Tasavallan presidentin vauvauutiset pitkän odotuksen jälkeen herättivät KK:n lukijoissa omakohtaisia muistoja lapsettomuudesta. Osalle heistä kaivattu lapsi lopulta saapui, osa on joutunut löytämään onnen toisin keinoin.
Maanantaina tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja hänen puolisonsa Jenni Haukio ilmoittivat jymyuutisen: Mäntyniemeen tulee helmikuussa vauva.
Iloisessa uutisessa oli myös tummempi pohjavire: pariskunta oli ehtinyt toivoa raskautta pitkään, jo useita vuosia. "Näihin vuosiin on lukeutunut monia vastoinkäymisiä. Siksi onnen ohella on raskauden alkuun sisältynyt herkkyyksiä, mutta nyt voimme asiasta kertoa", presidenttipari luonnehti tiedotteessa.
Tahaton lapsettomuus koskettaa joka viidettä suomalaista. Kun lasta ei kuulu, vaikka se on elämän suurin toive, jokainen suree omalla tavallaan. Kodin Kuvalehden lukijat kertovat, miltä tuntuu pettyä kuukausi toisensa perään, monen vuoden ajan.
Ilman vertaistukea en olisi jaksanut
”Lapsettomuusvuosiin mahtui paljon pettymyksiä. Joka kuukausi kaikki alkoi alusta: kierto, ovulaatio, kuukautiset... Välillä kuljettiin henkisesti, fyysisesti ja jopa taloudellisesti raskaissa hoidoissa. Ilman vertaistukea en olisi jaksanut. Iloitsimme toisten onnistumista, itkimme pettymyksiä. Vajaan neljän vuoden yrityksen jälkeen tulin raskaaksi. Nykyään olen kolmen lapsen äiti.”
Olin kateellinen jopa omalle siskolleni
”Oli hurjaa huomata, kuinka alhaisia tunteita lapsettomuuden tuska nosti pintaan. Pahimmassa vaiheessa olin kateellinen jopa omalle siskolleni, kun hän kertoi raskausuutisensa. Samasta syystä välit katkesivat joihinkin perheellisiin ystäviin. Kuuden vuoden lapsettomuushoitojen jälkeen saimme ainokaisemme ja aloin ymmärtää, miten kohtuuton olin ollut.”
Jumituin liikaa vauva-asiaan
”Toinen lapsi jäi ikuiseksi haaveeksi. Syytä ei koskaan löytynyt. Kun nyt ajattelen, jumituin elämässä aivan liikaa vauva-asiaan. Odotin nelikymppiseksi kuukaudesta toiseen ja itkin paljon. Sitten aloin jotenkin päästä asian yli. Mieleen noista vuosista jäi se, ettei kukaan tuntunut ymmärtävän, mitä kävin läpi.”
"Oli hurjaa huomata, kuinka alhaisia tunteita lapsettomuuden tuska nosti pintaan. Pahimmassa vaiheessa olin kateellinen jopa omalle siskolleni."
Kenenkään ei pitäisi kokea tällaista
”Olemme toivoneet vauvaa reilut kolme vuotta. Takana on yksi keskenmeno, ja nyt ovat hoidot alkamassa. Lapsettomuus on koskettanut, opettanut ja satuttanut tavalla, jota en olisi ikinä voinut kuvitella. Olen tuntenut olevani äidiksi kelpaamaton ja kaikin tavoin epäonnistunut. Tällaista ei kenenkään pitäisi kokea.”
Rahaa kului yli 70 000 euroa
”Toivoimme ja yritimme lastamme seitsemän vuoden ajan. Aikaan mahtui monia vastoinkäymisiä ja luopumisen tuskia. Rahaa kului yli 70 000 euroa. Viimeisellä kerralla onnisti, tulin raskaaksi reilusti yli nelikymppisenä. Olemme iloinneet jokaisesta päivästä tyttäremme kanssa."
"Olen tuntenut olevani äidiksi kelpaamaton ja kaikin tavoin epäonnistunut. Tällaista ei kenenkään pitäisi kokea.”
Löysimme toisen tien tulla vanhemmiksi
”Toive omasta lapsesta on lähetetty yläkertaan yhdeksän vuotta sitten. Takana on yksi keskenmeno. Olemme pohtineet pitkään asiaa ja tulleet siihen tulokseen, että meille on jokin toinen tarkoitus tai toinen tie tulla vanhemmiksi. Nyt odotamme perheeseen sijaislasta.”
Lapsettomuus erotti minut ja puolison
"Meidät puolison kanssa lapsettomuus erotti. Kun saimme neljän vuoden yrittämisen jälkeen lapsen, rakastimme molemmat häntä yli kaiken, mutta kaikki tunteet väliltämme olivat kuolleet. Olimme keskittyneet suremaan omalla tahollamme ja ajautuneet niin kauas toisistamme, ettemme enää onnistuneet kurottamaan sen yli."
Ehkä näin oli tarkoitettu?
”Yritimme mieheni kanssa lasta kymmenen vuotta turhaan. Unelmasta oli jo luovutettu, saatoin enää hetkittäin kuvitella, että olisin joskus voinut olla äiti. Elämässä ei voi suunnitella kaikkea, vaikka kuinka haluaisi. Lopulta tulin raskaaksi yli 40-vuotiaana ja saimme ainokaisemme. Ehkä näin olikin tarkoitettu?”
Vertaistukea ja tietoa lapsettomille tarjoaa lapsettomien yhdistys Simpukka.
