
Vahvoin värein ja varmoin siveltimen vedoin maalattu Valencia-sarja on lappeenrantalaisen Marko Jyllin, 34, intohimo.
Marko, miten ryhdyit keräämään Valenciaa?
”Keräilijä minusta tuli jo lapsena yli 20 vuotta sitten, mutta Ulla Procopén Valencia-sarjan keräilyn aloitin vasta aikuisena. Ensimmäiset osat hankin vuoden 2015 tienoilla. Harmittaa, etten aloittanut nuorempana! En päässyt ostamaan yhtään Valenciaa uutena, sillä sarjan tuotanto lopetettiin 2002. Ostamani Valenciat ovat kuitenkin olleet kuin uusia. Niitä on pidetty kodeissa todella kauniisti. Usein astiat on säilytetty vitriinissä ja niitä on käytetty vähän.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/main_media/b882728874z.1_20240326144453_000g8o6c0ch5.10.iptcstrip.jpg?itok=zSMSmAdC)
Miten olet hankkinut kokoelmasi?
”Valencia on arvokas sarja, mutta se ei ole keräilyharvinaisuus. Siksi ostan puuttuvia osia, kun niitä tulee vastaan. Minulla on hiukan aggressiivinen ostotaktiikka. Olen ostanut kerralla isompia määriä. Muutamat erät olen huutanut Bukowskilta. Torista löysin pari kuolinpesää, joista tein hyviä hankintoja. Astioiden noutaminen kuolinpesästä on tunteellista: Saan kuulla, kuinka Valenciat ovat olleet äidille tai mummille rakkaita. Perikunnalle on tärkeää nähdä, että astiat pääsevät hyvään kotiin. Sellaisia tarinoita ei kuule huutokauppaostoksista.”
”Minulla on noin sata Valencia-astiaa, parikymmentä erilaista osaa.”
Mitkä löydöt ilahduttavat eniten?
”Ilman muuta eniten olen iloinnut jalallisen hedelmäkulhon löytymisestä. En edes tiennyt sen olemassaolosta, kunnes näin sen huutokaupassa. Hävisin huudon, mikä harmitti kovasti, mutta löysin vadin myöhemmin. Se on harvinainen ja siksi haluttu. Vadin hinta liikkeissä on 300–400 euroa.
Minulla on noin sata Valencia-astiaa, parikymmentä erilaista osaa. Tiedän jo aika hyvin, mitä kaikkea Valenciaan kuuluu, ja senkin, että kokoelmani ei ole täydellinen.”
Lue koko juttu ja katso kuvat Kodin Kuvalehdestä 8/24. Tilaajana voit lukea haastattelut myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.