"Seitsemäs lapsi oli melkoinen sokki"

Salla: Parisuhdeaika tarkoittaa meille aikaa iltayhdeksän jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Silloin on ihana rojahtaa sohvalle ja ajatella, että tästäkin päivästä on taas selvitty. Juttelemme, syömme jotain hyvää ja Jyrki saattaa hieroa hartioitani.

Tai sitten teemme omia juttujamme. Minä katson joskus televisiosta hömppää, ja Jyrki tekee musiikkia kotistudiossaan.

Jyrki: On ihanaa, kun saa vain olla: ei tarvitse sanoa kenellekään mitään, eikä kukaan keskeytä. Se on hermolepoa. Valvomme myöhään emmekä ole unifriikkejä. Unesta on pakko nipistää, jos haluamme omaa aikaa.

Valvon kun huvittaa, nukun kun voin

Salla: Olen päässyt pedanttisuudestani. Nykyään valvon, kun huvittaa, ja nukun, kun voin. Olen oppinut nukkumaan jopa valot päällä, kun taapero räpsäyttää ne päälle aamuseitsemältä.

Jyrki: Päivät kuluvat pitkälti paletin pyörittämisessä. Kumpikaan ei ole imurinpidike. Hommat hoidetaan yhdessä.

Pyykkikone laulaa kolmesta neljään kertaan päivässä.

Salla: Meillä ei ole koskaan ollut miesten tai naisten töitä. Arki toimii vain, jos kumpikin tekee voitavansa. Minä teen lumityöt, sillä rakastan niitä.

Jyrki: Pyykkikone laulaa kolmesta neljään kertaan päivässä, tiskikone vähintään kolme kertaa.

Kumpikaan ei makaa sohvalla ennen kuin vasta illalla, paitsi joskus päikkäreillä. Tosin usein joku könyää päällä silloinkin, mutta se ei haittaa. Nukun missä vain.

Opin tärkeän läksyn

Salla: Elämämme on täysin erilaista kuin suhteen alkuaikoina. Olimme nuoria, emmekä pariin ensimmäiseen vuoteen edes miettineet lasten hankintaa. En kokenut olevani perinteistä äitityyppiä.

Parin vuoden jälkeen päätimme, että lapsi on tervetullut. Kaksi ensimmäistä raskautta päätyivät kuitenkin keskenmenoon.

Ne olivat rankkoja kokemuksia. Opin tärkeän läksyn: äitiys on lahja.

Jyrki: Keskenmenot yhdistivät, mutta toisaalta myös koettelivat parisuhdettamme. Uskoimme, että meidät on tarkoitettu yhteen, mutta mietimme, miksei meille annettu lapsia.

Kun Elias syntyi viiden avioliittovuoden jälkeen, tiesin, että haluan todella huolehtia hänestä. Ajattelin, että tässä on minun poikani.

Itku tuli vasta autossa

Salla: En ominut vauvaa itselleni. Jyrki sai hoitaa lasta parhaaksi katsomallaan tavalla.

Toinen lapsemme sai alkunsa jo helpommin, mutta kolmannen kohdalla meinasimme jo luopua ajatuksesta hankkia lisää lapsia. 

Jokaisella palikalla on paikkansa.

Istuin taas sairaalassa, saman käytävän varrella kuin edellisissäkin keskenmenoissa. Päätin, etten itke. Kun lääkäri kysyi, että oliko keskenmennyt vauva toivottu, mietin, että tietäisitpä.

Itku tuli vasta autossa.

Jyrki: Pian kolmas lapsi kuitenkin ilmoitti tulostaan. Sen jälkeen ei kulunut pitkään, kun saimme neljännen ja siitä reilun vuoden päästä viidennen lapsen.

Olen itse kasvanut kaksilapsisessa perheessä, ja kaksi lasta olisi riittänyt minulle hyvin. Elämä meni kuitenkin toisin.

Seitsemäs oli aikamoinen sokki

Salla: Olemme kokeneet sekä lapsettomuuden pelkoa että iloisia yllätyksiä. Senkin opimme, ettei varmoja päiviä ole.

Jyrki: Kuudennesta lapsesta keskustelimme - Salla toivoi ainoalle tyttärellemme siskoa.

Seitsemäs oli aikamoinen sokki. Mietin, miten jaksamme ja selviämme. Sitten päätin suhtautua asiaan positiivisesti ja kuopuksemme ollut vain iloinen yllätys.

Jokaisella palikalla on paikkansa kokonaisuudessa. Uskon, että hyvässä parisuhteessa ei ole ei-toivottuja lapsia, korkeintaan odottamattomia.

Nyt lapsilukumme on kuitenkin täysi.

Lapsetkin odottavat yhteisiä aterioitamme.

Salla: Nuorin tyttäremme on suloinen ilopilleri, jota koko perhe hellii.

