Pohjanmaalla Jenniltä usein kysytään ”mitä tällä teherähän?” Siihen on kiva vastata, että ei yhtään mitään. Ystävä lisäsi kerran ”voi sinne muuttaa asumaankin, jos mahtuu”.
Pohjanmaalla Jenniltä usein kysytään ”mitä tällä teherähän?” Siihen on kiva vastata, että ei yhtään mitään. Ystävä lisäsi kerran ”voi sinne muuttaa asumaankin, jos mahtuu”.

Seinäjoella asuvan muotoilijan Jenni Kohtalan, 50, miniatyyrit kertovat kaukokaipuusta ja mielen vapaudesta. ”Olen muovaillut savesta tuhansia minimökkejä. Jokaisen sisälle olen keksinyt tarinoita ja onnellisia elämiä.”

Jenni, kuinka innostuit savesta?

”Palo saveen materiaalina on kytenyt minussa vuosia, mutta se odotti oikeaa hetkeä tullakseen esiin. En ole koskaan ollut erityisen hyvä neulomisessa tai ompelemisessa. Mitä kovempi materiaali on, sitä varmemmin onnistun.

Kun vuonna 2021 henkilökohtainen elämäni ravisteli riittävän lujaa, vanha intohimo putosi toiveiden hyllyltä syliini. Lapset pärjäsivät jo omillaan, vaihdoin työpaikkaa ja omaa aikaa oli yhtäkkiä yllin kyllin. Oli savitöiden aika astua estradille.”

Miksi teet savesta juuri taloja?

”Tunnen kaukokaipuuta eli ikävöin oikeastaan aina vähän jonnekin. Olen tarinankertoja ja minulla on melko rikas mielikuvitus. Olen valmistanut tuhansia minimökkejä ja jokaisen sisälle olen keksinyt tarinoita ja onnellisia elämiä. Kun myyn töllin eteenpäin, sanon sille ja sen elämälle aina heipat.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tarinoissani esiintyvät hahmot ovat sekoitus todellisuutta ja fiktiota. Henkilöillä voi olla esikuva oikeassa elämässä mutta eri nimi. Mukaan mahtuu myös tapahtumia omasta elämästäni. Näissä tarinoissa on poikkeuksetta onnellinen loppu. Minulla on muutenkin elämässä sellainen asenne, että mitä jos käykin hyvin.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jotta miniatyyritalo olisi söpö,  sen on oltava alle kolme senttiä korkea, mieluiten noin sokeripalan kokoinen. Suurempana talon  söpöys Jennin mielestä häviää ja  se muuttuu turhaksi esineeksi.
Jotta miniatyyritalo olisi söpö, sen on oltava alle kolme senttiä korkea, mieluiten noin sokeripalan kokoinen. Suurempana talon söpöys Jennin mielestä häviää ja se muuttuu turhaksi esineeksi.

Mikä pienessä koossa viehättää?

”Pienet kämmenelle sopivat kokonaisuudet, millintarkat yksityiskohdat, ongelmanratkaisut ja pilkunviilaus vetoavat minuun. Näprääminen on erityistaitoni. Mitä pienempää ja tarkempaa, sitä luontaisempaa minulle.

Tämä piirre pätee vain käsillä tekemiseen. Muussa elämässä olen täysin päinvastainen!”

Mitä harrastus antaa sinulle?

”Kun keskityn näpräämiseen, vilkas arkimieleni tasaantuu. Pääsen uppoutumaan mielikuvitusmaailmoihin ja sielunmaisemiin, ja se on superrentouttavaa. Savityöt ovat tuoneet pelkästään hyvää elämääni.”

Lue koko juttu ja katso kuvat Kodin Kuvalehdestä 19/25. Tilaajana voit lukea kaikki Koukussa-juttusarjan aiemmatkin jutut täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla