Naistenviikon sankarit kertovat, mistä löytyy rohkeus, vaikka pelottaa. Tänään nimipäiväänsä juhlii kansanedustaja Sari Sarkomaa.
"Kun huomasin, etten tiedä, missä poikieni jääkiekkovarusteita säilytetään tai missä he treenaavat, tajusin, miten paljosta jään paitsi lasteni elämässä. Silloin mieleeni hiipi ajatus töiden rauhoittamisesta. Uskon, että olisin katunut loppuelämäni, jos en olisi jättänyt opetusministerin tehtäviä vuonna 2008.
Kolme lastani joutuivat joustamaan aivan liian paljon vaativan työni vuoksi. Vaikka arki sujui isovanhempien ja sisarusten auttaessa, minusta tuntui, että en ehtinyt olla omassa ja perheeni elämässä mukana. Kun kerran ehdin katsomaan peliä, poikani ei pystynyt hämmästykseltään pelaamaan, tuijotti vain äitiä katsomossa. Ymmärsin, että lapset ovat enää hetken pieniä.
Ehkä minun ratkaisuni jälkeen muidenkin poliitikkojen on ollut helpompaa tehdä samankaltaisia päätöksiä työelämässään.
Olen aina ollut työorientoitunut, mutta nykyään työn ja perhe-elämän suhde on paljon paremmin tasapainossa. Nuorin lapsista on nyt kuusivuotias. Edelleen tarvitsen asioiden järjestämisessä organisointikykyä, mutta onneksi minulla sitä on.
En halua olla neuvomassa, miten perhe-elämää ja työtä pitää yhdistää, sillä siihen ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Minusta todellista tasa-arvoa on se, että nainen tekee päätöksensä omista lähtökohdistaan eikä mieti, mitä mies tekisi samassa tilanteessa. Naisilla pitäisi olla enemmän rohkeutta kannustaa ja tukea toisiaan vaikeiden päätösten kanssa.
Helposti ajatellaan stereotyyppisesti, että ihminen on joko uraäiti tai kotiäiti, vaikka valtaosa perheellisistä suomalaisista naisista käy töissä ja hoitaa lapset yhdessä puolisonsa kanssa. Toivon, että omat lapseni, sukupuoleen katsomatta, tekisivät aikanaan rohkeasti päätöksiä, jotka he tuntevat itselleen tärkeiksi.
Olen oppinut kieltäytymään, kun minulle tarjotaan tehtäviä, joita en pysty mahduttamaan kalenteriini. Olen pitänyt tiukasti kiinni siitä, että pidän heinäkuussa useamman viikon loman ja vietän sen lasten kanssa. Se tarkoittaa, että joudun sanomaan ei monelle kesätapahtumalle. Se ei aina ole helppoa, sillä ihmisten tapaaminen on osa kansanedustajan työtä.
Olen neljän lapsen sisarussarjan vanhin. Äidin mukaan olin varsinainen rämäpää ja tein asioita itsenäisesti jo varhain. En ole itse kokenut olevani kovinkaan rohkea. Viimeksi huomasin sen, kun keskimmäinen lapseni Pyry halusi viettää synttäreitään Linnanmäellä, ja toivoi, että äiti tulisi mukaan laitteisiin. Ajatus oli mahdoton, sillä en kestä korkeita paikkoja enkä pyöriviä laitteita.
Rakkaus tekee rohkeaksi. En ollut purjehtinut ennen kuin aloin seurustella mieheni Kimin, intohimoisen purjehtijan kanssa. Vaikka olen aina tullut helposti pahoinvoivaksi ja pelkäsin veneilyä, rohkaisin mieleni ja pikkuhiljaa innostuin. Nykyään en voisi ajatella elämää ilman purjehtimista – enkä ilman Kimiä.”
Ketä suomalaista rohkeaa naista ihailet?
”Piispa Irja Askola on nostanut kirkossa rohkeasti esiin tasa-arvokysymyksiä, vaikka ryöppyä on tullut välillä niskaan.”
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 14-15/2013.