En usko, että yhdenkään ihmisen elämä on sattuma. Meillä on hyvä näin. Olen sopeutunut äitiyteen ja ajan mittaan olen rentoutunut.

Alkuvaiheessa olin tiukkis-äiti: kaiken piti olla tip-top. Nyt en enää ajattele, että reikä lapsen vaatteessa on katastrofi. Osaan myös rentoutua, vaikka koko koti olisi sikin sokin. Suukottelen ja halaan lapsia joka päivä.

Jyrkin puhelin soi jatkuvsati

Jyrki: Arkisin päivät kuluvat pitkälti keittiössä. Myös lapset osallistuvat kotitöihin.

On harvinaista, että istuisimme arkena koko perhe saman pöydän ääressä, mutta viikonloppuisin syömme kaikki yhdessä. Lapsetkin odottavat yhteisiä aterioitamme. Silloin meillä on aina jälkiruokaa.

Nuorisopastorin työni vuoksi olen usein iltaisin ja viikonloppuisin kiinni töissä, mutta toisaalta voin usein olla läsnä arjessa.

Salla: Jyrkin puhelin soi jatkuvasti. Se on osa hänen työtään. Hänen kutsumuksensa seurakuntatyössä ja musiikin parissa ovat olleet minulle itsestäänselvyys alusta saakka.

Jyrki: Kun keikkailin bändini kanssa, Salla kannusti ja hoiti lapset. Aina kun mahdollista, ajoin yöksi kotiin vaikka toiselta puolelta Suomea.

Aamuisin heräsin hoitamaan lapsia, sillä Salla on meistä se aamu-unisempi.

Jyrki ja Salla Liukkosen perheeseen kuuluvat lapset Andreas, Luukas, Mattias, Aida- Esteri, Elsi-Adelia, Anna-Elise ja Elias.

Sallassa on sellainen jekkupuoli

Salla: Kun vuorostani lähdin opiskelemaan kasvatustiedettä toiselle paikkakunnalle, Jyrki otti vastuun kodista.

Myöhemmin pidin pitkän tauon opiskeluista, mutta nyt olen jatkanut kasvatustieteen maisterin tutkintoa. Toisinaan olen poissa kotoa useammankin päivän, mutta tiedän, että Jyrki pärjää

Jyrki: Arjen pyörittämisestä selviää, kun vain päättää niin. On tärkeää, että molemmat saavat toteuttaa haaveitaan, mutta on tärkeää asettaa perhe etusijalle.

Käytän aikaa musiikin tekemiseen, mutta en humputtele kavereiden kanssa.

Salla: Huumorilla on ollut alusta asti tärkeä rooli suhteessamme. Oma huumorini on isältäni perittyä savolaista huumoria, toisinaan aika ronskiakin.

Jyrki: Salla on vekkuli, hänessä on sellainen jekkupuoli. Ihastuin Sallassa hänen iloisuuteensa ja räiskyvyyteensä. Hän oli pitelemätön.

Jos meillä on riita, Salla keuhkoaa ja minä kuuntelen. Joskus en voi olla nauramatta, kun Salla vaahtoaa.

Parisuhde ei perustu intohimoon

Salla: Ajan myötä olen tasoittunut enkä enää usein jaksa nostaa metakkaa. Olen oppinut näyttämään haavoittuvuuteni ja tullut herkemmäksi.

Myös sen olen ymmärtänyt, ettei parisuhde perustu intohimoon. Voi olla pitkiäkin aikoja, ettei sitä ole ollenkaan.

Koemme toki omat herkkuhetkemme.

Jyrki: Rakkaus on kiintymystä, hellyyttä, käytännöllisiä tekoja, toisen huomioimista. Levollisuutta.

Emme ole koskaan vaatineet toiselta mitään, emme myöskään intiimielämässä. Olemme anteeksiantavaisia itseämme ja toisiamme kohtaan.

Salla: Tykkäsin Jyrkissä siitä, ettei hän ollut takertuja. Sain oman tilani ja annoin Jyrkille hänen omansa.

Olen aivan lääpälläni sinuun

Jyrki: Emme nykyäänkään ole koko ajan kiinni toisissamme, mutta koemme toki omat herkkuhetkemme.

Suhteessa tärkeää on avoimuus. Heti alkuvaiheessa puhuimme siitäkin, miten toimimme, jos ja kun ihastumme muihin ihmisiin. On tärkeää sanoa asiat ääneen, silloin ei lähde väärille raiteille.

Salla: Kumpikaan ei voi odottaa toisen tekevän itseään onnelliseksi. Onnen täytyy löytyä itsestä.

Vähän aikaa sitten Jyrki auttoi minua tilastomatematiikan tehtävieni kanssa. Minua rupesi itkettämään, kun ajattelin, että onpa minulla fiksu ja ihana mies.

Sanoin Jyrkille, että olen aivan lääpälläni sinuun.

Jyrki tokaisi, että keskitytäänpäs nyt laskuihin.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 2/2016.