Minna ja Pasi löysivät toisensa nelikymppisinä:
Minna Kauppinen, 46, ja Pasi Kauppinen, 47, asuvat Kannonkoskella. He ovat olleet yhdessä viisi vuotta. Heillä on yhteensä viisi lasta, joista vanhimmat asuvat jo omillaan.
Minna Kauppinen, 46, ja Pasi Kauppinen, 47, asuvat Kannonkoskella. He ovat olleet yhdessä viisi vuotta. Heillä on yhteensä viisi lasta, joista vanhimmat asuvat jo omillaan.

Kun Minna tapasi Pasin, hän laittoi koko elämänsä uusiksi. Pasi innostui rakastumisen ansiosta uudestaan yrittämisestä. Molempia pelotti hyppy uuteen.

Minna: Kun tapasimme moottoripyöräilijöiden kokoontumisajoissa, olimme molemmat tahoillamme vielä parisuhteissa. Olimme mieheni kanssa jättäneet eropaperit kolme viikkoa aiemmin parinkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen.

Pasi: Minullakin oli parinkymmenen vuoden suhde takana, mutta se ei ollut ollut kunnossa pitkään aikaan. Ne olivat sellaisia lopun aikoja.

Minna: Koska olimme samassa tilanteessa, Pasille oli helppo puhua. Purin ajatuksiani oikein kunnolla, koska ajattelin, ettemme enää tapaa. Minä asuin Oulussa ja Pasi Kannonkoskella.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pari kuukautta varmistelin, sitten irtisanouduin.

Pasi: Keskustelut jäivät mieleen. Laitoin Minnalle tekstarilla syntymäpäiväonnittelut, ja siitä kaikki lähti pikkuhiljaa etenemään. No, loppupeleissä ei niinkään pikkuhiljaa. Suhteeni exään päättyi yksissä tuumin. Sen jälkeen aloimme  Minnan kanssa jo kyläillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minna: Ajattelimme edetä hitaasti, koska molemmilla oli lapsia ja erosta niin vähän aikaa. Mutta niinhän siinä kävi, että ykskaks rakastuttiin.

Ihastuin Pasin silmiin ja huolehtivaisuuteen. Hän muistaa aina varoitella. Ennen kuin tapasin Pasin, en edes tajunnut, miten vaarallista on astua ovesta ulos.

Pasi: Vähän on liioittelua taas. Minä ihastuin Minnan iloisuuteen ja rempsakkuuteen. Ja hampaisiin! Koko kalusto näkyy, kun hän nauraa.

Muutama kuukausi tapaamisesta olimme jo kaksin lomamatkalla. Kun ajelimme kentältä Kannonkoskelle, sanoin Minnalle, että kyllä täällä olisi emännän paikka vapaana. Vitsailimme, että kannattaa miettiä, kenelle tarjoaa paikkaa, siihen voisi joku vaikka tarttuakin.

Minna: Pari kuukautta varmistelin itseltäni, onko tämä sitä, mitä haluan. Sitten irtisanouduin työpaikastani. Lasten takia asuin joka toisen viikon Oulussa ja joka toisen Kannonkoskella.

Pasi: Laitoit koko elämäsi uusiksi. Ei sen suurempaa asiaa voi oikein toisen eteen tehdä. 

Ensimmäistä kertaa tein päätöksen, joka perustui tunteisiin.

Minna: Otithan sinäkin ison riskin. Olit jo päättänyt luopua maaseutumatkailuyrityksestäsi. Sitten yksi hullu kaupunkilaisnainen tarttuu tarjoukseen emännän paikasta. Eihän sinulla ollut mitään takeita, että kaikki onnistuu.

Pasi: Järjen kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä. Olin uupunut yritykseni pyörittämiseen, kun tapasimme. Tuskin olisin jatkanut ilman Minnaa. Rakkaus piti meitä yhdessä alussa ja pitää edelleen.

Minna: Ei ollut ihan helppo myöntää, että taidan rakastaa sinua. Ensimmäistä kertaa elämässäni tein päätöksen, joka perustui tunteisiin.

Kun kaverit kuulivat, että jätän työpaikkani ja muutan maalle, kyllähän ne vähän tärähtäneenä pitivät. Halusin katsoa, mihin meidän suhde menee. Naimisiinhan se meni.

