Lapsena Hanna Kaitila rakasti istua mummonsa sohvalla lukemassa. Samaa lämmintä 1960-luvun tunnelmaa hän metsästää nyt kirpputoreilta omaan kotiinsa.
Kuinka hurahdit retroon?
Mummillani oli täydellinen 1960-luvun designkoti, jossa oli uima-allas, kuten ajan tyyliin kuului. Asuin viikot mummin luona, ja minusta oli ihanaa istua uima-altaan ääressä, saunatuvan kodikkaalla sohvalla lukemassa. Sohva oli verhoiltu tekstiilitaiteilija Marjatta Metsovaaran suunnittelemalla Joiku-kankaalla. Tunnelma jäi mieleeni positiivisena ja lämpimänä. Uskon, että se sai minut myöhemmin keräämään Metsovaaran kankaita, Sarviksen muovisia tarjottimia ja Arabian puhalluskuppeja. Ostin ensimmäisen kankaani lukiolaisena. Intensiivisempi keräily alkoi viisi vuotta sitten.
Miten perheesi suhtautuu riippuvuuteesi?
Kun tapasin mieheni Simon, hänen poikamiesboksissaan oli Marimekon Kaivo-verhot. Rakastuin totta kai mieheen saman tien! Olen perheen ainoa keräilijä, eikä Simo aina ole löydöistäni yhtä innostunut. Olemme kuitenkin saaneet molemmille rakkaat esineet hienosti sovitettua yhteen. Yksi ihanimmista Simolta saamistani lahjoista oli reissu, jolla sain käydä jokaisella kirpputorilla Lahdesta Tampereelle.
Miksi juuri Marjatta Metsovaaran kankaat?
Olen tekstiilialan insinööri sekä artesaani, joten katson kankaita myös teknisin silmin. ”Lappisatiini”, jota alkuperäiset Metsovaaran kankaat ovat, on laadultaan suorastaan ihme. Kankaissa on mahtavat, syvät ja energiset värit. Kankaat ovat puuvillasatiinia, mutta lempinimi juontuu siitä, että Tampellan tehdas sijaitsi aikoinaan Tampereen Lapinniemessä. Aluksi vain ihastelin kankaita enkä raaskinut tehdä niistä mitään. Nyt olen jo ommellut aarteistani vaatteita ja sisustustekstiilejä.
Mitkä löydöt ovat sykähdyttäneet?
Kerran näin torikauppiaan pöytäliinana Metsovaaran keltaisen Kukka-kankaan. Painokuosi oli sama kuin mummilan Joiku-sohvassa, mutta kangas oli lappisatiinia. Myyjä ihmetteli, kun halusin ostaa hänen liinansa, mutta myi sen lopulta 20 eurolla. Enempää minulla ei ollutkaan mukana.
Mitä keräily sinulle antaa?
Kankaiden etsiminen kirppareilta on kuin aarteenmetsästystä. Seuraan haukkana nettisivustoja, joilta hyviä löytöjä voi pongahtaa esiin. Kotona nautin siitä, että saan olla kauneuden ympäröimänä ja luoda hienoja näkymiä. Värit antavat energiaa.
Mistä löydöstä haaveilet?
Isoäitini sohvasta tutun kankaan haluaisin löytää kaikissa väreissä. Olisi mahtavaa dokumentoida Metsovaaran koko tuotanto aikakausittain ja tyyleittäin. Silti oikeastaan toivon, etten löytäisi kaikkia kuoseja ainakaan ihan helposti. Mitä minä sen jälkeen keräilisin?
Hannan vinkit aloittelevalle retrokeräilijälle
1. Parhaat löydöt voi tehdä pienten paikkakuntien kirppiksiltä. Jos etsit tiettyä suomalaista kangasmallistoa, suuntaa sinne, missä kyseinen tehdas on joskus sijainnut.
2. Kerro ystäville, sukulaisille ja työkavereille harrastuksestasi. He saattavat törmätä himoitsemaasi kankaaseen. Usein se on jopa päätymässä kierrätykseen tai roskiin.
3. Keräilyharrastus alkaa luontaisesti rönsyillä. Rajaa keräilykohteesi selkeästi, niin vältyt tavaratulvalta.
