Milanolainen Chiara Vanelli osaa olla yksin, mutta toivoo ehtivänsä vielä perustaa perheen. Naisen paikka -sarjassa nelikymppiset naiset eri puolilta maailmaa kertovat elämästään.
Asiakkuuspäällikkö Chiara Vanelli, 40, asuu Milanossa, Italiassa. Hän seurustelee eikä hänellä ole lapsia.
"Italiassa on tapana asua pitkään kotona. Minä tosin muutin omilleni jo 23-vuotiaana.
Käyn perheeni luona joka sunnuntai. Menen aina vanhempieni kotiin. He eivät tule luokseni, sillä minulla ei kuulemma ole aikaa täyttää jääkaappiani.
Teen uraa, mikä vaatii varsinkin naiselta usein paljon panostusta. Naisen täytyy tehdä enemmän työtunteja kuin miehen, jotta hän saavuttaa saman aseman.
Nainen on myös äitiysloman aikana heikoilla, sillä äitiysvapaa on Italiassa vain neljä kuukautta, eikä korvaus ole suuri.
Monelle naiselle avioituminen on välttämätöntä myös heikon talouden vuoksi.
SEURUSTELEN, MUTTA minulla ei ole perhettä. Se ei ole kovin tavallista iässäni.
Uran ja perheen yhdistäminen ei ole helppoa, varsinkin jos työ vaatii matkustamista, kuten minulla. Perheellisen pitää löytää aikaa kodinhoitoon ja päivällisen tekemiseen ennen iltakymmentä.
Italiassa perhe on äärimmäisen tärkeä. Monelle naiselle avioituminen on välttämätöntä myös maamme heikon taloudellisen tilanteen vuoksi. Kaksin pärjää helpommin kuin yksin.
Silti sinkkunaisia on nykyään entistä enemmän. He kohtaavat usein sukunsa taholta aikamoista painetta avioitua.
Myös minun perheeni kehottaa minua menemään naimisiin, mutta olen tyytyväinen elämääni näin.
Olen nelikymppisenä varmempi itsestäni kuin koskaan aiemmin. Osaan olla yksin.
Haluan nähdä isäni itkevän ilosta alttarilla.
MINULLA ON IHANA suku. Suuri rakkauteni on kuusivuotias sisarenpoikani. Hän haluaa kuulla kaiken matkoistani. Aionkin ottaa hänet mukaani Intiaan, kun hän kasvaa hiukan.
Vaikka pidän elämästäni, toivon, että ehdin vielä perustaa perheen. Haluan mennä naimisiin kirkossa ja nähdä isäni itkevän ilosta alttarilla.
Perheeni oli pettynyt minuun, kun 36-vuotiaana erosin pitkästä suhteestani. Olimme seurustelleet silloisen poikaystäväni kanssa kymmenen vuotta. Kun olimme muuttamassa yhteen, hän ilmoittikin haluavansa erota.
Nyt olen seurustellut puoli vuotta mukavan miehen kanssa, mutta on liian aikaista sanoa, onko hän elämäni mies. Ehkä olen löytänyt ennemminkin ystävän.
Haluamme viettää aikaa yhdessä, mutta säilyttää vapautemme. Uskon, että juuri se on onnellisen suhteen salaisuus.
En tahdo, että poikaystäväni tuntee itsensä taloudenhoitajaksi.
TASA-ARVO ON PARISUHTEESSA tärkeää. Jos perustan perheen, haluan, että jaamme kotityöt mieheni kanssa.
Toisaalta, kun poikaystäväni kokkaa, en halua, että hän siivoaa keittiön. Teen sen mieluummin itse. En tahdo, että hän tuntee itsensä taloudenhoitajaksi.
Naiset ja miehet ovat tulleet Italiassa entistä tasa-arvoisemmiksi. Silti on asioita, joissa miehillä on eri säännöt.
Mies voi esimerkiksi puhua vapaammin seksistä. Nainen voi jutella siitä korkeintaan parhaan ystävänsä tai puolisonsa kanssa."
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 6/2015.
