Vuosi 2023 täytti Ville ja Hennariikka Niinistön suuren haaveen. He saivat vauvan pitkän odotuksen ja monen vastoinkäymisen jälkeen.
”Haaveilimme vaimoni Hennariikan kanssa vauvasta kolme ja puoli vuotta. Niihin vuosiin osui kuusi keskenmenoa. Tie on ollut raskas ja pitkä.
Kun seitsemäs raskaus sitten lähti alkuun, meillä oli vähän sellaista oloa, että katsotaan nyt vielä tämä. Jaksamisemme alkoi olla aika koetuksella.
Aikaisemmat yritykset olivat päättyneet alkuraskaudessa. Kun seitsemäs raskaus oli edennyt keskivaiheille, uskalsimme vihdoin ryhtyä vaimon kanssa valmistautumaan elämään vauvaperheenä. Ystäviltä saimme vauvalle vaunut ja niin paljon vaatteita, että aika vähän tarvitsi ostaa mitään uutena.
Erilaisten komplikaatioiden takia meillä kuitenkin oli aavistus, että synnytys saattaa käynnistyä ennenaikaisesti. Niin kävi. Lapsi syntyi kaksi ja puoli kuukautta ennen laskettua aikaa.
”Lapsestamme pidettiin hyvää huolta, mutta kyllähän ne ensi viikot sokissa menivät.”
Olemme tosi kiitollisia siitä, että keskosten hoito Suomessa on niin korkealaatuista. Lapsestamme pidettiin hyvää huolta, mutta kyllähän ne ensi viikot sokissa menivät. Keskosen elämäntaipaleen alku on vähän sellaista, että siinä mennään kaksi askelta eteen ja yksi askel taakse. Hauraus oli käsin kosketeltavaa.
Pelkoa ja huolta helpotti vertaistuki. Puhuimme paljon muiden keskoslasten vanhempien kanssa ja keräsimme tietoa keskosuudesta.
Sosiaalisen median kautta tuli tsemppiviestejä aivan tuntemattomiltakin, ihmisiltä, joilla oli omia keskoslapsia tai jotka olivat itse syntyneet keskosina. Ihmisten empaattisuus tuntui tosi hienolta.
Tärkeä hetki meille vanhemmille oli, kun saimme ensimmäistä kertaa ottaa lapsemme keskoskaapista syliin. Äiti sai vauvan syliinsä, kun tämä oli kolmen päivän ikäinen, minun vuoroni oli pari päivää myöhemmin.
”Tunteet purkautuivat kyyneliksi sinä maanantaipäivänä loka-marraskuun vaihteessa, kun lopulta saimme tuoda vauvan kotiin.”
Siinä hän oli ihoani vasten, ja minä puhelin hänelle hiljaa ja lauloin Sinistä unta. Sitä laulua olen laulanut kaikille lapsilleni. Laulun sanat tulivat vanhasta muistista, ja pystyin laulamaan itkemättä.
Tunteet purkautuivat kyyneliksi sinä maanantaipäivänä loka-marraskuun vaihteessa, kun lopulta saimme tuoda vauvan kotiin. Enää emme hoitaneet potilasta, vaan pääsimme hoitamaan vauvaa.
Sitä päivää olimme odottaneet niin kauan.”
Jäitkö vuonna 2023 miettimään, onko maailmassa jäljellä enää yhtään iloista uutista? On niitä! Me Kodin Kuvalehden toimituksessa keräsimme niitä koko vuoden ja saimme niitä kokoon ainakin sata: vauvoja, hengenpelastajia, eläinten sankaritekoja ja vaikka mitä. Voit lukea jutun vuoden ensimmäisestä Kodin Kuvalehden numerosta. Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