Pasi: Ensimmäinen vuosi oli kyllä raskas. Minna ajoi useita kertoja viikossa melkein 300 kilometrin matkan Oulun ja Kannonkosken välillä.

Tällä iällä on kova homma opetella aivan uuden ihmisen jutut.

Minna: Kaikki tapahtui ryminällä. On haastavaa, kun kaikki muuttuu nelikymppisenä.

Pasi: Tällä iällä on kova homma opetella aivan uuden ihmisen jutut. 

Minna: Oletimme, että toinen käyttäytyy tietyllä tavalla. Sitten ihmettelimme, että eihän tässä tilanteessa noin kuulu tehdä. Lopulta aloimme ymmärtää, että säähän oot tosiaan tuollainen. Samalla se oli vielä sellaista itsensä etsimistä eron jälkeen.

Pasi: Paljon on tullut sellaisia väärinymmärryksiä, että mitäs tuo ilme merkitsee.

Minna: Jossain vaiheessa kaiken väsymyksen keskellä tuli ajatus, että ei tästä taida tulla mitään. Sitten itkimme yhdessä ja totesimme, että mehän rakastetaan toisiamme. Se oli epävarmuutta.

Pasi: Sitä se oli.

Mietimme, riittääkö rohkeus.

Minna: Oli niin suuret tunteet ja tiesimme, että jos lähdemme eteenpäin, elämä muuttuu. Mietimme, riittääkö rohkeus.

Pasi: Sanoin Minnalle melko alkuvaiheessa, että jos rakkautta ei ole, minä en ala sitten mihinkään.

Minna: Sanoin siihen, että ei ole ollut tapana pelleillä näillä asioilla.

Yritimme pelotella toisemme rehellisyydellä, mutta ei se auttanut.

Pasi: Minna on opettanut minua puhumaan. Tai tässä suhteessa olen saanut sen piirteen itsestäni esiin. 

Minna: Alussa löimme kaikki kortit pöydälle. Tällaisen paketin saat.

Pasi: Että jos ei kelpaa, niin sitten ei. 

Minna: Jaoimme sellaisiakin asioita, joista joku toinen olisi voinut alkaa miettiä, että haluanko tuollaista ihmistä.

Pasi: Jokainen on tehnyt virheitä. Silti toista voi rakastaa.

Minna: Yritimme pelotella toisemme rehellisyydellä, mutta ei se auttanut.

Pasi: Nyt ei koko ajan jänskätä, että tuleeko jostain luuranko esille.

Minna: Lasten kanssa kaikki on mennyt yllättävän hyvin. 

Pasi: Siihen vaikuttaa sekin, että meille on sattunut exiksi fiksuja ihmisiä.

Aika pitkään pelkäsin, jaksaako Minna yrittäjyyttä. Olisin halunnut kertoa alussa rehellisesti, kuinka uuvuttava tämä elämäntapa voi olla, mutta Minna halusi ottaa itse selvää. Niinä hetkinä kun näin hänen väsymyksensä, mietin, että entä mitä jos hän ei jaksakaan. 

Meillä on ehkä eri näkemys rakentamisesta.

Minna: Ei minua ole pelottanut mikään, mikä liittyy työhön.

Minulle avautui Pasin mukana aivan toisenlainen maailma täällä luonnon keskellä. Olin jo ennen tapaamistamme alkanut hidastaa työtahtia ja toivonut, että saisin olla enemmän läheisteni kanssa. Nyt se kaikki on mahdollista.

Pasi: Tavoittelemme samaa unelmaa. Se antaa voimaa kaikkeen, arkeen ja työssä jaksamiseen.

Minna: Se tuli kyllä yllätyksenä, miten raskasta on ollut rakentaa saunamaailmaa ja kesäkeittiötä pihapiiriin muun työn ohella. 

Pasi: Meillä on ehkä eri näkemys rakentamisesta.

Minna: Mulle se on aina ollut avaimet käteen.

Pasi: Mulle sitä, että puristaa viimeisetkin selkänahasta hämärän rajamailla. 

Välillä leimahtaa, sekin on hyväksyttävä.

