Timo Harakasta tuli vanhempiensa poika lehti-ilmoituksen avulla. Parikymppisenä Timo päätti selvittää, löytäisikö biologisen äitinsä.
Olisiko näissä kirjeissä johtolankoja? Sitä 22-vuotias Helsingin Sanomien kesätoimittaja Timo Harakka mietti kesällä 1985. Hän oli saanut kummitädiltään Aunelta kirjenipun. Sen Aune oli löytänyt muuttonsa yhteydessä ja ajatellut, että kirjeet eivät oikeastaan kuulu hänelle vaan Timolle.
Kirjeissä Timon biologinen äiti ja Aune kirjoittivat toisilleen siitä, löytäisivätkö he syntyvälle vauvalle hyvän kodin. Se vauva oli Timo.
”Olihan se tietysti vähän sydäntä särkevää lukea kirjeenvaihtoa tällaisesta aiheesta: 22-vuotias raskaana oleva nainen mietti lapsestaan luopumista.”
”Olihan se tietysti vähän sydäntä särkevää lukea kirjeenvaihtoa tällaisesta aiheesta: 22-vuotias raskaana oleva nainen mietti lapsestaan luopumista.”
Timo hypisteli kirjeitä asunnossaan Hakaniemenkadulla ja mietti, voisiko niiden avulla löytää biologisen äitinsä.
”Se oli vähän sellaista salapoliisityötä”, Timo sanoo nyt, 40 vuotta myöhemmin.
Nyytti sylissä lentokoneeseen
Annetaan lapsi hyvään kotiin. Näin luki Kotimaa-lehden ilmoituspalstalla vuonna 1962.
Ilmoitus oli Äänekoskella asuvalle avioparille Lea ja Nikolai Harakalle kuin ihme.
”Isä ja äiti olivat toivoneet ja yrittäneet lasta, mutta syystä tai toisesta se ei ollut onnistunut.”
”Isä ja äiti olivat toivoneet ja yrittäneet lasta, mutta syystä tai toisesta se ei ollut onnistunut. Äitini pyysi apua lapsen löytämiseen Aunelta, joka oli Jyväskylän kuurojendiakonissa ja josta tuli kummitätini. Hän huomasi lehti-ilmoituksen sattumalta”, Timo sanoo.
Kirjeenvaihdon aikana biologinen äiti kävi Äänekoskella tutustumassa tuleviin vanhempiin.
”Hän oli ihan varma ja vakuuttunut, että tämä on hyvä ympäristö lapselle. Näin olen ymmärtänyt.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/timo_ja_aune.jpg?itok=sJACRvGo)
Koti olikin hyvä, vaikka ei ihan tavanomaisin. Karjalan evakko Nikolai ja Pohjois-Savosta kotoisin ollut Lea olivat kuuroja, joten kodissa käytettiin viittomakieltä. Siitä tuli Timonkin äidinkieli.
Vanhemmat olivat myös iäkkäitä: Nikolai oli lähes 60, Lea parikymmentä vuotta nuorempi.
”Nythän ei voisi kuvitellakaan, että lehti-ilmoituksella hoidettaisiin adoptioita tai että aistivammaiset henkilöt saisivat adoptoida. Eikä se silloinkaan mitenkään tavanomaista ollut”, Timo sanoo.
Kun Timo oli viikon ikäinen, Aune haki hänet Helsingin Kätilöopistolta. Hän kantoi nyytin sylissään lentokoneeseen, ja kaksikko lensi Jyväskylään. Siitä matka jatkui autolla Äänekoskelle.
Timon vanhemmat olivat vähävaraisia, miten se näkyi Timon arjessa? Millaista oli asua paperitehtaan kupeessa? Miksi Timo alkoi jo varhain ajatella, että asiat järjestyvät vain, jos ne tekee itse ja omalla tavallaan? Timo ajatteli nuorena, että poliitikot ovat osa pahamaineista Systeemiä. Mitä hän nyt kansanedustajana ajattelee nuoruutensa jyrkkyydestä? Miten avioeron jälkeinen terapia vaikutti Timoon? Löysikö Timo biologiset vanhempansa? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 15/2025. Tilaajana voit lukea haastattelun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Timo Harakka
62-vuotias SDP:n kansanedustaja, toimittaja ja tietokirjailija asuu Helsingissä puolisonsa Anu Laitilan ja perheen 12- ja 15-vuotiaiden tyttöjen kanssa. Timon 25-vuotias esikoinen edellisestä liitosta asuu omillaan. Vuoden viimeisenä päivänä syntynyt Timo ehti tottua siihen, että oli lähes aina luokkansa, harrastusporukkansa tai työpaikkansa juniori. ”Vielä näin 62-vuotiaanakin minun on vaikea välillä tajuta, etten enää ole se porukan nuorin.”
