Mikä teki veljestä alkoholistin ja ajoi hänet lopulta itsemurhaan?
Itsemurhasta puhuminen on edelleen tabu. Vaikeista asioista pitäisi kuitenkin puhua, vain siten ne tulevat vähemmän tabuiksi.
Veljeni oli tuurijuoppo. Hän pystyi juomaan normaalien ihmisten tapaan puolikin vuotta, pari kaljaa saunailtana, pari lasillista viiniä hyvällä illallisella. Sitten hän saattoi häipyä päiväkausiksi niin, ettei vaimo tiennyt, missä hän on, onko edes elossa enää.
Veljeni oli armoitettu myyntimies, sai töitä ja tienasi hyvin. Työt kuitenkin tyssäsivät ryyppäämistuurin tullessa. Juomista kesti aikansa, sitten hän kokosi itsensä ja sai uuden työpaikan, kunnes repesi taas ryyppäämään. Vuosien kuluessa selvät kaudet lyhenivät.
Veljeni oli hyvin kaksijakoinen persoona. Hän osasi välittää muista harvinaislaatuisella tavalla. Humalassa hän oli kuitenkin toinen persoona, ilkeä ja haukkui kaikkia ja kaikkea.Yhden ryyppyputken jälkeen hän löytyi hotellihuoneesta henkensä riistäneenä.
Veljeni kohtalo raastaa minua edelleen. Mietin, miten häneen vaikuttivat tapahtumat, jotka sattuivat, kun hän oli16-vuotias. Tuolloin veljeni tuli kotiin myöhään hieman humalassa. Heräsin ääniin keittiöstä. Siellä olivat veljeni, äitini ja isäni. Äiti vaati, että veljeni juo raakaa Koskenkorvaa. Veljeni oli peloissaan, joi ja oksensi, joi ja oksensi.
Psykoterapeutti sanoi vuosia myöhemmin, että äitini teko luultavasti laukaisi veljeni alkoholismin.
Äitien synnit…