Minna: Tulen vähän äkäiseksikin, kun Pasi ei ehdi antaa minulle niin paljon huomiota kuin haluaisin.

Pasi: Ollaanhan me kuitenkin toistemme lähellä kaiket ajat. Ehtii siinä pieniä sipaisuja.

Minna: Se on aivan ihanaa, kun toinen on arjessa lähellä koko ajan. 

Pasi: Mahtavaahan se on. Mutta ei se tarkoita, että olisi kevyttä ja helppoa. Välillä leimahtaa, sekin on hyväksyttävä.

Minna: Ne on tosi lapsellisia juttuja.

Pasi: Jokin mitätön ilme, ele, äänensävy. Mitä typerämpi juttu, sitä varmemmin saamme riidan aikaiseksi.

Minna: Niin kuin silloin, kun istahdin pojan vastasilitetyn paidan päälle. Yleensä sovimme riidat ennen nukkumaanmenoa. Mutta joskus se on haasteellista, jos haluaa oikein murjottaa. Minähän joskus haluan.

Siinä meillä on harjoittelemista, ettemme lähde toisen mesomiseen mukaan.

Pasi: Vähän säyseämpi voisit kyllä olla. Ja voisit joskus ottaa neuvosta vaarinkin. Ihan vain kiltisti kuunnella.

Minna: Niin justiinsa, pata kattilaa soimaa. Siinä meillä on vielä harjoittelemista, ettemme lähde toisen mesomiseen mukaan.

Pasi: Minun tapani ilmaista asioita on kyllä hyvin suorasukainen.

Minna: No joo! Joskus sanoinkin, että voisit vähän kierrellä, etkä pamauttaa suoraan.

Pasi: Yritin sitä kiertelevää palautteen antoa. Mitä tapahtui? Minna sanoi, että nyt sulla on meneillään jotain epäilyttävää. Palasin suoraviivaiseen tyyliin. 

Minna ja Pasi puhuivat suhteen alussa kaikki selväksi. ”Se on helpotuskin, kun tietää toisesta kaiken.”­
Minna ja Pasi puhuivat suhteen alussa kaikki selväksi. ”Se on helpotuskin, kun tietää toisesta kaiken.”­

Minna: Pasille on varmaan välillä aika­ raskasta, että läpätän hänelle kaiken maan ja taivaan väliltä. 

Pasi: No ei pahasti.

Minna: Moottoripyöräilijöiden kokoontumisajot ovat meille henkireikiä. On tosi rentouttavaa vain katsella toisten pyöriä ja hölpötellä niitä näitä.

Pasi: Mutta onnellisinta meillä on silloin, kun arki pyörii. Kun ei olla kuolemanväsyneitä, työt sujuvat ja lapsetkin ovat siinä.

Minna: Tai kun käydään kahdestaan rauhassa saunassa ja istutaan terassilla.

Pasi: Sellaiset ovat huippuhetkiä.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 8/2015.

Pienet rakkauden teot

Minna: Pasi on romantikko. Hän koskettaa, kun kävelee ohi, tekee ruuan ja sytyttää kynttilät arkenakin.
Pasi: Minna muistaa sanoa usein, että rakastaa. Hän koskettelee, suukottelee ja halailee paljon.

Kokemusta on

Uusparisuhteen suurin sudenkuoppa on se että vakavan kriisin tullen aletaan muistella stä, että olenhan erosta ennekin selvinnyt... Silloin jos milloin jäitä hattuun ja  ihan laskelmoivasti listaamaan suhteessa olemisen hyvät ja huonot puolet. - Haluanko olla yksin? - Millainen todennäköisyys on että löydän paremman ihmisen kuin tämä? Jos on luvattu tahtoa (ollaan aviossa), se pitää muistaa. Lupaus on lupaus. Ja rakastaminen on joskus vaan rakastavien tekojen tekemistä ja kauniiden sanojen  - tai ainakin ystävällisten - sanomista, tuntuipa kuinka tylsältä tahansa. Erämaa tulee uusiorakkauksissakin, ainkin useimmille. Se on elämää. - Onnea meille kaikille toisella kierroksella oleville!

Sisältö jatkuu mainoksen alla