaksi kauraksi, vaikka kaikki kaura sinänsä on gluteenitonta.

Pienikin määrä gluteenia voi aiheuttaa keliaakikon suolistoon tulehduksen ja tuhota suolinukan.

Puhdaskaura tarvitsee erilliset pellot, joiden lähellä ei kasva muita viljalajeja. Se vaatii kuljetukseen erilliset rekat ja tuotantoon erilliset tuotantolaitokset. Tässä ollaan hyvin tarkkoja, koska pienikin määrä gluteenia voi aiheuttaa keliaakikon suolistoon tulehduksen ja tuhota suolinukan. Siihen riittää patalapuista pöllähtänyt jauhopöly.

Kaiken tämän takia puhdas kaura on myös kalliimpaa kuin normaalikaura.

Asiantuntijana laillistettu ravitsemusterapeutti Hanna Partanen.

Erikoislääkäri Ari Rosenvall kertoo, mistä iän merkit johtuvat ja onko vanhenemisesta mitään iloa terveydelle.

Onko vanhenemisesta mitään iloa terveydelle, yleislääketieteen erikoislääkäri Ari Rosenvall?

Sairauksista ainakin migreeni helpottaa selvästi tai loppuu kokonaan, kun ikää tulee tarpeeksi. Naisilla se tapahtuu useimmiten vaihdevuosien paikkeilla.

Yleisesti ikä aiheuttaa vääjäämätöntä rappeutumista. Sitä ei voi estää, mutta jos henkinen puoli pysyy kunnossa, elämänkokemus tuo asioihin suhteellisuudentajua.

Moni asia, joka nuorena kiusasi, lakkaa kiusaamasta. 70-vuotiaat ovat yleensä tyytyväisempiä elämään ja terveyteensä kuin 40-vuotiaat, vaikka heillä on enemmän vaivoja. He osaavat suhteuttaa tavoitteensa, toimintansa ja kykynsä todellisuuteen paremmin kuin nuorena.

Pitääkö kaikkien hankkia lukulasit?

Ikänäkö tulee väistämättä jokaiselle. Kun silmä normaalisti tarkentaa lähelle, sen mykiö puristuu kasaan eli muuttuu pyöreämmäksi ja samalla plustaitteiseksi. Iän myötä mykiö jäykistyy niin, ettei se pysty pyöristymään. Silloin ei enää näe lähelle ilman apuneuvoja.

Ikänäkö tulee väistämättä jokaiselle.

Mykiö eli silmän linssi on kirkas. Kun muualla kehossa solut uusiutuvat koko ajan, mykiössä uusiutuvat vain pintasolut. Sen takia mykiön sisälle jää ajan mittaan tavaraa vanhoista soluista, ja pikku hiljaa mykiö ikään kuin täyttyy ja sen myötä jäykistyy.

Meneekö kuulokin?

Jossain vaiheessa kyllä, mutta perimäkin vaikuttaa. Järjestys menee niin, että ensin lakkaavat kuulumasta korkeat taajuudet eli ne kuuluisat heinäsirkat. Kuulon heikkenemisestä alkaa olla haittaa sitten, kun matalammat taajuudet alkavat kadota. Silloin alkaa olla hankalaa kuulla puhetta.

Kuulo voi heikentyä nuorenakin melun tai äkillisen paineaallon takia. Ääni on painetta: kova räjähdys tai vaikka läimäys korvaan voivat saada aikaan kuulovamman.

Avokonttorin häly, kuumuus, koleus, nälkä, jano tai kipeä polvi alkavat häiritä enemmän, kun ikää tulee.

Onko oppia ikä kaikki?

Oppimiskyky säilyy terveellä ihmisellä ikääntyessäkin. Sen sijaan joustavuus heikkenee.

Joustavuutta tarvitaan, jos pitää keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa tai pysyä tarkkaavaisena häiriötekijöistä huolimatta. Avokonttorin häly, kuumuus, koleus, nälkä, jano tai kipeä polvi alkavat häiritä enemmän, kun ikää tulee.

Nuorena asioita oppii kaiken muun sivussa, mutta vanhempana se vaatii enemmän keskittymistä ja huolellisuutta. Siksi uuden oppiminen voi viedä enemmän aikaa.

Ja jos pitää äkkiä muistaa monta asiaa, kaikki eivät tule kerralla mieleen.

Asiantuntijana yleislääketieteen erikoislääkäri Ari Rosenvall Mehiläisestä.